Yrjö Neuvo
| Yrjö Neuvo | |
|---|---|
 Yrjö Neuvo Turun kirjamessuilla 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1943 Turku |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | tutkimusjohtaja, teknologiajohtaja, sähkötekniikan professori, tutkimusprofessori (1984–1992) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Teknillinen korkeakoulu (DI, tekn.lis.), Cornellin yliopisto (Ph.D. (EE)) |
| Väitöstyön ohjaaja | yli 30 tekniikan alan väitöskirjatyölle |
| Instituutti | Aalto-yliopisto, Nokia, Suomen Akatemia, Tampereen teknillinen yliopisto |
| Tutkimusalue | digitaalinen signaalinkäsittely (DSP) |
| Palkinnot | IEEE fellow |
Yrjö Aunus Olavi Neuvo (s. 21. heinäkuuta 1943 Turku)[1] on digitaaliseen signaalinkäsittelyyn (DSP)[2] ja sen sovelluksiin erikoistunut tekniikan tohtori, joka on toiminut sekä yliopistomaailmassa että myöhemmin Nokialla radiopuhelinkehityksessä. Hänen erityisiä vahvuuksiaan ovat suuntautuminen sekä tekniikkaan että ihmisiin ja toimiminen sekä tutkimuspuolella että yritysmaailmassa. Yrjö Neuvo on pitänyt uransa aikana yhteyksiä hyvin moniin tahoihin sekä yliopistomaailmassa, yritysmaailmassa, kansainvälisissä tutkimusyhteisöissä että yhdistyksissä.lähde?
Yrjö Neuvon isä oli tehtaanjohtaja ja professori Olavi Neuvo ja hänen äidinisänsä akateemikko Yrjö Väisälä. Elämänuransa kannalta keskeisen tutkintonsa Neuvo suoritti ASLA-Fulbright-stipendiaattina Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sen jälkeen hän tuli 33-vuotiaana 1976 valituksi Tampereen teknillisen yliopiston sähkötekniikan professoriksi. Professorikaudellaan hän kehitti signaalinkäsittelyä ja sen sovelluksia esimerkiksi terveystutkimukseen. Hän toimi Suomen Akatemian rahoittamana tutkimusprofessorina, jonka jälkeen Neuvolle räätälöitiin pysyvä tutkimusprofessuuri, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan Jorma Ollilan pyydettyä häntä 1993 Nokian tutkimusjohtajaksi. Martti Häikiön ja Essi Ylitalon laatimassa Neuvon elämäkerrassa Bit bang (SKS, 2013) rinnastuu tästä eteenpäin henkilöhistoriallinen ja yrityshistoriallinen menestystarina. Neuvo korostaa menestyksen syntyvän monitieteellisen tutkimuksen avulla.[3]
Yrjö Neuvo on julkaissut yli 400 tekniikkaan liityvää artikkelia. Hänellä on useita patentteja. Hän on ollut ohjaajana yli 30 tekniikan alan väitöskirjatyöntekijälle.[4] Professori Neuvo on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 1989[5] ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1993.[6] Yrjö Väisälän vuonna 1938 löytämä pikkuplaneetta 1938 DN nimettiin vuonna 1991 Yrjö Neuvon mukaan 2898 Neuvoksi.[4] Yrjö Neuvon keskimmäisen etunimen mukaan on nimetty pikkuplaneetta 1480 Aunus.[7]
Neuvo on myös saanut IEEE:n fellow-arvon.[8]
Uran vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti, Teknillinen korkeakoulu
- Cornellin yliopisto 1971–1973, Ph.D. (EE)
- Yliopistomaailmassa tutkijana ja professorina 1974–1980
- Vierailevana professorina Kalifornian yliopistossa, Santa Barbarassa 1981–1982
- Tampereen teknillisen korkeakoulun, nykyisen Tampereen teknillisen yliopiston professori 1976–1992
- Suomen Akatemian tutkijaprofessori 1984–1992
- Nokian palveluksessa mm. teknologiajohtajana 1993–2005
- Vuodesta 2006 Aalto-yliopiston (Teknillisen korkeakoulun) tutkimusjohtaja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 626 (Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978) runeberg.org. Viitattu 11.11.2020.
- ↑ Olli Simula Yrjö Neuvo Jubilee -seminaarissa 3.11.2020: On the development of the digital world Memories of signal processing research with Yrjö, Viitattu 23.11.2020
- ↑ Pekonen, Osmo: Yrjö Neuvo, varsinainen velho. Kanava-lehti, 2014, nro 4, s. 67–68. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303.
- ↑ a b Biography. Yrjö Neuvo, Professor. Senior Vice President, Nokia Corporation. Member of the Nokia Group Executive Board noin 2004. Oulun yliopisto, oulu.fi. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ List all members by country – Finland (Yrjö Neuvo) Academia Europaea – the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 16.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 16.5.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 28.5.2017.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 63, 71. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.
- ↑ Yrjö Neuvo Academia Europaea. Viitattu 5.11.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katariina Rönnqvist (28.7.2016) Yrjö Neuvo – Neljän uran uurtaja (Uranuurtaja 59/120) (tek.fi)
- Yrjö Neuvo Jubilee -seminaari 3.11.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Häikiö, Martti & ja Ylitalo, Essi: Bit bang (SKS, 2013)
|