Ultimate Fighting Championship

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ultimate Fighting Championship

UFC logo.svg

Yritysmuoto Yksityinen
Perustettu marraskuu 1993
Perustaja Art Davie, Campbell McLaren, Rorion Gracie, Bob Meyrowitz
Toimitusjohtaja Ari Emanuel
Puheenjohtaja Dana White
Kotipaikka Las Vegas, Nevada
Toimiala Vapaaotteluiden mainostus
Emoyhtiö William Morris Endeavor
UFC 74, Marcus Aurelio (vasen) vs. Clay Guida, tuomari Steve Mazzagatti

Ultimate Fighting Championship, UFC, on yhdysvaltalainen vapaaotteluorganisaatio.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset UFC-kilpailut pidettiin 1993 Denverissä, Yhdysvalloissa. Alun perin tarkoituksena oli, että eri kamppailulajien edustajat voivat UFC-kilpailuihin osallistumalla selvittää oman lajinsa tekniikoiden toimivuutta muiden lajien tekniikoita vastaan. Kaikkien yllätykseksi osanottajista pienikokoisin ja siihen asti varsin tuntematonta lajia, brasilialaista jujutsua, harrastanut Royce Gracie voitti tapahtumassa kaikki vastustajansa ylivoimaisesti. Tämän lisäksi Royce Gracie voitti myös seuraavissa UFC 2 ja UFC 4 -kilpailuissa kaikki vastustajansa. Sittemmin vapaaottelu on kehittynyt omaksi urheilumuodokseen, jossa mattokamppailu on yhä merkittävä osa-alue.

UFC on arvostetuin ja seuratuin vapaaottelutapahtumia tuottava organisaatio. UFC:n omisti Zuffa-yhtiö, jonka toimitusjohtaja on Dana White. Hän on myös vähemmistöosakas; pääomistajia olivat Lorenzo Fertitta ja Frank Fertitta III. Zuffa osti vuonna 2006 pienemmän vapaaotteluorganisaation World Extreme Cagefightingin (WEC). Vuonna 2007 Fertittat ostivat UFC:n suurimman kilpailijan, japanilaisen PRIDE Fighting Championships -organisaation ja ovat sittemmin tuoneet sen ottelijoita kamppailemaan UFC:hen.

9. heinäkuuta 2016 William Morris Endeavorin ilmoitettiin ostaneen UFC:n Zuffalta neljällä miljardilla dollarilla. Dana White jatkaa puheenjohtajana viiden vuoden sopimuksella, kun taas Lorenzo Fertitta jättää tehtävänsä myynnin myötä.[1]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UFC:n järjestämissä vapaaotteluissa ovat sallittuja sellaiset lyönnit, potkut, heitot, lukot, kuristukset ja muut tekniikat, joita ei ole erikseen kielletty. Kiellettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi pureminen, silmien vahingoittaminen, hiuksista vetäminen ja sormilukot.[2] Myös kaikenlaiset iskut sukuelimiin ovat kiellettyjä.

UFC:ssä on nykyisin kymmenen painoluokkaa (kts. Hallitsevat mestarit).

Ottelut käydään kahdeksankulmaisessa Octagoniksi kutsutussa häkissä, jossa on joustava lattia sekä kanaverkkomaiset seinät. Ottelut ovat kolmieräisiä paitsi mestaruusottelut ja illan pääottelu, joissa on viisi erää. Erien kesto on viisi minuuttia ja niiden välissä on minuutin tauko. Kolme tuomaria pisteyttää erät siten, että voittaja saa kymmenen pistettä ja hävinnyt yhdeksän tai vähemmän perustuen lyönteihin, potkuihin, lukkoyrityksiin, hyökkäävyyteen sekä ottelun hallintaan. Erien pisteet lasketaan yhteen ja enemmän pisteitä saanut voittaa tai ottelu päättyy tasan. Ottelu voi päättyä myös luovutukseen (Ottelija taputtaa tai sanoo, että ei voi jatkaa), tyrmäykseen tai tekniseen tyrmäykseen, jossa tuomari katsoo, ettei toinen ottelija kykene puolustautumaan ja keskeyttää ottelun.

Virheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevadan osavaltion urheilukomissio listaa tällä hetkellä seuraavat virheiksi:

  1. Päällä puskeminen
  2. Silmien kaivaminen
  3. Pureminen
  4. Hiuksista vetäminen
  5. Sormien työntäminen suuhun, sieraimiin tai muihin vastustajan ruumiinaukkoihin
  6. Iskut sukuelimiin
  7. Sormien työntäminen mihinkään vastustajan ruumiin reikään tai haavaan
  8. Vastustajan sormien ja varpaiden taittaminen, vääntäminen tai vetäminen
  9. Selkärankaan tai takaraivoon lyöminen
  10. Kyynärpään kärjellä lyöminen alaspäin
  11. Kurkkuun iskeminen, mukaan lukien henkitorveen tarttuminen
  12. Ihon raapiminen, nipistäminen ja vääntäminen
  13. Solisluuhun tarttuminen
  14. Maassa olevan vastustajan päähän potkiminen
  15. Maassa olevan vastustajan päähän potkiminen polvella
  16. Maassa olevan vastustajan polkeminen
  17. Munuaiseen potkaiseminen kantapäällä
  18. Vastustajan heittäminen maahan päälleen tai niskalleen
  19. Vastustajan heittäminen pois kehästä tai häkistä
  20. Vastustajan hanskoista tai housuista kiinnipitäminen
  21. Vastustajaa päin sylkeminen
  22. Epäurheilijamainen käyttäytyminen, joka loukkaannuttaa vastustajan
  23. Naruista tai häkistä kiinnipitäminen
  24. Herjaava kielenkäyttö kehässä tai häkissä
  25. Vastustajan kimppuun hyökkääminen tauolla
  26. Tuomarin hoidossa olevan vastustajan kimppuun hyökkääminen
  27. Vastustajan kimppuun hyökkääminen kellon (torven) soinnin jälkeen
  28. Jatkuva tuomarin ohjeiden vastustaminen
  29. Arkuus, mukaan lukien vastustajan vältteleminen, tahallinen tai jatkuva hammassuojan tiputtaminen ja vamman esittäminen
  30. Nurkkauksen puuttuminen otteluun
  31. Pyyhkeen heittäminen kehään (häkkiin) kesken ottelun

Virheen tapahtuessa tuomari voi ottaa rangaistuksena yhden tai enemmän pisteitä pois virheen tehneeltä ottelijalta. Jos virhe estää ottelijaa jatkamasta, ottelu voi päättyä diskaukseen (kun virhe oli tahallinen) tai tulosta ei tule (kun virhe oli vahinko). Jos virhe estää ottelijaa jatkamasta myöhemmin ottelun aikana, ottelu päättyy tekniseen päätökseen ja ottelun voittaa loukkaantunut ottelija, jos hän johtaa pisteissä, tai muuten ottelu päättyy tekniseen tasapeliin.

Televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UFC-tapahtumat ovat nähtävissä Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa suorina lähetyksinä maksutelevisiossa. Vuodesta 2005 yhdysvaltalaisella miehille suunnatulla kaapelitelevisiokanavalla, Spike TV:llä, on pyörinyt UFC:n tuottama The Ultimate Fighter -niminen (TUF) tosi-TV-sarja. Ohjelmassa vapaaottelijat ottelevat The Ultimate Fighter -tittelistä. Ensimmäisillä tuotantokausilla ottelijat olivat uransa alkuvaiheessa olevia, mutta myöhemmillä kausilla osallistujina on nähty myös lajin kokeneita ottelijoita. Ohjelman voittaja saa tittelin lisäksi sopimuksen UFC:n kanssa ja nähdään sen tapahtumissa. Ohjelman ensimmäisen kauden, joka esitettiin vuonna 2005, jälkeen monet UFC-tapahtumien uudet ottelijat ovat jo katsojille tuttuja etukäteen The Ultimate Fighter -ohjelmasta.

