Vihreä teatteri (Kiova)
| Vihreä teatteri (Kiova) | |
|---|---|
| Зелений театр (Київ) | |
 Kiovan Vihreä teatteri kesäkuussa 2014 |
|
| Osoite | Parkova doroha 2[1] tai 4[2] |
| Sijainti |
Kiova,  Ukraina |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | kesäteatteri |
| Valmistumisvuosi | 1949 |
 |
|
Vihreä teatteri (ukr. Зелений театр, Zelenyi teatr) on vuonna 1949 Nova tai Uuden Petšerskin arkkitehtonisen linnoituskompleksin raunioihin rakennettu Neuvostoliiton ulkoilmaelokuva- ja kesäteatteri Dneprin oikealla rantarinteellä Kiovan keskustassa, Ukrainassa.[3][4]
Arkkitehtien Oleksandr Vlasovin ja Oleksi Zavarovin suunnitteleman hankkeen mukaan rakennettiin entisen Kiovan linnoituksen ylemmän seinän juurelle yltävä ja amfiteatteria muistuttava rakennelma ja 4000-paikkainen oleilutila. Viime vuosisadan 50-luvulta lähtien tämä oli suosituin puoluekokoontumis-, konsertti- tai muun viihteen ja loman paikka Kiovassa.[1] Nykyään se on kesädiskojen paikka.[2]
Vihreä teatteri sijaitsee osoitteessa Parkova doroha (ukr. Паркова дорога) 2[1] tai 4[2] ja siihen on Arsenalnan metroasemalta noin 5 minuutin kävelymatka.[3]
Paikan nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikalla on ollut eri aikoina eri nimiä, jotka yleensä liittyivät useisiin muinaisiin ja jopa mystisiin tapahtumiin. Aluksi alue Uhorskan kukkulalla tunnettiin paikkana, jossa Kiovan suurruhtinas Oleg Viisas surmasi Askoldin ja Dirin vuonna 882, ja jonne legendan mukaan murhatut hallitsijat haudattiin ja johon syntyi puistoalue nimeltään Askoldin hauta. Erään version mukaan myöhemmin tähän rakennettiin kappeli, jonka valo ohjasi matkustajia oikealle tielle. Muinaiset ugrilaiset ja nykyisten unkarilaisten esi-isät pysähtyivät siellä hetkeksi matkalla Volgan ja Mustanmeren alueelta Tonavalle. Tämän tapahtuman muistoksi vuonna 1997 arkkitehti Janoš Vih yhdessä kuvanveistäjä Juri Bahalikan kanssa pystyttivät sinne muistomerkin.[1]
Legendoja on siitä, että paikalla oli aikoinaan luostari, joka joko paloi tai vajosi maan alle. Joidenkin historioitsijoiden mukaan paikka tunnettiin 800-luvulta alkaen, jolloin kukkulan juurella olevaa rotkoa sen jyrkkien rinteiden takia kutsuttiin Provaliksi.[5] Keisarinna Elisabetin Ukrainan vierailun jälkeen vuonna 1744 kaupunkiin alettiin rakentaa Marijinskyi-palatsia ja vuonna 1752 valmistunut rakennus odotti keisarillisen henkilön vierailua yli kolmenkymmentä vuotta, kunnes lopuksi Katariina II pysähtyi siellä vuonna 1787. Tähän hallitsijan edustusasuntoon kuulunut puutarha levittäytyi lähelle paikkaa, jossa nykyisin sijaitsee Vihreä teatteri.[1] Jossain vaiheessa tarinoiden kertominen aloitettiin myös siitä, että Kiovasta kotoisin oleva kirjailija Mihail Bulgakov käveli mielellään tällä Zelenka-nimisellä puistomaisella alueella.[5]
Paikan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1852 aloitettiin kahden uuden, sekä Kiovan että Podolskin linnoituksen rakentaminen, joiden oli tarkoitus suojata rakenteilla olevaa ja vuonna 1853 avattua, Nikolai I:n mukaan nimettyä monijännevälistä ketjuriippusiltaa.[6] Aikoinaan Nikolain ketjusillasta tuli strateginen kohde, joka oli pakko eristää. Kukkulalla louhittiin savea tiiliä varten rakennustyömaan tarpeisiin ja Dneprin rannalla alkunsa sai Podolskin rantalinnoitus tai torni. Jotta voitaisiin ”vahvistaa sen takaosa”, päätettiin rakentaa kaksi suojamuuria. Paikasta tehtiin valloittamaton linnoitus, kun vuosina 1853–1856 sinne nousi kaksi Kiovan eli Novo Petšerskin linnoituksen kasemaattiseinää, joita nykyään kutsutaan Vihreäksi teatteriksi.[5] Lisäksi Podolskin eli Kiovan portteina paremmin tunnetun rantalinnoitusrakennuksen yhteydessä toimi pumppuasema[5] Arsenalna-aukion työpajoja varten. Valurautaiset vesiputket asennettiin kulkemaan erityistä maanalaista käytävää pitkin, joka läpäisi molemmat puolustusseinät.[1]
