Verkko-oppiminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Virtuaalinen opiskelu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verkko-oppiminen tai verkko-opetus, myös e-oppiminen, e-opetus tai eLearning, on oppimista ja opetusta, tiedon hakemista, soveltamista ja ymmärtämistä verkon (käytännössä Internetin) avulla.

Verkko-opetus on tieto- ja viestintätekniikan, erityisesti verkkotekniikan, hyödyntämistä oppimisessa ja opetuksessa. Monimuoto-opetus ja etäopetus sen osana ovat tärkeitä verkko-opetuksen ja -oppimisen muotoja.

E-oppimisen käsitettä käytetään opetuksen ja opetuksen kentällä monessa eri yhteydessä ja merkityksessä. E-oppiminen onkin jonkinlainen sateenvarjokäsite jota voidaan käyttää puhuttaessa esimerkiksi tietoverkkojen hyödyntämisestä etäopetuksessa, monimuoto-opetuksessa, sulautetussa opetuksessa sekä tietokoneavusteisen, tietoverkkoa hyödyntävän itseopiskelun yhteydessä.

E-oppiminen ja verkko-opetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-oppiminen liittyy läheisesti verkko-opetukseen joka voidaan jakaa karkeasti ryhmitellä kolmeen erilaiseen tyyppiin:

E-oppimisella eli verkko-oppimisella tarkoitetaan tieto- ja informaatioteknologian käyttöä oppimisen menetelmänä, toimintatapana tai välineenä. E-oppiminen on sosiaalinen prosessi, ja siihen kuuluu vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa ihmisten kesken. E-oppiminen mahdollistaa opiskelun oppijalle parhaiten sopivaan aikaan, sopivalla tahdilla ja sopivassa paikassa. Oppimateriaalit voidaan jakaa joko synkronisesti (reaaliajassa, yleensä luokkahuoneessa) tai etänä asynkronisesti (aikaviiveellä johonkin sopivaan aikaan).

Verkko-oppiminen on sellaista koulutusta, jäsenneltyä informaatiota ja kasvatusta, joka toteutetaan tieto- ja viestintätekniikan avustuksella. Tieto- ja viestintätekniikan työkaluja voivat olla Internet, intranetit, tietokonepohjainen teknologia tai vuorovaikutteinen televisio.

Verkkovuorovaikutuksessa on monia huomioitavia erityispiirteitä verrattuna kasvokkain tapahtuvaan kanssakäymiseen. Koska nonverbaalista viestintää on vain vähän tai ei lainkaan, ilmeitä ja eleitä mallintamaan voidaan käyttää hymiöitä. Osallistujien voi olla myös vaikea tuntea olevansa yhteydessä keskenään ja kykenevänsä vaikuttamaan ryhmän toimintaan. Aktiivinen palautteen antaminen ja saaminen auttaa yhteisen ymmärryksen saavuttamista.[2]

E-oppimiseen kuuluu myös laaja pääsy tiedonlähteisiin ja palveluihin. E-oppiminen voi laajentaa ja rikastaa oppimiskokemusta. E-oppimiseen liittyy usein odotuksia hyödyistä liiketoiminnalle; näitä voivat olla kulujen säästö ja tehokkuus.

Kun e-oppimisesta tai verkko-oppimisesta puhutaan, pitäisi kysyä, tarkoitetaanko tällä

  • tietoverkkojen hyödyntämistä opiskeluaiheeseen liittyvässä tiedonhaussa
  • oppimismateriaalin julkaisemista verkossa
  • oppimistehtävien julkaisemista verkossa
  • oppimistehtäviä tai testejä, jotka oppija ratkaisee verkossa ja saa niistä verkon kautta automaattisen palautteen
  • ajankohtaisista asioista tiedottamista verkossa
  • oppijoiden ratkaisujen julkaisemista verkossa
  • ryhmätöitä verkossa
  • vuorovaikutusta verkossa
  • oppimisympäristön tai -alustan käyttöä opetuksen tukena
  • monimuoto-opetusta verkossa
  • monimuoto-opetusta verkossa maantieteellisesti kaukana toisistaan oleville oppijoille
  • etäopetusta verkossa, jossa oppijat ja opettaja eivät koskaan näe toisiaan
  • itseopiskelua verkossa.[1]

Virtuaalinen opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtuaalinen opiskelu tarkoittaa opiskelua virtuaaliympäristössä eli tekniikan avulla luodussa keinotekoisessa ympäristössä.[1] Opettaja opettaa kurssin sisällön oppimisohjelmien, multimedialähteiden, Internetin tai videoneuvottelun kautta. Oppilas saa kurssin sisällön ja kommunikoi opettajan kanssa saman teknologian avulla.

