Vladimír Mečiar

Vladimír Mečiar
Slovakian pääministeri
27. kesäkuuta 1990 – 6. toukokuuta 1991 24. kesäkuuta 1992 – 16. maaliskuuta 1994 13. joulukuuta 1994 – 30. lokakuuta 1998
Edeltäjä	Milan Čič Ján Čarnogurský Mikuláš Dzurinda
Seuraaja	Ján Čarnogurský Jozef Moravčík Jozef Moravčík
Slovakian presidentti
1. tammikuuta 1993 – 2. maaliskuuta 1993 2. maaliskuuta 1998 – 30. lokakuuta 1998
Edeltäjä	- Michal Kováč
Seuraaja	Michal Kováč Mikuláš Dzurinda (vt.) Jozef Migaš (vt.)
Kansanedustaja
16. maaliskuuta 1994 – 13. joulukuuta 1994 15. lokakuuta 2002 – 12. kesäkuuta 2010
Henkilötiedot
Syntynyt	26. heinäkuuta 1942 Zvolen, Slovakia (nykyään Slovakia)
Puoliso	Margarita Mečiar
Tiedot
Puolue	Kansanpuolue – Demokraattisen Slovakian liike (1991–) Verejnosť proti násiliu (VPN, 1989–1991) sitoutumaton (1970–1989) Slovakian kommunistinen puolue (ennen 1970)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vladimír Mečiar (s. 26. heinäkuuta 1942) on slovakialaisen ĽS–HZDS-puolueen johtaja ja maan pääministeri 1990–1991, 1992–1994 ja 1994–1998. Mečiar hallitsi maataan autoritaarisesti.

Mečiar syntyi Zvolenissa vanhimpana neljästä pojasta. Hänen isänsä oli räätäli. Hän lähti politiikkaan ainoaa tietä, Tšekkoslovakian kommunistisen nuorisoliiton jäsenenä ja kohosi Žiar nad Hronomin kaupungin komitean puhemieheksi, mutta hänet erotettiin 1969 Prahan kevään jälkeisen normalisaation jälkeen. Mečiar työskenteli tämän jälkeen lasitehtaassa, mutta luki itsensä lakimieheksi Comeniuksen yliopistossa töiden ohessa.

Vuoden 1989 samettivallankumouksen aikana Mečiar liittyi ensimmäisen ei-kommunistiseen puolueeseen Verejnosť proti násiliu, VPN ("kansa väkivaltaa vastaan"), joka oli slovakkien vastine tunnetummalle tšekkien Kansalaisfoorumille. Tammikuussa 1990 kun VPN etsi asiantuntijoita Slovakian hallitukseen, Mečiar nimitettiin sisä- ja ympäristöministeriksi hänen tietämyksestään vakuuttuneen Alexander Dubčekin suosituksesta.

Kesäkuun 1990 demokraattisten vaalien jälkeen Mečiar nimitettiin pääministeriksi VPN:n ja kristillisdemokraattisen liikkeen koalitiohallitukseen. Hän kannatti talousuudistuksia ja Tšekkoslovakian säilyttämistä.

Vuoden 1990 kuluessa kansalaisfoorumista ja VPN:sta erosi uusia puolueita puoluekentän muodostuessa. VPN hajosi aluksi kahteen osaan, Mečiarin kannattajiin ja vastustajiin puhemies Fedor Gálin johdolla. 23. huhtikuuta 1991 slovakkien kansallisneuvoston presidiumi erotti Mečiarin pääministerin asemasta hänet korvattiin Ján Čarnogurskýllä, joka oli kristillisdemokraattien johtaja. Kolme päivää myöhemmin VPN hajosi virallisesti kahtia: Demokraattisen Slovakian liikkeeseen (Hnutie za demokratické Slovensko, HZDS) ja jäljelle jääneeseen VPN:ään, josta tuli lokakuussa 1991 ODÚ-VPN ja myöhemmin ODÚ. Virallinen selitys hajoamiselle oli, että Mečiarista oli tullut "diktaattori." Hänet valittiin HZDS:n puheenjohtajaksi kesäkuussa 1991.

Vuosina 1991 ja 1992 käytiin toistuvia neuvotteluja Tšekin tasavallan ja Slovakian tasavallan välillä kahden osavaltion asemasta Tšekkoslovakiassa. Kesäkuun 1992 vaalit voitti Tšekissä Václav Klausin ODS ja Slovakiassa Mečiarin HZDS. HZDS halusi löyhempää liittovaltiota kun taas ODS tiukempaa yhteistyötä. Nämä näkökannat olivat sovittamattomia ja Mečiar ja Klaus päättivät 23. heinäkuuta Bratislavassa hajottaa Tšekkoslovakian kysymättä kansan mielipidettä. Tämän seurauksena heistä tuli itsenäisten valtioidensa pääministereitä 1. tammikuuta 1993.