Linnoituksessa sijaitsi pieni varuskunta ja itse tilat muutettiin varastoksi ja Podolskin linnoitus kokonaan vesipumppuasemaksi 1900-luvun alussa. Lopulta 1950-luvun alussa rantalinnoitus purettiin niin, että jäljelle jäi vain sen maanalainen kerros. Toisen maailmansodan aikana suuri osa Kiovan infrastruktuurista tuhoutui. Keskustan uudelleenrakentaminen olisi kestänyt kauan, joten kuuluisa arkkitehti Oleksandr Vlasov ehdotti viihdekeskuksen rakentamista Dneprin rinteille, jossa perustana olisivat linnoituksen majesteettiset muurit. Vuonna 1949 alueelle nousi elokuvateatteri, jonka rakentamiseen osallistuivat saksalaiset sotavangit.[2] Autio vuori muuttui nopeasti puistoksi, jossa oli kaikenlaisia karuselleja, keinuja, pieni kahvila ja puistoja. Tärkein siellä oli 4000-paikkainen amfiteatteri. Siellä pidettiin konsertteja ja poliittisia esityksiä.[5] 1950-luvulla se oli Kiovan menestyksekkäin kävely- ja juhlapaikka.[1]
Teatteri, klubi ja disko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkitehtien Oleksandr Vlasovin ja Oleksi Zavarovin hankesuunnitelman mukaan Kiovan linnoituksen yläseinän juurelle vuonna 1949 rakennettiin ulkoilmateatteri, jossa oli 4000 istumapaikkaa, mutta jo 1960-luvun puolivälissä paikka alkoi menettää suosiotaan. Siihen mennessä kaupunki oli jo entisöity ja perustettiin uusia virkistys- ja viihdekeskuksia, esimerkiksi kahdelle saarelle v. 1968 avattiin Hidropark ja samoin vanhat teatterit kaupungin keskustassa kunnostettiin. Ajan myötä suuremmat konsertit siirrettiin katon alle upouuteen Lokakuun palatsiin.[1] Niinä 60-luvun vuosina teatteri syttyi tuleen salaman iskusta ja se uudelleenrakennettiin vuonna 1978. Vuonna 1982 Vihreä teatteri vielä kerran peruskorjattiin: viemärikaivoja virtaviivaistettiin, yläseinää vahvistettiin, valmistettiin graniittiset tukiseinät ja kaksikerroksiset 900-paikkaiset parvekkeet loggioineen.[1] Jotkut otokset Andrei Tarkovskin ”Stalkerista” ja Hryhori Koh’anin ohjaamasta dekkarielokuvasta ”Umpikuja” kuvattiin tällä alueella. Vuonna 2000 teatteriin tehtiin toinen jälleenrakennus.[2]
Vihreän teatterin mystisiin legendoihin kuuluvat tarinat Tšernihiviin johtavista maanalaisista käytävistä ja piilotetuista aarteista. Väitetään, että vanhan Petšerskin linnoituksen alla on jopa yhdeksän maanalaista kerrosta, joiden rakentaminen juontaa juurensa 1200-luvulle. Viime vuosisadalla hylättyjä labyrinttejä käyttivät rikolliset, jotka piilottivat sinne uhriensa ruumiita ja samalla itsekin pysyivät siellä piilossa oikeuskäynneiltä.[7] Koska teatteri paloi koko olemassaolonsa aikana useammin kuin kerran[8], ”tulen kirouksesta” on siellä sanonta: ”Kaikki tässä paikassa kunnostettu palaa ennemmin tai myöhemmin”. Sanotaan, että yöllä vankityrmästä kuuluu salaperäinen jyrinä, joka on samanlainen kuin sotilaallinen hurraahuuto, ja näin ollen maanalaiset käytävät ovat säilyttäneet historiallisten taisteluiden kaiut.[2]