Osa The Ultimate Fighterin kausista on esitetty eri vuosina Sub- ja JIM-kanavilla.

Hallitsevat mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Ultimate Fighting Championship -mestareista
Painoluokka       Paino lb       Paino kg       Mestari[3]       Vuodesta       Puolustetut kerrat
Raskassarja (Heavyweight) 206–265 lb 93–120 kg Yhdysvaltain lippu Stipe Miocic 14.5.2016 (UFC 198) 1
Alempi raskassarja (Light Heavyweight) 186–205 lb 84–93 kg Yhdysvaltain lippu Daniel Cormier 23.5.2015 (UFC 187) 1
Keskisarja (Middleweight) 171–185 lb 78–84 kg Britannian lippu Michael Bisping 4.6.2016 (UFC 199) 0
Välisarja (Welterweight) 156–170 lb 71–77 kg Yhdysvaltain lippu Tyron Woodley 30.7.2016 (UFC 201) 0
Kevytsarja (Lightweight) 146–155 lb 66–70 kg Yhdysvaltain lippu Eddie Alvarez 7.7.2016 (UFC Fight Night 90) 0
Höyhensarja (Featherweight) 136–145 lb 62–65 kg Irlannin lippu Conor McGregor 12.12.2015 (UFC 194) 0
Kääpiösarja (Bantamweight) 126–135 lb 57–61 kg Yhdysvaltain lippu Dominick Cruz 18.1.2016 (UFC Fight Night 81) 1
Naisten kääpiösarja (Women’s Bantamweight) 126–135 lb 57–61 kg Brasilian lippu Amanda Nunes 9.7.2016 (UFC 200) 0
Kärpässarja (Flyweight) 125 lb ja alle alle 57 kg Yhdysvaltain lippu Demetrious Johnson 22.9.2012 (UFC 152) 8
Naisten korsisarja (Women’s Strawweight) 115 lb ja alle alle 52 kg Puolan lippu Joanna Jędrzejczyk 14.3.2015 (UFC 185) 3

Suomalaiset UFC:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen UFC-tapahtumissa nähty suomalainen oli Tony Halme, joka osallistui 30. toukokuuta 1997 Augustassa, Georgian osavaltiossa, Yhdysvalloissa järjestettyyn UFC 13 -tapahtumaan. Halme hävisi ottelunsa alle minuutissa tulevalle lajin tähdelle Randy Couturelle luovutuksella Couturen saatua kuristusotteen.

Toinen UFC:ssä otellut suomalainen oli Anton Kuivanen, joka otteli organisaatiossa kaksi ottelua vuonna 2012 ja yhden ottelun vuonna 2013.[4][5]

Kolmas suomalainen organisaatiossa oli Tom Niinimäki joka voitti yhden ja hävisi kolme ottelua.

Nykyään organisaatiossa ottelee kaksi suomalaista Teemu Packalén ja Makwan Amirkhani.

Tilastoittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painoluokka Ottelija Vuodet Tilastot
Raskassarja Tony Halme 1997 0–1
Kevytsarja Anton Kuivanen 2012–2013 1–2
Höyhensarja Tom Niinimäki 2013–2014 1–3
Höyhensarja Makwan Amirkhani 2015– 3–0
Kevytsarja Teemu Packalén 2015– 1–1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. U.F.C. Sells Itself for $4 Billion nytimes.com 11.7.2016 Viitattu 16.7.2016 (englanniksi)
  2. Rules and Regulations
  3. UFC Title Holders
  4. Marttinen, Mikko: Tony Halme sai Suomesta seuraajan rahahäkkeihin Ilta-Sanomat. 17.1.2012. Viitattu 8.7.2013.
  5. Tammilehto, Teemu: FightSport: Kuivaselle potkut UFC:stä Yle Urheilu. 11.3.2013. Viitattu 8.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]