Michael Bisping

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michael Bisping
Michael Bisping vuonna 2013.
Michael Bisping vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. helmikuuta 1979 (ikä 40)
Kypros
Kansalaisuus Englannin lippu Englanti
Vapaaottelija
Lempinimi The Count
Aktiivisena 2004–2018
Pituus 185 cm
Paino 84 kg
Painoluokka Alempi raskassarja (2004–2007)
Keskisarja (2008–)
Kätisyys Oikea
Taistelutyyli potkunyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1], Vale Tudo
Seura Reign Training Center (2014–)
HB Ultimate Training Center
RVCA Training Center
Tilastot
Ottelut 38
Voitot 30
– tyrmäyksellä 16
– luovutuksella 4
– päätöksellä 10
Tappiot 8
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 4
Aiheesta muualla
www.bisping.tv

Michael Gavin Joseph Bisping (s. 28. helmikuuta 1979 Dhekelia, Kypros) on englantilainen uransa lopettanut vapaaottelija. Hän on entinen UFC:n keskisarjan mestari vuosina 2016–2017. Bisping on myös entinen Cage Warriors Fighting Championshipin ja Cage Ragen alemman raskaansarjan mestari. Hän oli myös mukana The Ultimate Fighter -televisio-ohjelmassa, jonka kautta hän pääsi UFC:hen. Voitettuaan TUF finaalissa Josh Haynesin hän sai The Ultimate Fighter -tittelin ja kuusinumeroisen sopimuksen UFC:hen.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bisping syntyi brittiläisessä sotilastukikohdassa Kyproksella, mutta perhe muutti takaisin Englantiin hänen ollessaan kaksivuotias. Siellä hän aloitti jujutsun harrastamisen kahdeksanvuotiaana. Vuonna 1994 ollessaan 15-vuotias Bisping otti osaa amatöörinä Britannian ensimmäisissä No holds barred -otteluissa, joissa hän menestyi melko hyvin.[2] 18-vuotiaana hän päätti jättää kaiken, joka hänen mielestään edusti väkivaltaa, "etsiäkseen todellista elämää". Vajaa vuosi myöhemmin hän kuitenkin alkoi harjoitella nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä ja karatea ja pari vuotta myöhemmin vapaaottelua.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bisping aloitti vapaaottelemisen 2004 kohdatessaan huhtikuussa Steve Mathewsin. Hän voitti uransa ensimmäisen kamppailun käsilukolla 38 sekunnissa. Bisping pääsi sittemmin ottelemaan kolmannessa vapaaottelussaan Cage Ragen alemman raskaansarjan mestaruudesta Mark Epsteinia vastaan. Bisping myös voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Epstein haastoi Bispingin uusintaan marraskuussa 2004. Bisping onnistui puolustamaan mestaruuttaan tyrmättyään Epsteinin kolmannessa erässä.

Cage Warriors[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cage Rage mestaruuden jälkeen Bisping haastoi CWFC: Ultimate Force -tapahtumassa Dave Radfordin Cage Warriorsin alemman raskaansarjan mestaruudesta. Huhtikuussa 2005 käyty kamppailu päättyi Bispingin mestaruuteen voitettuaan Radfordin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Bisping puolusti sittemmin ensimmäisen kerran alemman raskaansarjan mestaruuttaan heinäkuussa 2005 Miika Mehmetiä vastaan. Bisping voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä Mehmetin kulman heitettyä pyyhkeen kehään kolmen minuutin jälkeen.[3]

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestyksekkään Cage Warriors saavutusten myötä hän sai tilaisuuden otella UFC:n Ultimate Fighter -tosi-tv-ohjelmassa. Tito Ortiz joukkueeseen kuulunut Bisping kilpaili kahdeksan ottelijan turnausmuotoisessa kilpailussa. Avauskierroksellaan Bisping voitti Kristian Rothaermel teknisellä tyrmäyksellä ja oli tämän jälkeen määrä kohdata joukkuekaverinsa Matt Hamillin. Hamill kuitenkin loukkaantui ja vastustajan joukkueenseen kuulunut Ross Pointon korvasi hänet välierissä. Bisping voitti kamppailun lyönneistä seuranneella luovutuksella ensimmäisessä erässä. Loppuottelussa hän kohtasi joukkuekaverinsa Josh Haynesin, jonka Bisping voitti teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja voitti The Ultimate Fighter 3 turnauksen.

