Lyoto Machida

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lyoto Machida
Lyoto Machida.jpg
Tiedot
Lempinimi The Dragon
Pituus 185 cm
Paino 84 kg
Kansalaisuus Brasilian lippu Brasilia
Syntymäaika 30. toukokuuta 1978 (ikä 38)
Syntymäpaikka Salvador, Brasilia
Kätisyys vasen
Taistelutyyli Shōtōkan karate, brasilialainen jujutsu, sumopaini
Seura Black House
Gracie Jiu-Jitsu Academy
Kings MMA
Aktiivisena 2003–
Tilastot
Ottelut 29
Voitot 22
– tyrmäyksellä 9
– luovutuksella 2
– päätöksellä 11
Tappiot 7
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 3

Lyoto Carvalho Machida (s. 30. toukokuuta 1978 Salvador, Brasilia) on brasilialainen vapaaottelija ja entinen karateka, joka ottelee UFC:n keskisarjassa. Hän on voittanut urallaan tunnettuja ottelijoita, kuten Rashad Evansin, Tito Ortizin, Rich Franklinin, B. J. Pennin ja Mauricio "Shogun" Ruan. Hänellä on kolmannen asteen musta vyö Shotokan karatesta sekä musta vyö brasilialaisesta jujutsusta.

UFC 98 -tapahtumassa 23. toukokuuta 2009 Machida tyrmäsi aiemmin voittamattoman Rashad Evansin toisen erän lopussa ja voitti siten alemman raskaansarjan mestaruuden. Kun Machida puolusti mestaruuttaan Mauricio Ruaa vastaan UFC 104 -tapahtumassa 24. lokakuuta 2009, ottelu päättyi Machidan voittoon kiistanalaisella tuomaripäätöksellä, ja ottelijat saivat välittömän uusinnan tuomaripäätöksen takia. Lyoto Machida hävisi alemman raskaansarjan tittelin Mauricio Rualle ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä UFC 113 -tapahtumassa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machidan isä on brasilialaistunut japanilainen Shotokan karate -mestari Yoshizo Machida. Lyoto Machida syntyi Salvadorissa perheeseen johon kuului ennestään kaksi muuta poikaa, japanilainen siirtolaisisä Yoshizo Machida ja brasilialainen äiti Ana Claudia, jolla on portugalilais- ja italialaisia sukujuuria. Pian Lyoton syntymän jälkeen perhe muutti Belémiin, jossa hän varttui. Perhe asui Yoshizon perustamalla karatekoululla. Koska isä oli japanilainen shotokan karaten suuri legenda, myös Lyoto alkoi harjoitella lajia perinteisesti hyvin varhain. Machida on kertonut, että jo kolmevuotiaasta asti isä koulutti häntä ja hänen veljiään herättämällä heidät hyvin aikaisin aamulla, eivätkä he saaneet edes aamupalaa ennen pitkää juoksulenkkiä. Kata-harjoittelun jälkeen isä käski heidät istumaan polvillaan seinään päin pitkiksi ajoiksi. Machida kertoo, että se auttoi heitä oppimaan kunnioitusta, sekä kehitti heitä monipuolisesti. Kolmetoistavuotias Lyoto saavutti lajissa isältään mustan vyön. Lyoto harjoitteli nuorena muitakin lajeja. Hän aloitti sumon seitsemänvuotiaana isänsä ystävän ohjastuksessa, joka oli myös Japanista muuttanut siirtolainen, mutta puolestaan sumomestari. Machidasta tuli myös moninkertainen Brasilian mestari lajissa. Kuusitoistavuotiaana hän aloitti brasilialaisesta jujutsun. Myöhemmin Walter Broca myönsi hänelle mustan vyön. 22-vuotiaana hän muutti Japaniin opiskelemaan lisää mattokamppailua, jossa häntä opetti pääasiassa Antonio Inoki.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machida aloitti kilpailemisen vapaaottelussa toukokuussa 2003 Kengo Watanabea vastaan. Hän voitti Japanissa käydyn kamppailun tuomariäänin. Machida otteli uransa alussa Japanissa ja Brasiliassa raskaassarjassa. Hän kohtasi muun muassa Stephen Bonnarin, joka oli tuolloin voittamaton neljän kamppailun jälkeen. Machida voitti hänet uransa toisessa kamppailussa teknisellä tyrmäyksellä. Kolmannessa kamppailussaan Machida kohtasi kaksi UFC-ottelua otelleen Rich Franklinin, joka puolestaan ei ollut hävinnyt urallaan kertaakaan, vaan oli tilastolla 14–0 ennen Machidaa vastaan. Machida voitti voitti myös Franklinin teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Neljännessä kamppailussaan Machida kohtasi puolestaan 2002 K-1 mestarin Michael McDonaldin maaliskuussa 2004. Machida voitti kamppailun ensimmäisessä erässä kahden minuutin jälkeen. Machida jatkoi voittoputkeaan Sam Grecoa vastaan, joka oli tunnettu myös K-1 kilpailuista, sekä vuoden 1994 Seidokaikanin maailmanmestarina. Machida voitti kamppailun hajaäänin. Maaliskuussa 2005 otteli HERO'Sissa avoimessa painoluokassa B. J. Penniä vastaan. Kolmieräinen kamppailu päättyi Machidan voittoon tuomariäänin.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machida siirtyi ottelemaan UFC:hen helmikuussa 2007, jolloin hän kohtasi UFC 67:ssä Sam Hogerin. Machida voitti kamppailun tuomariäänin.[1] Huhtikuussa 2007 Machida otteli jo toisen kamppailunsa UFC:ssä David Heathia vastaan. UFC 70 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi edellisen tapaan Machidan voittoon tuomariäänin.[2] Se oli samalla Machidan uran kymmenes voitto vapaaottelussa ilman tappiota. Machida jatkoi voittokulkuaan Kazuhiro Nakamuraa, Sokoudjouta ja Tito Ortizia vastaan. Hän voitti Nakamuran ja Ortizin tuomariäänin ja Sokoudjoun kuristuksella.