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kiovan vihreä teatteri hylättiin ja se pysyi noin vuosikymmenen verran autiona. 1990-luvun puolivälissä siellä syttyi tulipaloja ja tapahtui mystisiä kuolemantapauksia. Ajan oloon teatteri sai oman poltergeistinsä nimeltään ”Mestari”, ja uskotaan, että jokaisen pitää sinne tullessaan ehdottomasti häntä tervehtiä. Vain kesäleikkipuistossa järjestettiin silloin tällöin konsertteja. Samannimisenä klubina tai kesäkerhona paikka aloitti toimintansa Myh’ailo Katsurinin ja Dmytro Sydorenkon johdolla vuonna 2011 ja lyhyessä ajassa siitä tuli yksi laajemmin suosittu diskoklubi nuorten keskuudessa.[1] Vuodesta 2014 lähtien paikka oli auki myös päiväsaikaan. [8] Sen alempaan kerrokseen avattiin katoksella varustettu uima-allas, grillibaari ja leikkikenttä. Syyskuussa 2014 kompleksi palautettiin kaupungin omistukseen ja klubi suljettiin, mutta vuonna 2018 päätettiin paikalle hakea uutta omistajaa. 15. maaliskuuta 2019 järjestettiin kilpailu Vihreän teatterin rakennusten kokonaisuuden vuokraajan löytymiseksi.[1] Tällä hetkellämilloin? sen teatteria vuokraa Dmytro Sydorenkon yritys OJSC Green Theater, joka järjestää muun muassa Atlas Weekend-musiikkifestivaaleja. 17.–18. toukokuuta 2019 juhlittiin kunnostetun rakennuskokonaisuuden[9] avajaisia, jonka amfiteatteriin korjauksen jälkeen mahtuu 1500–2000[10] ja fanialueelle 3000 henkilöä.[11] Elokuvia esitetään 5x9 metrin kokoisella näytöllä ja noin 1500 katsojaa pääsee samanaikaisesti katsomoon.[12] Nykyisin Kiovan linnoituksen alemmalla seinällä kesäisin harjoittelevat kiipeilijät. Valurautaisen putkiston maanalainen käytävä on osittain romahtanut, mutta Vihreän teatterin alla on edelleen vankityrmiä ja sinne pääsee jopa kierrokselle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Konstantin Simonenko: Заколдованный театр. История живописной местности на днепровских склонах (Lumottu teatteri. Dneprin rinteiden viehättävän alueen historia) 28.03.2019. "Інформаційне агентство "Великий Київ". Viitattu 19.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Зелений театр у Києві (Vihreä teatteri Kiovassa) we.org.ua. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Зелений театр, Київ (Vihreä teatteri, Kiova) IGotoWorld.com - Your guide to the world. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)}
- ↑ Sofia Grabovetskaja: 7 безлюдних місць Києва для прогулянок. Гід для тих, хто хоче уникнути людей. Частина перша (7 autiota paikkaa Kiovassa kävelyä varten. Opas niille, jotka haluavat välttää ihmisiä. Osa yksi.) 27.5.2020. The Village Україна. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)}
- ↑ a b c d e f Jelena Rudenko: Что такое на самом деле киевский Зеленый театр (Mikä Kiovan Vihreä teatteri oikeastaan on?) 09.2.2012. «Gloss.ua». Viitattu 19.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ John Vignoles: Kiev Suspension Bridge 1846 – 1853 (Kiovan riippusilta 1846-1853) arct.cam.ac.uk. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Зеленый театр (Vihreä teatteri) Relax.com.ua.. Viitattu 19.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Tatjana Infimovskaja: Открытие «Зеленого Театра» 2014 (Vihreän teatterin avajaiset 2014) blogs.korrespondent.net. 13.5.2014. Viitattu 19.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ Rita Dudina: У Києві відкривається оновлений Зелений театр (Kiovassa avataan kunnostettu Vihreä teatteri) 16.05.2019. Хмарочос. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Sofia Pilipjuk: Відкриття Зеленого театру: як це було (Vihreän teatterin avajaiset: miten se meni) 18.5.2019. The Village Україна. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Julia Tunik: Що буде на відкритті Зеленого театру (Mitä on Vihreän teatterin avajaisissa) 15.05.2019. The Village Україна. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Vira Stadnik: Зелений театр відкриває безкоштовний кінотеатр просто неба (Vihreä teatteri avaa ilmaisen ulkoilmaelokuvateatterin) 01.08.2019. The Village Україна. Viitattu 19.5.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vihreä teatteri (Kiova) Wikimedia Commonsissa