Noin viisi kuukautta myöhemmin Bispingin oli määrä otella Eric Schaferia vastaan The Ultimate Fighter 4 loppuottelussa, mutta joutui jättämään kamppailun väliin, koska ei saanut viisumia. Kamppailu järjestettiin myöhemmin joulukuussa 2006 UFC 66 -tapahtumassa, jolloin Bisping voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hän voitti myös seuraavan kamppailunsa Elvis Sinosicia vastaan huhtikuussa 2007. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Syyskuussa 2007 Bisping kohtasi Matt Hamillin UFC 75 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun hajaäänin. Kaksi kuukautta myöhemmin Bisping koki uransa ensimmäisen tappion Rashad Evansille, joka voitti kamppailun hajaäänin.

Keskisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bisping vaihtoi painoluokkaa alemmaksi keskisarjaan Evansille kärsityn tappion jälkeen. Hän otteli ensimmäisen kerran keskisarjassa Charles McCarthya vastaan Kanadassa UFC 83 -tapahtumassa. Bisping voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä, kun McCarthy loukkasi kätensä. Bisping otteli vielä kaksi kamppailua vuoden 2008 puolella. Toinen niistä päättyi voittoon teknisellä tyrmäyksellä Jason Dayta vastaan ja kolmas tuomariäänin voittoon Chris Lebenistä.

Bisping pääsi seuraavassa ottelussa kamppailemaan keskisarjan mestarin haastajan paikasta Dan Hendersonia vastaan. Kamppailu käytiin heinäkuussa 2009, UFC 100 -tapahtumassa, jossa Bisping hävisi tyrmäyksellä toisessa erässä. Tappion jälkeen Bisping voitti seuraavan kamppailunsa Denis Kangia vastaan vuorostaan teknisellä tyrmäyksellä. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.

Vuodet 2010 ja 2011 Bisping otteli yhteensä viisi kertaa. Hän aloitti uuden vuosikymmenen tappiolla Wanderlei Silvaa vastaan, joka voitti Bispingin tuomariäänin. Bisping voitti loput neljä kamppailua. Hän voitti muun muassa Yoshihiro Akiyaman tuomariäänin ja heidän välinen kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.

Tammikuussa 2012 Bisping sai toisen tilaisuuden kamppailla keskisarjan ykköshaastajan paikasta. Tällä kertaa hän kohtasi Chael Sonnenin, jolle Bisping hävisi tuomariäänin. Kamppailun jälkeen hän otteli vaihtelevalla menetyksellä. Bisping voitti muun muassa Brian Stannin tuomariäänin, mutta hävisi seuraavan kamppailunsa Vitor Belfortille teknisellä tyrmäyksellä. Sama toistui jälleen, kun Bisping voitti Alan Belcherin teknisellä tuomarin päätöksellä, mutta sitä vastoin hävisi seuraavan kamppailunsa Tim Kennedylle kolmieräisen kamppailun tuomariäänin. Elokuussa 2014 Bisping kohtasi Cung Len, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä. Hänet palkittiin Illan suoritus bonuksella. Bisping otteli vielä kolmannen kerran vuoden 2014 puolella, kohdattuaan Luke Rockholdin UFC Fight Night: Rockhold vs. Bisping -tapahtumassa. Bisping hävisi kamppailun luovutuksella toisessa erässä.

Vuosi 2015 alkoi Bispingin kannalta menestyksekkäästi. Hän voitti huhtikuussa 2015 C. B. Dollawayn tuomariäänin ja heinäkuussa Thales Leitesin hajaäänin. Helmikuussa 2016 Bisping sai tilaisuuden otella Anderson Silvaa vastaan UFC Fight Night: Silva vs. Bisping -tapahtumassa. Kamppailu päättyi Bispingin voittoon tuomariäänin (48–47, 48–47 ja 48–47). Kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.[4]

Keskisarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Weidmanin loukkaannuttua otti Bisping haasteen kamppailla keskisarjan mestaria Luke Rockholdia 17 päivän päästä. Kaksikko kohtasi toisensa toisen kerran 4. kesäkuuta 2016 UFC 199 -tapahtumassa. Ensimmäinen kamppailu päättyi Bispingin tappioon luovutuksella. Tällä kertaa Bisping voitti kamppailun ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty kolme minuuttia ja 36 sekuntia. Hänestä tuli voiton myötä ensimmäinen brittiläinen UFC mestari.[5] Bisping palkittiin samalla myös Illan suoritus bonuksella.

