Vierumäen taistelu
| Vierumäen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
430 |
1 500–2 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
10 kaatunutta |
n. 200–300 kaatunutta tai teloitettua | ||||||
Vierumäen taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin Heinolan Vierumäen kylässä 20.–21. huhtikuuta 1918. Asikkalasta ja Heinolasta vetäytyneet punaiset kohtasivat Vierunkankaalla sijaitsevassa maantieristeyksessä valkoisten joukot, jotka yrittivät estää heidän etenemisensä. Punaiset onnistuivat lopulta tekemään läpimurron ja jatkamaan itään kohti Vuolenkoskea.
Punaisten perääntyminen Vierumäelle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]17.–18 huhtikuuta käydyn Anianpellon taistelun aikana valkoisten majuri Hans Kalm pyysi Savon ryhmän komentajaa eversti Alexander Tunzelman von Adlerflugia lähettämään joukkoja sulkemaan punaisten pakoreitti Asikkalan itäpuolelle Vesivehmaankankaalle. Punaiset kuitenkin saivat aikeista vihiä ja lähettivät 18. huhtikuuta Kalkkisista liikkeelle lähteneitä valkoisia vastaan noin 150 miehen osaston. Matkalla kohtaamansa vastarinnan vuoksi kapteeni Kustaa Tapolan johtama valkoisten komppania ehti Asikkalan ja Vierumäen väliselle maantielle, vasta kun perääntyvät punaiset olivat jo ehtineet ohittaa Kalkkisiin johtavan maantien risteyksen.[1]
Tapolan komppania kohtasi Asikkalasta saapuneen Kalmin johtaman osaston. Joukkojen oli tarkoitus yhdistyä ja vallata Vierumäki, mikä puolestaan pakottaisi punaiset luopumaan Heinolasta. Kalm kuitenkin sai tietoonsa, että saksalaiset olivat edenneet Lahteen, ja lähti vastaanottamaan heitä. Näin Tapola aloitti 20. huhtikuuta etenemisen Vesivehmaalta Vierumäelle kahden komppanian voimin ilman Kalmin apua. Yhteensä hänen komennossaan oli noin 430 miestä.[1]
Ensimmäiset punaiset olivat jo noin neljän kilometrin päässä Muttalan talon luona, josta ne kuitenkin vetäytyivät nopeasti parin kilometrin päähän Urajärvelle. Punaiset olivat asemissa Kirilänmäellä, josta he konekivääreillään tulittivat lännestä edenneitä valkoisia. Punaiset perääntyivät kylästä puolentoista tunnin taistelun jälkeen, menetettyään sitä ennen yhden komppanianpäällikön kaatuneena. Tämän jälkeen osapuolet kohtasivat seuraavan kerran seitsemän kilometrin päässä Härkälässä, jossa noin 200 punaista yllätti rynnäköllään valkoisten marssikolonnan.[1]
Taistelu Vierumäellä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinainen taistelu käytiin noin kilometrin päässä Härkälästä Asikkalan–Vuolenkosken ja Lahden–Heinolan maanteiden risteyksessä, jonka ympäristöön valkoiset levittäytyivät Lähteen ja Huvisen talojen välille estämään punaisten etenemisen itää kohti. Alueelle tuli perääntyviä punaisia lähinnä pohjoisesta Heinolan suunnasta, mutta myös etelästä Lahdesta, jossa taistelu oli käynnistynyt 19. huhtikuuta. Heinolan evakuointi oli aloitettu samana päivänä, ja vuorokautta myöhemmin kaupunki oli tyhjä punaisista. Yhteensä Vierumäelle kerääntyi noin 1 500–2 000 punaista, joita johti Heinolan rintamapäällikkö Hannes Järvimäki. Punaisilla oli käytössään neljä tykkiä ja kahdeksan konekivääriä.[1]
Iltapäivällä alkanut taistelu jatkui myös pimeän tullen, jolloin sitä ammusten loputtua käytiin lähitaisteluna puukoin ja pistimin. Lopulta punaiset onnistuivat murtautumaan läpi ja pääsivät yön pimeydessä jatkamaan itään kohti Vuolenkoskea. Valkoiset olivat hälyttäneet apuun Lahdessa olleen Kalmin komppanian, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.[1]
24. huhtikuuta Lahden Uudestakylästä perääntyi Vierumäen ja Vuolenkosken välillä sijaitsevaan Järvisen kylään 400:n pakoreittiä etsineen punaisen joukko, jonka kanssa Lahdesta eurannut Kalmin komppania otti yhteen. Punaiset pitivät Vuolenkoskea hallussaan runsaan viikon ajan ja jatkoivat perääntymistään Kymijoen ylitse, kunnes 29. huhtikuuta valkoiset valtasivat kylän.[2]
