Yrjö Herva
| Yrjö Herva | |
|---|---|
| Yrjö Aapo Herva | |
 Yrjö Herva esittää juuri onnentoivotukset Oulun yliopiston rehtorille (selin) 3. lokakuuta 1959. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta 1892 Kemin maalaiskunta, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 2. marraskuuta 1966 (74 vuotta) Oulu |
| Ammatti | pankinjohtaja |
| Vanhemmat | Kaarlo Herva, ent. Nikupeteri ja Kaisa Alaherva |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso |
Impi Vainio Hilja Härkönen |
| Lapset | 5 |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | filosofian kandidatti, kauppatieteiden maisteri |
Yrjö Aapo Herva (13. kesäkuuta 1892 Kemin maalaiskunta – 2. marraskuuta 1966[1]) oli suomalainen Oulussa asunut pankinjohtaja ja kunnallispoliitikko.
Yrjö Herva tuli ylioppilaaksi Kemin yhteislyseosta vuonna 1910 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin ylopistossa 1914. Sen jälkeen hän suoritti kauppakoulunopettajantutkinnon kauppakorkeakoulussa vuonna 1917 ja toimi sitten Sortavalan kauppakoulun opettajana 1917-1919.[2]
Herva siirtyi vuonna 1919 Oulun alueen kauppakamarin sihteeriksi ja sen jälkeen vuonna 1920 Kansallis-Osake-Pankin Oulun aluekonttorin palvelukseen varaesimieheksi 1921 ja esimieheksi 1923, jossa toimi aina eläkkeelle siirtymiseensä asti syksyyn 1958.[2] Pankkitoiminnan lisäksi hän toimi alueen yritystoimintaan liittyvissä järjestöissä mm. Oulun kauppakamarin puheenjohtajana 1934-1959, Oulun sataman kehitystä suunittelevaan toimikuntaan ja Oulu-Kontiomäen rautatien eli ns. Vaalan radan rakentamista tukevan toimikunnan sihteerinä.[3] Hän oli myös pitkäaikainen Kirjapaino Oy Kalevan johtokunnan puheenjohtaja.[2]
Herva osallistui Oulun kunnallispolitiikkaan toimien Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1924-1964, jona aikana hän toimi myös rahatoimikamarin jäsenenä 1927-1930 ja kaupunginhallituksen jäsenenä 1931-1948, 1953-1964.[4] Vuoden 1931 presidentin valitsijamiesvaaleissa Yrjö Herva valittiin K. J. Ståhlbergin vaaliliiton edustajaksi Oulun eteläisestä vaalipiiristä.[5]
Yrjö Herva osallistui Suomen sisällissotaan ja toimi esikuntatehtävissä talvi- ja jatkosodan aikana. Hän toimi mm. YH:n aikaisena aluepäällikkönä Oulussa. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni. Ansioitaan hänelle on myönnetty mm. VR 4.[6]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun satamakysymys, 1928, Yrjö Herva ja Alpo Autio
- Mistä päin rautatie Kuusamoon, 1928
- Puutavaran kuljetus Kuusamon radan vaikutuspiiristä : vertailevia numerotietoja uitto- ja rautatiekuljetuskustannuksista, 1932
- Oulu- ja Iijokilaaksojen talousalueen teollisuuden kehitys. 1959
- Siika-Pyhäjokialueen teollisuuden kehitys, 1962
- Historiallinen katsaus lohenkalastusoikeuden vaiheisiin, 1965
- Oulun kauppaoppilaitos 1864-1964. 1965
- Historiallinen katsaus lohenkalastusoikeuden vaiheisiin, 1966
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia V 1918–1945. Oulun kaupunki, 1982.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Herva, Aapo Yrjö Kemin lyseon lukion seniorit
- ↑ a b c 70-vuotiaita: Yrjö Herva. Helsingin Sanomat, 13.6.1962, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Hautala 1976, ss. 8 ja 18
- ↑ Hautala 1976, ss. 82
- ↑ Lopullinen tulos Oulun l. eteläisestä vaalipiiristä. Kaleva, 23.1.1931, s. 1. Digitoidut sanomalehdet. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Herva Aapo Yrjö Kemin lyseon lukion seniorit. Viitattu 23.4.2024.