Vuonninen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonninen
Войница, Voinitsa
Vuonnini

Vuonninen

Koordinaatit: 65°10′44″N, 30°18′11″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kalevalan piiri
Kunta Luusalmi
Hallinto
 – Asutustyyppi asutus
Väkiluku (2013) 19











Vuonnisen kalteva vesitorni 1996

Vuonninen[1] (ven. Во́йница, Voinitsa; karjalaksi Vuonnini[2]) on asutus Karjalan tasavallan Kalevalan piirin Luusalmen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Ylä-Kuittijärven luoteisrannalla 110 kilometriä Luusalmesta länteen. Paikkakunnalla on 19 asukasta (vuonna 2013)[3].

Vuonnisen kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1679. Sen neljässä talossa asui tuolloin kymmenen aikuista miestä.[4] Latvajärven ohella Vuonnista pidetään Vienan Karjalan merkittävimpänä runokylänä. Sen tunnetuimmat runonlaulajat olivat Ontrei Malinen ja Vaassila Kieleväinen, jotka Elias Lönnrot tapasi ensimmäisen kerran vuonna 1833. Määrällisesti eniten suullista kansanperinnettä on tallennettu 1900-luvulla eläneeltä Anni Lehtoselta.[5]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Vuonninen muodosti lähikylineen Vuokkiniemen volostiin kuuluneen kyläkunnan. Keskuskylän lisäksi se käsitti Aajuolahden (ven. Ajguba), Kaamotin (Kamot), Korpijärven (Korpiozero), Korpivaaran (Korpivara), Kuotkuon (Kuotku), Lonkan (Longa), Oinasniemen (Oinašnijemi) ja Puaššuaren uudiskylät. Vuonna 1905 niissä oli yli 800 asukasta. Vuonnisen kylässä oli 76 taloa, kirkko, koulu ja 507 asukasta.[6]

Neuvostoaikana perustettiin Uhtuan piirin Vuonnisen kyläneuvosto, johon kuuluivat myös Aajuolahti, Korpijärvi sekä Lonkan ja Vuonnisen metsätyömaat. Vuonna 1926 niissä oli yli 600, mutta vuonna 1933 enää reilut 400 asukasta, joista valtaosa oli karjalaisia. Vuonnisen kylässä oli vuonna 1933 vain 76 asukasta. Sen kylänosia olivat Riikolanniemi, Teppananniemi, Tervasenlahti, Tšärkkälänlahti ja Vaarala.[7][8]

Vuonnisen kautta kulkee Uhtuan ja Suomen rajan välinen maantie, josta haarautuu tie Vuokkiniemelle ja Kostamukseen. Sieltä on linja-autoyhteydet Uhtualle ja Kostamukseen. Paikkakunnalla toimii kauppa, kahvila, hotelli ja muita matkailupalveluja.[9] Sen nähtävyyksiin kuuluu Martti Aihan tekemä Vaassila Kieleväisen muistomerkki[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 278. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2015).
  2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 5. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2015).
  3. Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  4. Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 85. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  5. Vienan runokylät: Vuonninen Viitattu 22.8.2015.
  6. Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 200–201. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  7. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 5–6. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  8. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 4, 87. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  9. Generalnyi plan Luusalmskogo selskogo poselenija Kalevalskogo natsionalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  10. Vienan runokylät: Vuonnisen nähtävyyksiä Viitattu 22.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]