Vitor Belfort

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vitor Belfort
Vitor Belfort vuonna 2010.
Vitor Belfort vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt 1. huhtikuuta 1977 (ikä 42)
Rio de Janeiro
Kansalaisuus  Brasilia
Vapaaottelija
Lempinimi The Phenom
Aktiivisena 1996–2018
Pituus 183 cm
Paino 83 kg
Painoluokka keskisarja (2008–2018)
raskassarja (1996–1997, 2001)
alempi raskassarja (1998–2007, 2012–2013)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli nyrkkeily, brasilialainen jujutsu, Shotokan[1]
Seura Fortfit Gym
Tristar Gym (2017–2018)
Tilastot
Ottelut 41
Voitot 26
– tyrmäyksellä 18
– luovutuksella 3
– päätöksellä 5
Tappiot 14
– tyrmäyksellä 7
– luovutuksella 2
– päätöksellä 5
Aiheesta muualla
vitorbelfort.com

Vitor Vieira Belfort (s. 1. huhtikuuta 1977 Rio de Janeiro) on brasilialainen entinen vapaaottelija. Hän on otellut myös nyrkkeilyssä yhden ammattilaisottelun ja kilpaillut lukkopainissa voittaen MM-pronssia 2001. Vapaaottelussa Belfort on saavuttanut muun muassa UFC:n raskaansarjan turnausvoiton 1997 sekä alemman raskaansarjan mestaruuden 2004. Hän lopetti vapaaottelu-uransa 12. toukokuuta 2018.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belfort otteli ensimmäisen vapaaottelunsa Honolulussa, SuperBrawl 2 -tapahtumassa lokakuussa 1996. Hän kohtasi Jon Hessin, joka kaksimetrisenä oli huomattavasti Belfortia pidempi. Belfort voitti kamppailun tyrmäyksellä 12 sekunnissa.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1997 Belfort osallistui UFC 12 -tapahtumaan, jossa järjestettiin kevyensarjan ja raskaansarjan turnaus. Belfort osallistui neljän ottelijan raskaansarjan turnaukseen. Hän voitti avauskierroksella Tra Telligmanin teknisellä tyrmäyksellä hieman yli minuutissa. Loppuottelussa Belfort sai vastaansa Scott Ferrozzon, joka oli myös voittanut vastustajansa teknisellä tyrmäyksellä. Loppuottelussa Belfort voitti raskaansarjan mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä lyönnein 43 sekunnissa.

Turnausvoiton jälkeen Belfort jatkoi UFC:ssä ja voitti seuraavan kamppailunsa Tank Abbottia vastaan teknisellä tyrmäyksellä alle minuutissa. Hän otteli voiton myötä lokakuussa 1997 Randy Couturea vastaan raskaansarjan mestarin haastajan paikasta. Belfort hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, kahdeksan minuutin kohdalla. Belfort otteli tämän jälkeen voitokkaasti Joe Charlesia vastaan joulukuussa 1997, voitettuaan kamppailun käsilukolla, joka oli samalla hänen uran ensimmäinen luovutusvoitto. Kamppailun jälkeen Belfort otteli Wanderlei Silvaa vastaan alemmassa raskaassasarjassa lokakuussa 1998. Belfort voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä 44 sekunnissa.

Pride[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belfort siirtyi ottelemaan 1999 Japaniin Prideen. Hän otteli Japanissa viisi kamppailua. Ensimmäinen näistä päättyi tappioon Kazushi Sakurabaa vastaan, jolle hän hävisi tuomariäänin. Sittemmin Belfort voitti Gilbert Yvelin ja Daijiro Matsuin tuomariäänin. Sitä vastoin neljännen kamppailunsa Bobby Southworthia vastaan hän voitti kuristuksella ensimmäisessä erässä. Viimeiseksi kamppailuksi jäi toukokuussa 2001 käyty ottelu Heath Herringiä vastaan, joka oli aiemmin voittanut World Vale Tudo mestaruuden 1999. Belfort voitti kolme erää kestäneen kamppailun tuomariäänin.

Paluu UFC:hen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belfort teki paluun UFC:hen Chuck Liddelliä vastaan kesäkuussa 2002. Hän kärsi uransa kolmannen tappion Liddellille, joka voitti kamppailun tuomariäänin. Belfort kuitenkin voitti seuraavan kamppailun Marvin Eastmania vastaan teknisellä tyrmäyksellä minuutissa ja sai tilaisuuden haastaa Randy Couturen alemman raskaansarjan mestaruudesta. Tammikuussa 2004 Belfort otteli Couturea vastaan mestaruudesta UFC 46 -tapahtumassa, joka päättyi Belfortin voittoon teknisellä tyrmäyksellä 49 sekunnissa, lääkärin keskeyttäessä ottelun. Couture haastoi Belfortin uusintaan, joka käytiin UFC 49 -tapahtumassa elokuussa 2004. Kaksikon kolmas kamppailu päättyi Belfortin tappioon kolmannessa erässä, jonka myötä hän menetti alemman raskaansarjan mestaruuden.

Mestaruuden jälkeen Belfort otteli Tito Ortizia vastaan, jolle hän hävisi hajaäänin.

Paluu Prideen ja Cage Rage mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belfort palasi noin neljän vuoden jälkeen ottelemaan Prideen. Hän oli aiemmalla kerralla voittanut viidestä ottelusta neljä ja hävinnyt kerran. Belfortin ura Pridessa jatkui tappiolla Alistair Overeemia vastaan. Hän hävisi kamppailun kahden minuutin jälkeen kuristuksella.

Tappion jälkeen Belfort otteli vuoron perään eri vapaaottelujärjestöissä. Aluksi hän otteli Cage Ragessa voitokkaasti Antony Rea vastaan, tyrmättyään hänet toisessa erässä. Sittemmin kesäkuussa 2006 Belfort otteli toisen kerran Overeemia vastaan Strikeforcessa, jossa hän koki jälleen tappion vastustajalleen, mutta tällä kertaa tuomariäänin.

Näiden jälkeen Belfort palasi takaisin Prideen heinäkuussa 2006. Hän otteli Kazuo Takahashia vastaan, jonka Belfort voitti tyrmäyksellä 36 sekunnissa. Toisen kamppailun jälkeen Belfort sai lähteä Pridesta hävittyään Dan Hendersonille tuomariäänin.

Belfort siirtyi ottelemaan Cage Rageen, jossa hän oli kaksi vuotta aiemmin otellut voitokkaasti. Tälläkin kertaa Belfort menestyi, voitettuaan Ivan Seratin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Voiton jälkeen Belfort otteli Cage Ragen alemman raskaansarjan mestaruudesta James Zikic'ia vastaan Cage Rage 23 -tapahtumassa. Syyskuussa 2007 käyty kamppailu päättyi Belfortin mestaruuteen tuomariäänin.

Hän ilmoitti lopettavansa vapaaottelu-uransa 15. lokakuuta 2016.[2] Belfort kuitenkin palasi takaisin ottelemaan siirryttyään harjoittelemaan Tristar Gym salille.

Kesäkuussa 2017 Belfort voitti uransa toiseksi viimeisessä ottelussaan Nate Marquardt tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Se oli samalla hänen ensimmäinen voitto tuomariäänin sitten 2007.[3]

Viimeisessä ottelussaan 12. toukokuuta 2018 Belfort tuli maanmiehensä Lyoto Machidan tyrmäämäksi potkulla päähän.[4]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UFC

Cage Rage

  • Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]