Alemman raskaansarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2009 Machida otteli UFC 94 -tapahtumassa Thiago Silvaa vastaan, jonka hän voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Machidan voitto palkittiin Illan tyrmäys bonuksella.

Toukokuussa 2009 Machida sai lopulta otella alemman raskaansarjan mestaruudesta Rashad Evansia vastaan uransa seitsemännessä UFC kamppailussaan. Evans oli voittanut mestaruuden joulukuussa 2008 Forrest Griffinilta ja puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa Machidaa vastaan. Evans ei ollut vielä hävinnyt otteluakaan. Hän oli voittanut kolmetoistakamppailua ja otellut kerran tasapelin Tito Ortizia vastaan. Machida voitti mestaruuden tyrmäyksellä toisessa erässä, joka palkittiin myös illan tyrmäys bonuksella.

Machida puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Maurício Rua vastaan lokakuussa 2009 UFC 104 -tapahtumassa. Machida onnistui puolustamaan mestaruuttaan voitettua tiukan kamppailun tuomariäänin. Kaikki kolme tuomaria pisteyttivät Machidan hyväksi 48–47. Kamppailun tasaisuus herätti huomiota, sillä yleisö oli sitä mieltä, että Rua olisi voittanut kamppailun ja yksi tuomareista katsottuaan ottelun uudestaan olisi pisteyttänyt Ruan voittoon. Se olisi kuitenkin tarkoittanut Machidalle voittoa, mutta hajaäänin.[3]

Edellisen kamppailun ollessa tasainen Machida puolusti mestaruuttaan toisen kerran Rua vastaan UFC 113 -tapahtumassa. Mestaruuskamppailu käytiin Kanadassa toukokuussa 2008, jossa Machida kärsi uransa ensimmäisen tappionsa ja menetti samalla mestaruutensa hävittyään tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

Uusi yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittyään alemman raskaansarjan mestaruuden Machida otteli seuraavaksi Quinton Jacksonia vastaan, jolle hän hävisi hajaäänin. Huhtikuussa 2011 Machida otteli seuraavaksi Randy Couturea vastaan. UFC:n puheenjohtaja Dana White kommentoi ennen ottelua, että Machida olisi pakkovoiton edessä, sillä hän on hävinnyt kaksi ottelua peräkkäin Rualle ja Jacksonille.[4] Machida voitti Couturen kurkipotkulla toisessa erässä, joka palkittiin myös illan tyrmäys bonuksella.

