Yrjö K. Suominen
Yrjö Kaarlo Suominen (24. tammikuuta 1900 Pietari – 28. toukokuuta 1991 Vaasa)[1][2] oli suomalainen psykiatrian ylilääkäri.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suominen pääsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1921, filosofian maisteriksi 1923, lääketieteen kandidaatiksi 1924 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1929. Suominen osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ja hän oli mukana vapaaehtoisena Vienan Karjalan retkellä 1918. Suominen oli Lapinlahden keskuslaitoksen avustavana lääkärinä 1929–1931, Lapinlahden sairaalan apulaislääkärinä 1931–1933, Mikkelin piirimielisairaalan ylilääkärinä 1933–1938 ja Mustasaaren sairaalan ylilääkärinä 1939–1963. Hän toimi jatkosodan aikana 11. Divisioonan johtavana lääkärinä ja sai lääkintäeverstiluutnantin arvon 1943.[2] Suominen oli Ylioppilaskuntien Laulajien puheenjohtajana 1925–1926 ja Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattorina 1927–1929.[3] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1958.[2]
Vuonna 1945 julkaistiin Sotilaslääketieteellisessä aikakauslehdessä Suomisen rotuhygieniaa käsitellyt artikkeli Sota ja rotuhygienia, joka perustui hänen sodan aikana lokakuussa 1943 11. divisioonan lääkintähenkilökunnalle pitämäänsä esitelmään. Artikkelissa Suominen esitti arvionaan, että 13 prosenttia Suomen kansasta oli haitallisia sotaponnistuksille sitoessaan yhteiskunnan resursseja ja spekuloi, että "tiettyjen tuhansien" suomalaisten – joihin Suominen luki useimmat mielisairaat sekä uusintarikolliset, vajaaälyiset, työkyvyttömät, juopot ja ”pinnarit” – tappaminen vapauttaisi voimavaroja sodankäyntiin kun poliiseja, vanginvartijoita, mielisairaanhoitajia ynnä muita voitaisiin sijoittaa uusiin tehtäviin ja samalla myös elintarvikeannoksia voitaisiin lisätä. [4][5]
»Tervettä kansanruumista jäytävät loiset ja lurjukset, jotka käyttävät hyväkseen kulttuuriyhteiskunnan humanitäärisiä oloja, lisääntyvät nopeammin kuin parempi kansanaines eivätkä edes kaadu rintamalla. Sellaisia oli Suomessa arviolta puoli miljoonaa. Sterilisoimistoimet olivat riittämättömiä – "tiettyjä tuhansia" olisi tapettava, jotta vapautuisi poliiseja, vanginvartijoita ja mielisairaanhoitajia. Nykyaikaisen sodan ongelma oli, ettei sodassa enää kaatunut kansan heikko aines, vaan juuri parhaimmisto. Kunnon miesten kuollessa rintamalla henkisesti heikko aines vain lisääntyi avioliittomahdollisuuksien kasvaessa. Nämä psykopaatit, lurjukset, pehmeäluonteiset, kelvottomat ja siis ala-arvoiset "tavalla tai toisella harmittavaisen tuntuiset" miehen irvikuvat ja neurootikot heittäytyivät "muka sodan uhreina valtion elätettäväksi".»
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomisen vanhemmat olivat raittiusmies Kaarlo Suominen ja opettaja Olga Kahi. Hänen sisarensa oli toimittaja Helli Suominen. Yrjö K. Suominen oli naimisissa lääketieteen lisensiaatti Sirkka Suomisen (o.s. Lähdekivi, s. 1904) kanssa. Sirkka Suominen toimi Mustasaaren sairaalan alilääkärinä vuodesta 1944 alken. [7]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä Y. K. Suominen:
- Studien über die Dichte der Körperbehaarung und die Haargruppierung bei den Finnen. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Series A 25, 4. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1925
- "Lausuntoreaktion" arvostelemisesta. Duodecim 11/1940
- Neljä ruokapalain aiheuttamaa mielisairaan henkilön äkkikuolemantapausta. Duodecim 11/1940
- Syndroma adiei-tapaus. Duodecim 2/1941
- Mielisairaslain ja -asetuksen tarkastelua. Suomen lääkäriliiton aikakauslehti 3/1941
- Cachexia hypophysaria Simmondsi ja mielitauti, erityisesti jakomielisyys. Duodecim 1/1942
- Mitä tarvitsemme pysyäksemme mahdollisimman kauan ajanmukaisina lääkäreinä. Suomen lääkäriliiton aikakauslehti 1/1942
- Leveä heisimato mielitautia aiheuttamassa. Duodecim 2/1942
- Kylkivälilihaksitta hengittäminen Landryn halvaustapauksessa. Duodecim 4/1942
- Tapaus, jossa oli "skitsofrenia kuolemansyynä". Duodecim 11/1942
- Hermosto-oireinen tuhkarokkotapaus. Duodecim 2/1943
- Sota ja rotuhygienia. Sotilaslääketieteellinen aikakauslehti 1/1945, julkaistu aiemmin myös Suomen Kuvalehden numeroissa 37-38/1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 2.6.1991, s. A 6 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))
- ↑ a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 638. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- ↑ Lääketieteen musta historia, OSA I: käsikirjoitus yle.fi. Viitattu 6.7.2016.
- ↑ Hannu Lauerman esitelmä Valkokauluspsykopaatit TEDx Helsinki tapahtumassa, Suomisesta minuutit 10:15 – 11:15
- ↑ Jukka Kemppisen blogi 30.1.2007 : Lurjukset sotilaina
- ↑ Johanna Koivisto : Mielensä menettänyt, toisen tappanut : Kriminaalipotilaana Mustasaaren sairaalassa 1940-luvulla, Pro gradu työ, Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos 2014, Sirkka Suomisesta s. 4, Yrjö Suomisesta s. 14–15, 49–50
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ville Kivimäki : Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. WSOY 2013 ISBN 9789510374665
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