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoiset menettivät taistelussa noin 10 kaatunutta ja 40 haavoittunutta,[1][3] joiden joukossa oli myös jalkaansa osuman saanut kapteeni Tapola.[4] Taistelussa kaatuneiden punaisten lukumäärä ei ole tiedossa, mutta muistitiedon ja arkistolähteiden perusteella Vierumäen joukkohautaan haudattiin noin 200–280 punakaartilaista, joista suurin osa on teloitettuja. Heidän tarkka lukumääränsä ja vainajien henkilöllisyys ei kuitenkaan ole selvillä.[5] Heinolan miehittäneitä valkoisten joukkoja komentanut Georg Londén laski taistelua seuranneena päivänä 208 kaatunutta punaista. Suomen sotasurmat -tietokanta tuntee kuitenkin vain 18 Vierumäellä kaatunutta punaista, mikä johtuu siitä, että suurin osa kaatuneista oli kotoisin muualta Suomesta.[3][6]
Tutkija Tuomas Hopun mukaan punaisia kaatui ja teloitettiin vain enintään 30–50. Hän on löytänyt arkistoista yhdeksän Vierumäellä kaatuneen valkoisen ja 30 punaisen nimet. Myös Tauno Tukkisen mukaan lukumäärä on enintään 20–40.[7]
Vierumäen joukkohauta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Punaisten muistomerkki (Heinola)
Vierumäellä kaatuneet ja teloitetut kerättiin taistelun jälkeen maanteiden varsilta ja haudattiin Laukkalankankaalle, joka myöhemmin nimettiin Hautapelloksi. Joukkohaudassa on yli 300 vainajaa. Perimätiedon mukaan sinne on haudattu myös kulkutauteihin menehtyneitä Heinolan asukkaita. Lisäksi paikallisia työväenaatteen ja punaisten kannattajia kerrotaan ammutun haudan reunalla.[8] Muistomerkin hauta sai vasta vuonna 1949.[9]
Taistelupaikalle alkujaan syntynyt joukkohauta on nykyään jäänyt Versowood Oy:n teollisuusalueen keskelle.[10] Versowood ilmoitti vuonna 2016 haluavansa siirtää joukkouhaudan pois ahtaaksi käyneeltä tontiltaan,[3] ja marraskuussa 2018 Itä-Suomen aluhallintovirasto antoi luvan joukkohaudan vainajien siirtämiseksi Heinolan keskustan hautausmaalle.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Muranen, Lauri: Punainen ja valkoinen Asikkala, s. 69–72. Asikkala: Päijät-Häme Oy, 1998. ISBN 951-98044-0-4 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pisto, Ville: Kaskenpoltosta talkootoiminnan virkoamiseen Vuolenkosken kyläyhdistys. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ a b c Ojansivu, Merja: Tehdas haluaa siirtää punaisten joukkohaudan laajentumisen tieltä (digilehden tilaajille) 2.10.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Tapola, Päivi: Sodista, suvusta, sotilaista, s. 22–23. Helsinki: Ntamo, 2015. ISBN 978-952-21560-1-3
- ↑ Endén, Rauno: Heinolan kaupungin historia 2, s. 409. Heinola: Heinolan kaupunki, 1989. ISBN 952-90121-8-7
- ↑ Vuosina 1914–22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto Suomen sotasurmat 1914–1922. 2001. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Niemi, Jari: Sisällissodan joukkohaudoissa lienee uskottua vähemmän vainajia Vierumäellä (digilehden tilaajille) 23.4.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.4.2019.
- ↑ Vierumäki, Heinola Punaisten muistomerkit. 13.6.2017. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Vierumäen kyläsuunnitelma (doc) 31.3.2011. Vierumäen kyläyhdistys. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Kajoamislupa, Heinola Vierumäki (pdf) Lahden museoiden lausunto 22.3.2017. Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Suvi Turunen: Vihdoin päätös Vierumäen joukkohaudasta: viranomainen antoi luvan siirtää sisällissodan aikaiset vainajat kirkkomaalle Yle.fi, uutiset. 27.11.2018. Viitattu 27.11.2018.