Machidan ei ollut alun perin tarkoitus otella alemman raskaansarjan mestaruudesta Couture kamppailun jälkeen, vaan oli aikeissa otella muun muassa Rashad Evansia vastaan uudelleen loukkaantuneen Phil Davisin tilalle. Machida yritettiin myöhemmin suunnitella ottelevan Davisia vastaan, joka kuitenkin tarvitsi lisäaikaa polvileikkauksesta toipumiseen. Machida lopulta korvasi Rashad Evansin, jonka oli määrä otella Jon Jonesia vastaan alemman raskaansarjan mestaruudesta. Kamppailu käytiin joulukuussa 2011 UFC 140 -tapahtumassa, jossa Machida kärsi teknisen luovutustappion, koska ei luovuttanut ja Jones kuristi hänet tajuttomaksi.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machidan ottelutyyli on rauhallinen ja perustuu vastustajan virheiden hyödyntämiseen. Joskus tylsäksi tuomittu tyyli on monen mielestä ollut pääsyy siihen, ettei Machida pitkään aikaan päässyt ottelemaan UFC:n alemman raskaansarjan mestaruudesta.[5] Titteliottelun esteenä pidettiin myös kannatuksen puutetta Yhdysvalloissa, jonka osasyynä on ollut Machidan puutteellinen englannin kielen taito[6][7] mutta vuosikymmenen vaihteen jälkeen hän on jutellut toimittajien kanssa yhä enemmän englanniksi[8].

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machidalla ja hänen vaimollaan Fabyolalla on Taiyo-niminen poika joka syntyi syyskuussa 2008.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ISKF Pan-American Karate turnaus voitto: 2001

Sumo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brazilian Sumo Championships
    • Hopeaa: 2000

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • UFC
    • Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
    • Illan tyrmäys -palkinto (neljä kertaa)
    • Illan ottelu -palkinto (kolme kertaa)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Black Belt Magazine
    • Vuoden 2009 ottelija

