Daniel Cormier

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Daniel Cormier
Daniel Cormier taking a picture with a fan..jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. maaliskuuta 1979 (ikä 40)
Lafayette, Louisiana, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Vapaaottelija
Aktiivisena 2009–
Pituus 179 cm
Paino 93 kg
Painoluokka alempi raskassarja (2014–)
raskassarja (2009–2013, 2018)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli vapaapaini, potkunyrkkeily[1], brasilialainen jujutsu
Seura American Kickboxing Academy
Tilastot
Ottelut 24
Voitot 22
– tyrmäyksellä 10
– luovutuksella 5
– päätöksellä 7
Tappiot 1
– päätöksellä 1
Ei tuomiota/mitätöity 1
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Miesten vapaapaini
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Baku 2007 96,0 kg

Daniel Ryan Cormier (s. 20. maaliskuuta 1979 Lafayette, Louisiana) on yhdysvaltalainen vapaaottelija. Hän on UFC:n alemman raskaansarjan mestari toukokuusta 2015 lähtien ja UFC:n raskaansarjan mestari heinäkuusta 2018 lähtien. Hän teki debyyttinsä UFC:ssä huhtikuussa 2013.[2] Heinäkuussa 2018 Cormierista tuli UFC historian toinen ottelija, joka on pitänyt hallussaan kahden eri painoluokan mestaruuksia samaan aikaan.

Ennen vapaaottelu-uraansa Cormier oli olympiatason vapaapainija. Hän voitti MM-pronssia 96 kilon sarjassa vuoden 2007 MM-kilpailuissa.[2]

Vapaaottelu-uransa ensimmäisen tappion Cormier kärsi Jon Jonesia vastaan tuomaripäätöksellä UFC 182 -tapahtumassa. Seuraavassa ottelussaan Cormier kuitenkin voitti itselleen vapaana olleen alemman raskaansarjan mestaruusvyön päihittämällä Anthony Johnsonin kuristuksella.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painiuran jälkeen Cormier päätti kokeilla uraa vapaaottelijana ja harjoitteli American Kickboxing Academyssa yhdessä Cain Velasquezin, Jon Fitchin ja Josh Koscheckin kanssa.

Strikeforce[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cormier otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa Strikeforcessa 25. syyskuuta 2009 Gary Frazieria vastaan. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

2010 Cormier otteli viidesti, joista kaksi otteli mestaruusotteluita raskaassasarjassa. Maaliskuussa hän otteli toisen kerran Strikeforcessa John Devinen, jonka Cormier voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä minuutin jälkeen. Kahden ottelun jälkeen Cormier matkasi Australiaan, jossa hän otteli XMMA 2 -tapahtumassa XMMA:n raskaansarjan mestaruudesta Lucas Brownea vastaan, joka oli voittanut mestaruuden joulukuussa 2009. Cormier voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa. Voiton jälkeen Cormier palasi Yhdysvaltoihin ja otteli elokuussa Tony Johnsonia vastaan King of the Cage organisaation raskaansarjan mestaruudesta. Cormier voitti uransa toisen vapaaottelumestaruuden takakuristuksella ensimmäisessä erässä. Viikkoa myöhemmin Cormier palasi Strikeforceen ja voitti Jason Rileyn luovutuksella, jotka olivat lyöntien seurauksena ensimmäisessä erässä jo minuutin jälkeen. Marraskuussa Cormier palasi Australiaan puolustamaan XMMA mestaruuttaan. Hän sai vastaansa Soa Palelein, joka oli aiemmin otellut yhden ottelun UFC:ssä ja Pridessa. Cormier onnistui puolustamaan mestaruuttaan, kun Palelei luovutti ottelun Cormierin lyöntien johdosta.

Raskaansarjan turnauksen mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011 Cormier jatkoi Strikeforcessa ja voitti tammikuussa Strikeforce Challengers: Woodley vs. Saffiedine -tapahtumassa Devin Colen tuomariäänin. Cormier kohtasi seuraavaksi kesäkuussa Jeff Monsonin, jonka hän voitti myös tuomariäänin. Syyskuussa Cormier korvasi Alistair Overeemin, joka ilmoitti heinäkuussa haluavansa pidemmän toipumisajan edellisestä ottelustaan kesäkuussa, eikä sen vuoksi halunnut otella syyskuussa.[3] Cormier kohtasi Antônio Silvan, jonka hän onnistui tyrmäämään ensimmäisen erän lopussa ja eteni voiton myötä loppuotteluun.

Loppuottelu käytiin 19. toukokuuta 2012, jossa Cormier kohtasi Josh Barnettin. Viisieräinen mestaruusottelu käytiin Strikeforce: Barnett vs. Cormier -tapahtumassa, jonka hän voitti tuomariäänin.