Itsenäisen Slovakian johdossa

Uuden perustuslain mukaan valta oli pääministerillä ja 1. lokakuuta 1992 perustettu kansalliskokous (Národná rada Slovenskej republiky) valitsi presidentiksi HZDS:n ehdokkaan Michal Kováčin. Kahdeksan HZDS:n jäsenen jätettyä parlamentin maaliskuussa 1993 Mečiar menetti parlamenttienemmistönsä ja riitautui pian presidentin kanssa. Hän pysyi kuitenkin vallassa maaliskuuhun 1994 asti, jolloin oppositiopuolueet saivat muodostettua hallituksen Jozef Moravčík pääministerinä. Syys–lokakuun vaihteessa 1994 pidetyt vaalit, joissa HZDS sai 35 % äänistä, toivat kuitenkin taas Mečiarin valtaan.

Mečiar ja presidentti Kováč olivat pysyvässä sotatilassa koko ajan 1993–1998. Vuonna 1995 HZDS käynnisti menettelyn presidentin erottamiseksi, mahdollisesti perustuslain vastaisesti, koska edellytyksiä siihen ei ollut. Kun Kováčia ei saatu erotettua, hallitus leikkasi huomattavasti hänen budjettiaan. Virkamiehiä uhkailtiin allekirjoittamaan adressi presidentin erottamiseksi. Slovakian liittymisestä Natoon ja tasavallan presidentin vaalitavan muuttamisesta suoralla kansanvaalilla valittavaksi järjestettiin 23.–24. toukokuuta kansanäänestys, jonka toteutuksen keskusvaalilautakunta katsoi lain vastaiseksi.

Salaista poliisia SIS johtajansa Ivan Lexan ohella syytetään lukuisista rikoksista Mečiarin hallituksen aikana. SIS:iä syytetään presidentti Kováčin hämäriin liiketoimiin osallistuneen pojan Michal Kováč Jr:in kaappaamisesta, ja todistaja Robert Remiašin murhaan osallistumisesta. Tapaukset jäivät selvittämättä ja Mečiar armahti 1998 presidenttinä toimiessaan kaappaukseen osallistuneet.

Marraskuussa 1995 säädettiin laki kansalliskielestä, joka kumosi mahdollisuuden käyttää vähemmistökieliä virallisissa yhteyksissä. Kuponkiyksityistämisellä suoritettiin yksityistämisen ensimmäinen vaihe jo Tšekkoslovakian aikana. Omistuksen liiallisen hajautumisen estämiseksi kuponkiyksityistämisen toinen vaihe peruutettiin ja yhtiöt myytiin suoraan niiden johdolle ja työntekijöille erityishintaan pitkällä maksuajalla.

Slovakia haki EU:n jäsenyyttä, mutta sitä ei otettu neuvotteluihin, koska hallitus ei kunnioittanut perustuslakia tai opposition oikeuksia ja käytti salaista poliisia.

Hallituksen säätämän vaalilain vuoksi viisi oppositiopuoluetta muodosti 1997 Slovakian demokraattisen koalition (SDK), jonka puhemieheksi ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi nousi Mikuláš Dzurinda.

Michal Kováčin pääministerikauden päättyessä 1998 kukaan ehdokas ei saanut kansalliskokouksessa tarvittavaa 3/5:n enemmistöä, joten Mečiar otti myös presidentin valtuudet. Hän hyödynsi tätä erottamalla puolet maan lähettiläistä ja peruuttamalla Kováčin päätöksiä. Kováč halusi presidentin vaalin järjestettäväksi suoralla kansanäänestyksellä, jota ei hyväksytty. Vielä syyskuun 1998 vaaleissa HZDS oli taas suurin puolue 28 %:n ääniosuudella, mutta se ei saanut muodostettua hallitusta, joten opposition Mikuláš Dzurindasta tuli uusi pääministeri.

Mečiar oli johtavana ehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaaleissa, mutta hävisi Rudolf Schusterille, joka toimi presidenttinä vuoteen 2004. HZDS oli vuoden 2002 vaaleissa jälleen suurin puolue, muttei taaskaan saanut yhteistyökumppaneita hallitukseen. Alentunut kannatus oli sisäisten riitojen syytä. Osa puolueen jäsenistä lähti ja perusti uuden HZD:n Ivan Gašparovičin johdolla.

Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Mečiar pääsi jälleen toiselle kierrokselle, mutta hävisi entiselle liittolaiselleen Gašparovičille. Seuraaviin presidentinvaaleihin 2009 Mečiar ei osallistunut, vaan tuki Gašparovičia, joka valittiin uudelleen. Mečiarin tukipuolue HZDS menetti kesän 2010 vaaleissa kaikki parlamenttipaikkansa, mikä sai hänet harkitsemaan politiikasta luopumista.

Lähteet

• Komission lausunto Slovakian hakemuksesta Euroopan unionin jäseneksi^{[vanhentunut linkki]}