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen (CSCL)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneavusteisella yhteisöllisellä oppimisella (Computer Supported Collaborative Learning, CSCL) tarkoitetaan oppimista tai opettamista, jossa hyödynnetään tietotekniikkaa yhteisöllisen opiskelun tukemiseen. Alan nykyiset tutkimukset korostavat, että tietotekniikalla voi perinteistä opetusta tehokkaammin tukea opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta, sekä oppilaiden keskinäistä sosiaalista kanssakäymistä. Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen kehittyminen on saanut vaikutteita yhteistoiminnallisen (engl. co-operative) sekä tietokoneavusteisen ryhmätyöskentelynoppimisen (Computer-Supported Collaborative Work, CSCW) tutkimuksesta.[3]

Virtuaaliset oppimisympäristöt (VLE)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtuaalisilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan Internetissä toimivia ohjelmistoja ja sivustoja, joissa opettajat ja oppilaat toimivat tietokoneiden ja verkkoyhteyden välityksellä. Perinteisiin oppimisympäristöihin (koulu, kirjasto yms.) verrattuna suurin ero on se, että virtuaalisissa oppimisympäristöissä tapahtuva oppiminen on riippumatonta ajasta ja paikasta. Virtuaaliset ympäristöt mahdollistavat materiaalin jaon, keskustelun, erilaisten tehtävien suorittamisen ja tentit sekä monenlaisia muita toimintoja.

Virtuaalikoulun kehittäminen on osa valtakunnallista tietoyhteiskuntaohjelmaa. Verkko-opetusta ja -opiskelua kehitetään paikallisissa, alueellisissa ja valtakunnallisissa virtuaalikouluhankkeissa. [4] Virtuaalikouluhankkeet voivat olla aihe-, aine- tai alakohtaisia ja alueellisia kehittämishankkeita. Niiden avulla juurrutetaan uusia menetelmiä oppilaitosten käytäntöihin ja kehitellään uudentyyppisiä opiskeluratkaisuja. Verkostojen ensisijainen tavoite on kehittää uusia menetelmiä.[5]

Termi virtuaalioppiminen on ongelmallinen. Virtuaalinen tarkoittaa oletettua, periaatteessa mahdollista mutta tavallisesti epätodellista ja näennäistä. Tämä tuo virtuaaliopiskeluun ja virtuaalioppimiseen oman vivahteensa: onko virtuaaliopetus sitä, että opettaja on opettavinaan, virtuaaliopiskelu sitä, että oppija on opiskelevinaan, ja virtuaalioppiminen sitä, että oppija on oppivinaan? Parempia termejä olisivat verkko-opetus, verkko-opiskelu ja verkko-oppiminen.[1]

Verkko-opetus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on muun muassa virtuaaliyliopisto sekä virtuaaliammattikorkeakoulu. Kemi-Tornion ammattikorkeakoululle on myönnetty UNESCO King Hamad Bin Isa Al-Khalifa Prize -palkinto verkko-opetuksesta.[6]

  • Järvelä, Häkkinen & Lehtinen: Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. WSOY 2006.
  1. a b c d Kalliala, Eija: Verkko-opettamisen käsikirja. Finn Lectura, 2002.
  2. Järvelä, Häkkinen, Lehtinen: "Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö", WSOY, 2006
  3. http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/csclmain.html
  4. http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,3293 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,3293,2713 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Materiaalia UNESCO King Hamad Bin Isa Al-Khalifa Prize-palkinto -tiedotustilaisuuteen (pdf) 20.12.2006. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.12.2007.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]