Mestaruuden jälkeen Cormier otteli vielä yhden ottelun Strikeforcessa tammikuussa 2013, jonka jälkeen organisaatio lakkautettiin. Hän voitti Dion Staringin teknisellä tyrmäyksellä toisen erän lopussa.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strikeforcen siirryttyä Zuffan omistukseen ja lakkautettua toimintansa Zuffan toinen omistama organisaatio UFC valitsi osan entisistä ottelijoista heidän organisaatioonsa. Cormier oli yksi näistä ja otteli 20. huhtikuuta 2013 UFC:n entistä raskaansarjan mestaria Frank Miria vastaan, joka oli juuri otellut edellisessä ottelussa raskaansarjan mestaruudesta. Cormier voitti kamppailun tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Lokakuussa hän voitti myös Roy Nelsonin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27).

Siirtyminen alempaan raskaaseensarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cormier oli aiemmin huhtikuussa 2013 harkinnut siirtyvänsä painoluokkaa alemmaksi, kun hänen seurakaveri Cain Velasquez oli samassa painoluokassa raskaansarjassa, sekä koettuaan olevan hieman liian pieni raskaaseensarjaan.[4] Helmikuussa 2014 Cormier otteli ensimmäisen kerran uudessa painoluokassa Patrick Cumminsia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä jo minuutin jälkeen. Toukokuussa Cormier kohtasi entisen Priden välisarjan mestarin ja myöskin olympiatason painijan Dan Hendersonin. UFC 173 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Cormierin voittoon takakuristuksella kolmannen eli viimeisen erän lopussa.

Haastaminen alemman raskaansarjan mestaruudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cormier sai tilaisuuden otella alemman raskaansarjan mestaruudesta, kun Alexander Gustafssonin oli määrä otella hallitsevaa mestaria Jon Jonesia vastaan syyskuussa 2014, mutta joutui jättämään ottelun väliin revenneen nivelkierukan vuoksi. Elokuussa Jones puolestaan ilmoitti joutuvansa jättämään kamppailun väliin loukkaantumisen vuoksi. Ottelulle määrättiin uudeksi ajankohdaksi 3. tammikuuta 2015 UFC 182 -tapahtumassa. Cormier koki uransa ensimmäisen tappion hävittyään Jonesille tuomariäänin (49-46, 49-46, 49-46). Cormier sai Jonesin tavoin Illan kamppailu bonuksen.

Alemman raskaansarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cormierin oli määrä otella Ryan Baderia vastaan kesäkuussa 2015, mutta 28. huhtikuuta 2015 UFC ilmoitti ottaneensa Jon Jonesilta mestaruuden pois siviilissä tapahtuneita rikossyytteiden johdosta. Jonesin oli määrä otella Anthony Johnsonia vastaan, jonka myötä Cormierin Baderin välinen ottelu peruttiin ja Cormier sai otella vapaana olevasta mestaruudesta Johnsonia vastaan. Ottelu käytiin 23. toukokuuta 2015 UFC 187 -tapahtumassa. Cormier voitti mestaruuden kolmannessa erässä takakuristuksella. Hän sai ottelun jälkeen Illan suoritus bonuksen.

Cormier puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Alexander Gustafssonia vastaan 3. lokakuuta 2015 UFC 192 -tapahtumassa. Cormier voitti ottelun hajaäänin (47-48, 48-47, 49-46). Molemmat ottelijat ppalkittiin Illan kamppailu bonuksella. Kuukausi myöhemmin marraskuussa Cormier allekirjoitti UFC:n kanssa kahdeksan ottelun jatkosopimuksen.[5]

Cormierin oli määrä puolustaa toista kertaa mestaruuttaan huhtikuussa 2016 UFC 197 -tapahtumassa Jon Jonesia vastaan, mutta joutui jättäytymään ottelusta loukkaantumisen vuoksi. Kaksikon välinen kamppailu suunniteltiin seuraavaksi heinäkuulle 2016 UFC 200 -tapahtumaan, mutta Jonesin ilmoitettiin jääneen dopingtesteissä kiinni ottelu peruttiin. Cormier sai kuitenkin viime hetken korvaajan, kun Anderson Silva suostui ottelemaan vain parin päivän varoituksella ilman kunnon valmistautumista otteluun.[6] Ottelua ei käyty mestaruudesta ja Cormier voitti kamppailun tuomariäänin (30-26, 30-26, 30-26).

