Lapinlahden sairaala
Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön valmistunut sairaala[1] ja koko Euroopan vanhimpia psykiatrista hoitoa varten rakennettuja hoitolaitoksia.[2] Se sijaitsee Helsingissä Lapinlahden osa-alueella meren rannalla Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä.
Sairaala valmistui vuonna 1841 Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. 160 vuotta toiminnassa olleessa sairaalassa toimi viimeiseksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen osaston syömishäiriöosasto, -poliklinikka ja -päiväosasto. Sairaalatoiminta päättyi vuonna 2008.
Sairaalaa on alusta lähtien ympäröinyt laaja puutarha. Siitä on aikojen kuluessa lohkaistu alueita muun muassa Länsiväylän rakentamiseksi, mutta sen keskeisin osa on yhä jäljellä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinlahden sairaala sai alkunsa Suomen suuriruhtinas, keisari Nikolai I:n aloitteesta. Hän piti tarkastuskäynnillään vuonna 1833 Suomen senhetkistä mielisairaanhoidon tilaa hyvin huonona. Niinpä keisari lähetti lääketieteen professori Carl Daniel von Haartmanin ottamaan mallia Pietarin mielisairaanhoidosta ja palkkasi Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan ajanmukaisen mielisairaalan Helsinkiin. Sopivaksi paikaksi päätettiin Lapinniemi Helsingin keskustan länsipuolella.[3]
Sairaalan ensimmäiseksi ylilääkäriksi nimettiin Leonard Fahlander, joka toimi ylilääkärinä vuodesta 1841 vuoteen 1866. Aluksi hoitomuotona oli lähinnä eristys ja päätavoitteena oli potilaiden ja henkilökunnan suojeleminen väkivallalta. Sairaalassa ei ollut näihin aikoihin ollenkaan koulutettuja sairaanhoitajia. Ylilääkäri Fahlander kävi ulkomailla tutustumassa mielisairaanhoitoon ja kokemustensa innoittamana halusi kokeilla hoitoa ilman pakkokeinoja, mutta parin vuoden jälkeen kokeilut loppuivat henkilökunnan vastustukseen. Käytettyjä pakkokeinoja olivat muun muassa kahleet, pakkopaidat ja jalkaraudat.[4]
Fahlanderin jälkeen ylilääkäriksi valittiin Anders Thiodolf Saelan. Hän toimi virassa vuosina 1868-1904. Saelan oli merkittävä botanisti ja hän keskittyi paljon sairaala-alueen elävöittämiseen. Hoitokeinot eivät hänen aikanaan juurikaan kehittyneet. Saelanin aloitteesta rakennusta laajennettiin vuonna 1877 osastoilla väkivaltaisille ja epäsiisteille potilaille.[5]
Sairaalan kolmas ylilääkäri oli Christian Sibelius, säveltäjä Jean Sibeliuksen veli, joka oli ylilääkärinä 1904-1922. Sibelius uudisti sairaalan hoitoa inhimillisempään suuntaan ja luopui pakkokeinoista. Hän myös keskittyi henkilökunnan koulutuksen kehittämiseen. Sairaalan ensimmäinen koulutettu sairaanhoitaja oli Lyyli Swan, joka paneutui hoidon kehittämiseen ja uusien hoitajien kouluttamiseen. Sibeliuksen oma sisar Linda Sibelius joutui Lapinlahden sairaalaan potilaaksi vuonna 1906. Hänet kuitenkin siirrettiin pian Nikkilän mielisairaalaan, jossa hän eli loppuelämänsä, vuoteen 1932 asti. Suomen sisällissodan aikaan Jean Sibelius perheineen muutti sotaa pakoon Ainolasta Lapinlahden sairaalaan muutaman kuukauden ajaksi.[6]
Harald Fabritius toimi ylilääkärinä 1925-1946. Fabritiuksen aikana rakennuksia remontoitiin ja tilojen viihtyvyyteen panostettiin. Helsingin suurpommitusten aikaan helmikuussa 1944 pommi osui Lapinlahden sairaalaan kuuluvaan rannan punatiliseen Venetsia-rakennukseen. Pommiin kuoli neljä henkeä.[7]
Fabritiusta seurasivat ylilääkärinä Martti Kaila (1948-1967), Kalle Achté (1968-1991) ja viimeisenä ylilääkärinä Ranan Rimón (1991-2001). Sairaalan toiminnan loppuajaksi ylilääkärin tehtävät jaettiin kolmen henkilön kesken.[8]
Sairaalatoiminnan loppuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinlahden sairaalatoiminta päättyi lopullisesti 19. joulukuuta 2008, jolloin HUS:n psykiatrisen osaston syömishäiriöosasto, -poliklinikka ja -päiväosasto muuttivat Psykiatriakeskukseen.