Bispingin oli määrä puolustaa ensimmäistä kertaa mestaruuttaan Dan Hendersonia vastaan, jolle hän hävisi kaksikon ensimmäisessä kohtaamisessa tyrmäyksellä. Kamppailu käytiin 8. lokakuuta 2016 UFC 204 -tapahtumassa. Bisping puolusti mestaruuttaan voittamalla kamppailun tuomariäänin (48-47, 48-47, 49-46). Ottelu palkittiin myös Illan kamppailu bonuksella.[6]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UFC

  • Keskisarjan mestaruus (kerran, puolustanut kerran)
  • The Ultimate Fighter 3 alemman raskaansarjan turnausvoittaja
  • Illan kamppailu (viidesti, vs. Elvis Sinosic, Denis Kang, Yoshihiro Akiyama, Anderson Silva, Dan Henderson)
  • Illan suoritus (kahdesti, vs. Cung Le, Luke Rockhold)
  • Eniten voittoja UFC:ssä (20)
  • Ensimmäinen ei pohjoisamerikkalainen The Ultimate Fighter voittaja
  • Ensimmäinen brittiläinen, joka on UFC-tapahtuman pääottelija (UFC 78)
  • Ensimmäinen brittiläinen, joka voittanut UFC-mestaruuden

Cage Rage

  • Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)

Cage Warriors

  • Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kolmesti)

FX3

  • Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran)