Cormier puolusti lopulta toista kertaa mestaruuttaan Anthony Johnsonia vastaan 17. huhtikuuta 2017, jota vastaan hän oli aiemmin otellut vapaana olleesta mestaruudesta. Aikaisemmin kaksikon oli määrä otella joulukuussa 2016, mutta Cormier joutui vetäytymään ottelusta loukkaantumisen vuoksi. Punnituksissa Cormier aiheutti puheenaihetta ollessaan punnituksissa 1.2 paunaa ylipainonen sallitun 205 paunan painarajan. Hän sai tilaisuuden kokeilla uudelleen punnitusta ja pääsi sallittuun 205 paunan painoon. New Yorkin urheilukomitean vastaavajohtaja Anthony Giardina kertoi säännöissä olevan kerrottu, että mestaruusotteluissa on hyväksyttyä, että ottelija, joka on ensimmäisellä kerralla punninnut yli sallitun painorajan saa tilaisuuden päästä tarkoitettuun painoon kahden tunnin sisällä. Cormier aiheutti puheenaihetta toisella kertaa pitäessään punnituksen aikana kiinni edessä olleesta pyyhkeestää, joka näytti auttavan häntä olemaan kevyempi punnituksissa. Itse ottelussa Cormier onnistui puolustamaan mestaruuttaan toisen kerran samalla lopputuloksella, kuin kaksikon edellisessä kohtaamisessa. Tällä kertaa hän voitti ottelun toisessa erässä takakuristuksella, kun ensimmäisessä kohtaamisessa Cormier voitti kolmannessa erässä.

29. heinäkuuta 2017 Cormier kohtasi Jon Jonesin UFC 214 -tapahtumassa. Kaksikko kohtasi toisensa toista kertaa, kun ensimmäisellä kerralla Cormier hävisi kamppailun tuomariäänin. Cormier puolusti mestaruuttaan kolmannen kerran, mutta ei kyennyt voittamaan kamppailua vaan menetti mestaruuden hävittyään kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Ottelun jälkeen elokuussa Jon Jones kuitenkin kerrottiin jääneen kiinni Turinabol-nimisestä steroidista, syyskuussa saatu toinen näyte vahvisti Jonesin käyttäneen kiellettyjä aineita, jonka myötä Cormierin ja Jonesin välinen ottelu mitätöitiin. Tämän myötä Cormier julistettiin takaisin alemman raskaansarjan mestariksi.

Cormier puolusti kolmannen kerran onnistuneesti mestaruuttaan Volkan Özdemiriä vastaan UFC 220 -tapahtumassa. Tammikuussa 2018 käydyssä ottelussa Cormier pysäytti vaivatta tyrmäyksistään kuuluisaksi nousseen Özdemirin pystyssä, joka oli ennen mestaruusottelua voittanut Misha Cirkunovin ja Jimi Manuwan tyrmäyksellä alle minuutissa. Vietyään Özdemirin mattoon Cormier vahingoitti häntä riittävästi päättääkseen ottelun teknisellä tyrmäyksellä. Cormier palkittiin ottelun jälkeen myös Illan suoritus bonuksella.

Raskaansarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Cormier kohtasi seuraavaksi UFC:n raskaansarjan mestarin Stipe Miocicin, joka oli rikkonut raskaansarjan ennätyksen eniten puolustettuja mestaruuksia. Ottelu käytiin 7. heinäkuuta 2018 UFC 226 -tapahtumassa. Cormier voitti ottelun tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopulla, jonka myötä hänestä tuli samalla historian toinen ottelija UFC:ssä, joka on pitänyt hallussaan kahden eri painoluokan mestaruuksia samanaikaisesti. Tämän lisäksi historian viides ottelija, joka on voittanut useamman eri painoluokan mestaruuden UFC:ssä. Mestaruuden lisäksi Cormier palkittiin Illan suoritus bonuksella. Ottelun jälkeen UFC:n entinen raskaansarjan mestari Brock Lesnar astui kehään hyväksyen haasteen otella Cormieria vastaan raskaansarjan mestaruudesta. 3. marraskuuta Cormier sai tehdä lisää historiaa kohdattuaan Derrick Lewisin, joka oli noussut ykköshaastajaksi voitettuaan viimeisestä kymmenestä ottelusta yhdeksän. Cormier puolusti mestaruuttaan melko helposti New Yorkissa voitettuaan ottelun toisessa erässä takakuristuksella. Samalla Cormierista tuli ensimmäinen ottelija, joka on puolustanut molempia mestaruusvöitään oltuaan yhtäaikaa kummankin painoluokan mestarina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Daniel Cormier mma-core.com Viitattu 15.6.2016 (englanniksi)
  2. a b Daniel Cormier - Official UFC Fighter Profile Viitattu 13.6.2016. (englanniksi)
  3. Overeem Pulled from Strikeforce Heavyweight GP sherdog.com 18.7.2011 Viitattu 27.7.2017 (englanniksi)
  4. UFC on FOX 7's Daniel Cormier admits to jitters, 'laid an egg a little bit' mmajunkie.com 21.4.2013 Viitattu 27.7.2017 (englanniksi)
  5. Daniel Cormier inks eight-fight UFC deal, noncommittal on Big Apple 'Bones' bash mmamania.com 3.11.2015 Viitattu 28.7.2017 (englanniksi)
  6. Anderson Silva steps in as Daniel Cormier's new opponent at UFC 200 espn.com 8.7.2016 Viitattu 28.7.2017 (englanniksi)