Muun muassa opiskelijat olivat valtaamassa osaa käytöstä poistuneista rakennuksista. Vaatimuksissa on ollut sairaala-alueen hyödyntäminen myös jatkossa. Helsingin kaupunki aikoi peruskorjata sairaala-alueen sosiaaliviraston käyttöön,[9] mutta vuonna 2013 valtuusto ei ottanut sairaalaa kymmenen vuoden investointiohjelmaansa. Kaupunki selvitti sairaalan mahdollista myyntiä tai vuokraamista.[10]
Vuonna 2015 Helsingin kaupunki ja Lapinlahden tilojen käyttöä ajavat osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo ja Suomen Mielenterveysseura tekivät vuokrasopimuksen Lapinlahden sairaalan käytöstä.[11] Tiloissa on sekä mielenterveyspalveluita että työhuoneita taiteilijoille ja yrityksille. Vuokrasopimus oli määräaikainen, ja kaupunki selvitti edelleen sairaalan myymistä.
Joulukuussa 2018 Helsingin kaupunki korotti vuokralaisten vuokraa 150 %, mihin nämä eivät suostuneet, ja kaupunki sanoi vuokrasopimukset irti. Sairaalan tuli olla tyhjä 1. heinäkuuta 2019. Sairaalan tulevasta käytöstä järjestettiin ideakilpailu keväällä 2019, ja sen ratkettua Helsinki joko myy tai vuokraa sairaalakiinteistön.[12] Kilpailuun saapui ainoastaan yksi ehdotus, jonka oli laatinut luxemburgilainen kiinteistösijoitusyhtiö NREP.[13]
Kilpailun tulokset julkistettiin maaliskuussa 2020, ja niiden perusteella rakennuksiin kaavaillaan Moomin Charactersin toimitiloja, Tove Janssonin museota, matkailumajaa ja työtiloja sekä muuta toimintaa. Lisäksi NREP:n suunnitelman mukaan alueelle rakennettaisiin viisikerroksinen hotelli ja kaksi vanhainkotirakennusta.[14] Hanketta on arvosteltu, koska taiteilijat, pienyritykset ja vapaaehtoisjärjestöt menettäisivät toimitilansa.[13]
Tunnettuja käyttäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Potilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Josef Julius Wecksell, kirjailija, eli Lapinlahdessa vuodesta 1865 alkaen elämänsä viimeiset 42 vuotta[15][16]
- Aleksis Kivi, kirjailija, hoidossa vuosina 1871–1872[17][16]
- Paavo Tikkanen, lehtimies, hoidossa ennen kuolemaansa 1870-luvun alussa[16]
- Jalmari Ruokokoski, taidemaalari, hoidossa useita kertoja vuodesta 1931[16]
- Kerttu Nuorteva, desantti, hoidossa keväällä 1943 väärällä nimellä[16]
- Helvi Juvonen, runoilija, hoidossa useita kertoja 1940-luvulla[18]
- Lauri Viita, runoilija, pakkohoidossa kahdesti vuonna 1952[16]
- Veijo Meri, kirjailija, hoidossa kolme viikkoa 1950-luvun lopulla[16]
- Harri Sirola, kirjailija, hoidossa useita kertoja masennuksen vuoksi[16]
- Vesa-Matti Loiri, taiteilija, hoidossa syksyllä 1979 depressiivisuuden vuoksi[19]
Ylilääkärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leonard Fahlander, ylilääkäri vuosina 1841-1866[20]
- Anders Thiodolf Saelan, ylilääkäri vuosina 1868-1904[16]
- Christian Sibelius, ylilääkäri vuosina 1904–1922[21]
- Harald Fabritius , ylilääkäri vuosina 1925-1946[22]
- Martti Kaila, ylilääkäri vuosina 1948-1967[23]
- Kalle Achté, ylilääkäri vuosina 1968-1991[24]
- Ranan Rimón, ylilääkäri vuosina 1991-2001[25]
Sairaala taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi Parviaisen vuonna 2011 ohjaama dokumenttielokuva Yksinteoin 2 on kuvattu Lapinlahden sairaalassa.[26]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, Into, 2021.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lapinlahden sairaala tulee hyvään käyttöön ([vanhentunut linkki]) Rakennusperintö. 29.5.2007. Museovirasto ja ympäristöministeriö. Arkistoitu 30.8.2013.
