Luuhaukikalat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luuhaukikalat
Täpläluuhauki (Lepisosteus oculatus)
Täpläluuhauki (Lepisosteus oculatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Luuhaukikalat
Lepisosteiformes
Hay, 1929[1]
Heimo: Luuhauet
Lepisosteidae
Cuvier, 1825[2]
Suvut ja lajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luuhaukikalat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luuhaukikalat Commonsissa

Luuhaukikalat (Lepisosteiformes) on viuhkaeväisiin kuuluva kalalahko. Lahkoon kuuluu ainoastaan yksi heimo luuhauet (Lepisosteidae). Luuhaukilajeja tavataan nykyisin ainoastaan Pohjois- ja Keski-Amerikan makeista ja murtovesistä.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat luuhaukikaloihin kuuluvat fossiilit on ajoitettu myöhäiselle hiilikaudelle. Sukupuuttoon kuolleita sukuja ovat Pohjois-Afrikasta löytynyt Paralepidosteus sekä Brasiliasta löytyneet Obaichtys ja Oniichtys sekä Masillosteus. Nykyään lahkossa elää seitsemän lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun.[3][4][5][6]

Aikaisemmin amian ja luuhaukikalojen katsottiin kuuluvan samaan lahkoon Holostei ja siihen kuului myös monia hävinneitä kaloja. Tämä lahko on kuitenkin tarkemman tutkimuksen tuloksena paljastunut parafyleettiseksi. Toisinaan luuhaukikalat sijoitetaan eräiden muiden sukupuuttoon kuolleiden kalaheimojen kanssa kuuluvaksi lahkoon Semionotiformes.[5][7]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luuhaukikalat ovat pitkiä ja solakkaruumiisia kaloja, suurin laji keihäsluuhauki voi saavuttaa jopa 3 merin pituuden. Kuono on hyvin pitkä ja suussa on useita neulamaisia hampaita. Suomut ovat suurikokoiset ja kiinnittyneet toisiinsa muodostaen ikään kuin panssarin. Selkäeviä kaloilla on yksi ja se sijaitsee lähellä pyrstöä. Luuhaukien uimarakot voivat toimia keuhkojen tavoin ja lajit voivat ottaa tarvitsemansa hapen myös ilmasta ja tämän vuoksi ne voivat tulla toimeen myös vähähappisessa vedessä. Luuhaukikalojen selkäranka on kaloille poikkeuksellinen ja muistuttaa matelijoiden ja eräiden lintujen selkärankaa. Muilla kaloilla ainoastaan luikeroihin kuuluvilla Andamia-suvun lajeilla. Väritykseltään luuhaukilajit ovat ruskeita ja eräillä lajeilla on pilkkuja.[3][4][5][7][8][9][10][11]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luuhaukikalat elivät lähes koko Pangae-mantereen alueella. Tästä todisteena ovat fossiilit, joita on löytynyt Pohjois- ja Keski-Amerikan lisäksi myös Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Euroopasta ja Intiasta. Nykyään lajeja tavataan Ainoastaan Pohjois- ja Keski-Amerikasta eteläisimmän lajin ollessa Costa Ricassa elävä Tropiikinluuhauki ja pohjoisimpana Quebecin eteläosissa elää Luuhauki. Niiden elinympäristöä ovat pääasiassa hitaasti virtaavat makeat vedet, eräitä lajeja tavataan myös murtovesistä ja jättiluuhaukea merialueilta Kuuban lähistöltä. Luuhauet uiskentelevat yleensä hitaasti veden pinnan läheisyydessä. Talvisin ne siirtyvät syvempiin vesiin ja vaipuvat horroksenkaltaiseen tilaan.[3][4][5][7][10][8][9][11]

Luuhaukikalat kutevat ainoastaan makeissa vesissä. Mäti on myrkyllistä ja väriltään vihreää. Luuhaukien ravintoa ovat pääasiassa kalat, mutta voivat syödä myös rapuja ja muita äyriäisiä ja toisinaan myös vesilintuja. Taloudellisesti tärkeitä kalastettavia lajeja ovat erityisesti keihäsluuhauki ja jättiluuhauki. Lihan lisäksi kaloista voidaan hyödyntää myös suomut, joista tehdään koruja.[7][11][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lepisosteiformes BioLib. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  2. Lepisosteidae BioLib. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  3. a b c Order Summary for Lepisosteiformes (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  4. a b c Family Lepisosteidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  5. a b c d Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 96-98. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2011). (englanniksi)
  6. James S. Albert,Roberto E. Reis: Historical Biogeography of Neotropical Freshwater Fishes, s. 109. University of California Press, 2011. ISBN 9780520268685. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2011). (englanniksi)
  7. a b c d Gene S. Helfman, Bruce B. Collette, Douglas E. Facey & Brian W. Bowen: The diversity of fishes, s. 255-256. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-1-4051-2494-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2011). (englanniksi)
  8. a b Tanya Dewey: Order Semionotiformes Animal Diversity Web. University of Michigen Museum of Zoology. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  9. a b Tanya Dewey: Order Semionotiformes Animal Diversity Web. University of Michigen Museum of Zoology. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  10. a b c Family Lepisosteiidae (PDF) FAO. Viitattu 11.06.2011. (englanniksi)
  11. a b c Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 2000. ISBN951-35-6505-X.