Viljam Puttonen
Viljam Puttonen (1870 Laukaa – 30. lokakuuta 1926 Leningrad, Neuvostoliitto) oli suomalainen ammattiyhdistysvaikuttaja, joka toimi sisällissodan aikana Suomen kansanvaltuuskunnan merenkulkulaitoksen johtajana.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puttonen lähti jo 13-vuotiaana töihin Helsinkiin ja työskenteli myöhemmin metsätyömiehenä Perä-Pohjolassa. 1890-luvun alussa Puttonen pakeni asevelvollisuutta Norjaan, jossa hän oli kalastajana. Vuonna 1900 Puttonen palasi Suomeen ja työskenteli satamatyöläisenä Tornion Röytässä. Ensimmäisen sortokauden aikana Puttonen oli mukana työläisaktivistien liikkeessä ja osallistui vuonna 1906 Viaporin kapinaan. Perä-Pohjolaan palattuaan Puttonen oli sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana ja organisaattorina. Vuosina 1906–1909 Puttonen oli yksi Kemi-yhtiön tukkityöläisten lakon johtajista. Vuosina 1907–1918 Puttonen työskenteli Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton luottamusmiehenä.[1]
Sisällissodan käynnistyessä Puttonen nimitettiin kansanvaltuuskunnan Työasiain osaston meriasiain valvojaksi eli käytännössä merenkulkulaitoksen johtajaksi. Puttonen ja Edvard Gylling neuvottelivat Tsentrobaltin kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaikki ensimmäisen maailmansodan aikana Itämeren laivaston käyttöön pakko-otetut suomalaisalukset palautetaan.[2] Sisällissodan loppuvaiheessa Puttonen pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän toimi muun muassa valistustehtävissä Leningradin seudulla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kaksi taistelijaa kaatunut. Kuljetustyöläinen, 1926, nro 5, s. 101–102. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2022.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 237. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.