Vilho Numminen
Juuso Vilho Numminen (20. tammikuuta 1896 Kuru – 27. maaliskuuta 1960 Helsinki) oli korkeimman oikeuden jäsen ja monien eri luottamustehtävien aktiivi.[1]
Nummisen vanhemmat olivat rovasti August Mauri Numminen ja Aina Alina Durchman. Numminen tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1915 ja suoritti oikeustutkinnon 1921. Hän auskultoi Turun hovioikeudessa ja sai varatuomarin arvon 1924. Seuraavana vuonna hän toimi asianajajana Tampereella ja 1927–1936 Vaasassa. Siellä hän työskenteli myös hovioikeudessa, ensin kanslistina ja sitten vuodesta 1938 asessorina. Syyskuussa 1946 Nummisesta tuli Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos. Hänellä oli päätyönsä ohessa useita luottamustoimia, kuten Helsingin vuokrantarkastuslautakunnan 2. osaston puheenjohtajuus 1950–1952, kirkkoneuvoston jäsenyys Vaasassa kahteen otteeseen 1930- ja 1940-luvulla sekä kirkolliskokousedustajuus 1940-luvun ja 1950-luvun alussa. Suomen hovioikeuksien tuomarien yhdistyksen hallituksen jäsen Numminen oli 1943–1946, Suomen tuomarien liiton hallitukseen hänet valittiin 1945. Numminen menehtyi 1960 keuhkovaivaan, josta hän oli pitkään kärsinyt.[1]
Nummisen puoliso vuodesta 1927 oli Aino Sofia Turja (1905–1995[2]). Heidän lapsiaan ovat toimittaja, kirjailija Juha Numminen (s. 1938) ja kansliapäällikkö, ministeri Jaakko Numminen (s. 1928).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Forsström, Johanna: ”Numminen, Vilho (1896–1960)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 12.3.1995, s. 6. (Maksullinen lähde.)
|