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulos Tilasto Vastustaja Ratkaisu Tapahtuma Päivämäärä Erä Aika Paikka Huomioitavaa
Voitto 22-3 Yhdysvallat Jason Miller Tekninen tyrmäys (Iskut) The Ultimate Fighter 14 Finale 3. joulukuuta 2011 3 3:34 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
Voitto 21-3 Yhdysvallat Jorge Rivera Tekninen tyrmäys (Iskut) UFC 127: Penn vs. Fitch 27. helmikuuta 2011 2 1:54 Australia Sydney, Australia
Voitto 20-3 Japani Yoshihiro Akiyama Kaikin tuomariäänin UFC 120: Bisping vs. Akiyama 16. lokakuuta 2010 3 5:00 Englanti Lontoo, Englanti Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon
Voitto 19-3 Yhdysvaltain lippu Dan Miller Kaikin tuomariäänin UFC 114: Rampage vs. Evans 29. toukokuuta 2010 3 5:00 Las Vegas, Nevada
Tappio 18-3 Brasilian lippu Wanderlei Silva Kaikin tuomariäänin UFC 110: Nogueira vs. Velasquez 20. helmikuuta 2010 3 5:00 Sydney, Australia
Voitto 18-2 Kanadan lippu Denis Kang Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 105: Couture vs. Vera 14. marraskuuta 2009 2 4:24 Manchester, Englanti Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon
Tappio 17-2 Yhdysvaltain lippu Dan Henderson Tyrmäys (Lyönti) UFC 100 11. heinäkuuta 2009 2 3:20 Las Vegas, Nevada
Voitto 17-1 Yhdysvaltain lippu Chris Leben Kaikin tuomariäänin UFC 89: Bisping vs. Leben 18. lokakuuta 2008 3 5:00 Birmingham, Englanti Chris Leben jäi kiinni steroideista ottelun jälkeen.
Voitto 16-1 Kanadan lippu Jason Day Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 85: Bedlam 7. kesäkuuta 2008 1 3:42 Lontoo, Englanti
Voitto 15-1 Yhdysvaltain lippu Charles McCarthy Tekninen tyrmäys (Käsivamma) UFC 83: Serra vs. St-Pierre II 19. huhtikuuta 2008 1 5:00 Montreal, Kanada Ensiesiintyminen UFC:n keskisarjassa
Tappio 14-1 Yhdysvaltain lippu Rashad Evans Päätös haja-äänin UFC 78: Validation 17. marraskuuta 2007 3 5:00 Newark, New Jersey, Yhdysvallat
Voitto 14-0 Yhdysvaltain lippu Matt Hamill Päätös haja-äänin UFC 75: Champion vs. Champion 8. syyskuuta 2007 3 5:00 Lontoo, Englanti
Voitto 13-0 Australian lippu Elvis Sinosic Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 70: Nations Collide 21. huhtikuuta 2007 2 1:40 Manchester, Englanti Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon
Voitto 12-0 Yhdysvaltain lippu Eric Schafer Tekninen tyrmäys (Lyönnit) UFC 66: Liddell vs Ortiz II 30. joulukuuta 2006 1 4:24 Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat
Voitto 11-0 Yhdysvaltain lippu Josh Haynes Tekninen tyrmäys (Lyönnit) The Ultimate Fighter 3 Finale 24. kesäkuuta 2006 2 4:14 Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat Voitti The Ultimate Fighter 3:en alemman raskaansarjan kilpailun.
Voitto 10-0 Englannin lippu Ross Pointon Luovutus (Käsivarsilukko) CWFC - Strike Force 4 26. marraskuuta 2005 1 2:00 Coventry, Englanti
Voitto 9-0 Norjan lippu Jakob Lovstad Luovutus (Lyönnit) CWFC - Strike Force 3 1. lokakuuta 2005 1 1:10 Coventry, Englanti
Voitto 8-0 Suomen lippu Miika Mehmet Tekninen tyrmäys (Mehmetin kulmaus lopetti) CWFC - Strike Force 2 16. heinäkuuta 2005 1 3:01 Coventry, Englanti
Voitto 7-0 Englannin lippu Alex Cook Luovutus (Kuristus) FX3 - Xplosion 18. kesäkuuta 2005 1 3:21 Reading, Englanti Voitti FX3:en alemman raskaansarjan mestaruuden
Voitto 6-0 Englannin lippu Dave Radford Tekninen tyrmäys CWFC - Ultimate Force 30. huhtikuuta 2005 1 2:46 Sheffield, Englanti
Voitto 5-0 Englannin lippu Mark Epstein Tyrmäys Cage Rage 9 - No Mercy 27. marraskuuta 2004 3 4:43 Lontoo, Englanti
Voitto 4-0 Englannin lippu Andy Bridges Tyrmäys P & G 3 - Glory Days 7. elokuuta 2004 1 0:45 Newcastle, Englanti
Voitto 3-0 Englannin lippu Mark Epstein Tekninen tyrmäys Cage Rage 7 - Battle of Britain 10. heinäkuuta 2004 2 1:27 Lontoo, Englanti Voitti Cage Rage alemman raskaansarjan mestaruuden
Voitto 2-0 Englannin lippu John Weir Tekninen tyrmäys UKMMAC 7 - Rage & Fury 30. toukokuuta 2004 1 0:50 Essex, Englanti
Voitto 1-0 Englannin lippu Steve Mathews Luovutus P & G 2 - Battle of the Ages 10. huhtikuuta 2004 1 0:38 Eldon Square, Englanti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Bisping mma-core.com Viitattu 7.3.2016 (englanniksi)
  2. Michael Bisping MMAPlayground.com. Viitattu 6.7.2015. (englanniksi)
  3. CWFC - Strike Force 2 sherdog.com Viitattu 16.7.2016 (englanniksi)
  4. UFC Fight Night London Bonuses: Bisping, Silva, Askham, Packalen Earn $50K sherdog.com 27.2.2016 Viitattu 22.9.2016 (englanniksi)
  5. UFC 199 results: Michael Bisping knocks out Luke Rockhold in first to win middleweight title mmajunkie.com 5.6.2016 Viitattu 22.9.2016 (englanniksi)
  6. UFC 204 Bonuses: Bisping, Henderson, Manuwa, Alcantara Pocket $50K sherdog.com 8.10.2016 Viitattu 9.10.2016 (englanniksi)