- ↑ Lapinlahden sairaala-alue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 12-16. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 22-30. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 34-43. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 72-98. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 100-118. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 226-230. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Lapinlahden sairaala-alueen vallattu talo ei sovellu asuinkäyttöön. Helsingin kaupunki 7.9.2009
Lapinlahden sairaala kunnostetaan isolla rahalla.[vanhentunut linkki] Yleisradio 3.6.2011 - ↑ Lapinlahden kohtalo on ollut auki yli 20 vuotta Helsingin Sanomat. 11.12.2013. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 13.3.2015.
- ↑ Salmela, Marja: Lapinlahden sairaalan kohtalo ratkesi: Taiteilijoille työtiloja ja ”mielenterveyden kuntosali” Helsingin Sanomat. Viitattu 8.1.2016.
- ↑ Helsinki irtisanoi Lapinlahden entisen sairaalan kansalaistoimijoiden vuokrasopimukset Helsingin Sanomat. 27.12.2018. Viitattu 27.12.2018.
- ↑ a b Gestrin-Hagner, Maria: Mumintrollen dras in i tvisten om Lappviken. Hufvudstadsbladet, 26.4.2020, s. 4–6. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Lönnqvist, Niclas: Vinnande förslaget ger Lappviken hotell och Tove Janssons museum. Hufvudstadsbladet, 25.3.2020, s. 25. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 25.3.2020.
- ↑ Wecksell, Josef Julius hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h i Anu Nousiainen: Kaikkien kärsivien talo, Helsingin Sanomien Kuukausiliite 7/2020 (4.7.2020), s. 40–49.
- ↑ Lukkala, Minttu: RESTAUROINTI VANHAN SUOJELLUN KIINTEISTÖN KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUUTTAMISESSA: Hissit Lapinlahden sairaala-alueen päärakennukseen (s. 24) Opinnäytetyö. Maaliskuu 2010. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu / Restaurointi. Viitattu 19.5.2016.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 119-122. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Kerttula, Suvi: Lääkärin sanelema sairauskertomus julki – Vesa-Matti Loiri avoimena ajastaan mielisairaalassa: ”Ajattelin, että jään tänne” Ilta-Sanomat. 15.9.2022. Viitattu 6.10.2022.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 23. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 74. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 102. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 136. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 152. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Heiskanen, Tarja & Vallisaari, Mirja & Liuksiala, Katja: Väkevät sielut — Tarinoita Lapinlahden sairaalasta, s. 226. Into, 2021. ISBN 9789523516687.
- ↑ Pilvi Meriläinen: Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja www.film-o-holic.com. 06.04.2018. Viitattu 2.6.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lapinlahti. Helsingin kaupunki.
- Pro Lapinlahti – Lappviken ry.
- Lapinlahden Lähde -hanke Mielenterveysseuran sivulla.
- Lapinlahden sairaala – hourujen hoidosta psyyken parantamiseen.