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulos Tilasto Vastustaja Tyyli Tapahtuma Päivämäärä Erä Aika Paikka Huomautuksia
Tappio 22-7 Kuuban lippu Yoel Romero Tyrmäys (Kyynerpää-iskut) UFC Fight Night: Machida vs. Romero 27. kesäkuuta, 2015 3 1:38 Yhdysvaltain lippu Hollywood, Florida, United States
Tappio 22-6 Yhdysvaltain lippu Luke Rockhold Luovutus (Takakuristus) UFC on Fox: Machida vs. Rockhold 18. huhtikuuta 2015 2 2:31 Yhdysvaltain lippu Newark, New Jersey, United States
Voitto 22-5 Yhdysvaltain lippu C.B Dolloway Tekninen tyrmäys (Potku vartaloon ja lyönnit) UFC Fight Night: Machida vs. Dollaway 20. joulukuuta 2014 1 1:02 Brasilian lippu Barueri, Brazil 'Illan paras esitys'
Tappio 21-5 Yhdysvaltain lippu Chris Weidman Päätös (yksimielinen) UFC 175 5. heinäkuuta 2014 5 5.00 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada UFC:n keskisarjan mestaruudesta ja voitti Illan ottelu -palkinnon
Voitto 21-4 Alankomaiden lippu Gegard Mousasi Päätös (yksimielinen) UFC Fight Night: Machida vs. Mousasi 15. helmikuuta 2014 5 5:00 Brasilian lippu Jaraguá do Sul Voitti Illan ottelu -palkinnon
Voitto 20-4 Yhdysvaltain lippu Mark Muñoz Tyrmäys (päähän potku) UFC Fight Night: Machida vs. Munoz 26. lokakuuta 2013 1 3:10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Manchester, Englanti Debyytti keskisarjassa, voitti Illan tyrmäys -palkinnon
Tappio 19-4 Yhdysvaltain lippu Phil Davis Päätös (yksimielinen) UFC 163 3. elokuuta 2013 3 5.00 Brasilian lippu Rio de Janeiro
Voitto 19-3 Yhdysvaltain lippu Dan Henderson Päätös (Haja-äänin) UFC157 23. helmikuuta 2013 3 5:00 Yhdysvaltain lippu Kalifornia, Yhdysvallat
Voitto 18-3 Yhdysvaltain lippu Ryan Bader Tyrmäys (Lyönti) UFC on Fox: Shogun vs. Vera 4. elokuuta 2012 2 1:32 Yhdysvaltain lippu Kalifornia, Yhdysvallat
Tappio 17-3 Yhdysvaltain lippu Jon Jones Tekninen luovutus (giljotiinikuristus) UFC140 29. joulukuuta 2011 2 4:26 Kanadan lippu Ontario, Kanada UFC:n alemman raskaansarjan mestaruudesta.
Voitto 17-2 Yhdysvaltain lippu Randy Couture Tyrmäys (Kurkipotku) UFC 129: St-Pierre vs. Shields 30. huhtikuuta 2011 2 1:05 Kanadan lippu Toronto, Ontario Voitti "Illan Tyrmäys" -palkinnon.
Tappio 16-2 Yhdysvaltain lippu Quinton Jackson Päätös (Haja-äänin) UFC 123: Rampage vs. Machida 20. marraskuuta 2010 3 5.00 Yhdysvaltain lippu Auburn Hills, Michigan
Tappio 16-1 Brasilian lippu Mauricio Rua Tyrmäys (Lyönnit) UFC 113: Machida vs. Shogun 2 8. toukokuuta 2010 1 3.35 Kanadan lippu Montreal, Quebec Hävisi UFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden.
Voitto 16–0 Brasilian lippu Mauricio Rua Päätös (Yksimielinen) UFC 104: Machida vs. Shogun 24. lokakuuta 2009 5 5:00 Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia Puolusti UFC:n alemman raskaansarjan mestaruutta.
Voitto 15–0 Yhdysvaltain lippu Rashad Evans Tyrmäys (Lyönnit) UFC 98: Evans vs. Machida 23. toukokuuta 2009 2 3:57 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada Voitti UFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden ja "Illan Tyrmäys" -palkinnon.
Voitto 14–0 Brasilian lippu Thiago Silva Tyrmäys (Lyönti) UFC 94: St-Pierre vs. Penn 2 31. tammikuuta 2009 1 4:59 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada Voitti "Illan Tyrmäys" -palkinnon.
Voitto 13–0 Yhdysvaltain lippu Tito Ortiz Päätös (Yksimielinen) UFC 84: Ill Will 24. toukokuuta 2008 3 5:00 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada
Voitto 12–0 Kamerunin lippu Rameau Thierry Sokoudjou Luovutus (Arm Triangle Choke) UFC 79: Nemesis 29. joulukuuta 2007 2 4:20 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada
Voitto 11–0 Japanin lippu Kazuhiro Nakamura Päätös (Yksimielinen) UFC 76: Knockout 22. syyskuuta 2007 3 5:00 Yhdysvaltain lippu Anaheim, Kalifornia
Voitto 10–0 Yhdysvaltain lippu David Heath Päätös (Yksimielinen) UFC 70: Nations Collide 21. huhtikuuta 2007 3 5:00 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Manchester, Englanti
Voitto 9–0 Yhdysvaltain lippu Sam Hoger Päätös (Yksimielinen) UFC 67: All or Nothing 3. helmikuuta 2007 3 5:00 Yhdysvaltain lippu Las Vegas, Nevada Ensiesiintyminen UFC:ssa.
Voitto 8–0 Yhdysvaltain lippu Vernon White Päätös (Yksimielinen) WFA: King of the Streets 22. heinäkuuta 2006 3 5:00 Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia
Voitto 7–0 Brasilian lippu Dimitri Wanderley Tekninen tyrmäys (Uupumus) Jungle Fight 6 29. huhtikuuta 2006 3 3:24 Brasilian lippu Rio de Janeiro, Brasilia
Voitto 6–0 Yhdysvaltain lippu B.J. Penn Päätös (Yksimielinen) K-1 Hero's 1 26. maaliskuuta 2005 3 5:00 Japanin lippu Saitama, Japani Machida otteli 102:en kilon painoisena. Penn painoi 86,5 kiloa.[9]
Voitto 5–0 Australian lippu Sam Greco Päätös (Haja-äänin) K-1 MMA ROMANEX 22. toukokuuta 2004 3 5:00 Japanin lippu Saitama, Japani
Voitto 4–0 Kanadan lippu Michael McDonald Luovutus (Kyynärvarsikuristus) K-1 Beast 2004 in Niigata 14. maaliskuuta 2004 1 2:30 Japanin lippu Saitama, Japani
Voitto 3–0 Yhdysvaltain lippu Rich Franklin Tyrmäys (Iskut) Inoki Bom-Ba-Ye 2003-Inoki Festival 31. joulukuuta 2003 2 1:03 Japanin lippu Kobe, Japani
Voitto 2–0 Yhdysvaltain lippu Stephan Bonnar Tekninen tyrmäys (Haava) Jungle Fight 1 13. syyskuuta 2003 1 4:21 Brasilian lippu Manaus, Brasilia
Voitto 1–0 Japanin lippu Kengo Watanabe Päätös (Yksimielinen) NJPW: Ultimate Crush 2. toukokuuta 2003 3 5:00 Japanin lippu Tokio, Japani

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.