Vesipaunikko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesipaunikko
Vesipaunikko
Vesipaunikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Paunikot Crassula
Laji: aquatica
Kaksiosainen nimi
Crassula aquatica
(L.) Schönl.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vesipaunikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesipaunikko Commonsissa
Vesipaunikko kuvattuna teoksessa "An illustrated flora of the northern United States, Canada and the British Possessions".

Vesipaunikko eli paunikko (Crassula aquatica, syn. Tillaea aquatica, Bulliarda aquatica) on hyvin pienikokoinen, rantojen maksaruohokasvi. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen paunikko kasvaa vain 1–5 senttimetriä korkeaksi. Kuivalla maalla kasvi on usein punainen. Varsi on pysty, haaraton tai tyvestä haarainen. Kasvi on mehilehtinen. Vastakkaiset lehdet ovat tasasoukkia, möyheitä, liereitä ja suippoja tai otakärkisiä. Hyvin pienet valkoiset tai punertavat kukat ovat lehtihangoissa. Sekä teriö että emiöt ovat nelilehtisiä. Paunikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Lehtihankoihin kehittyy nelikärkisiä tuppilohedelmiä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paunikon leveinneisyysalue painottuu Euroopassa Etelä- ja Keski-Ruotsiin ja -Suomeen. Lajia tavataan harvinaisempana myös Norjassa, Tanskassa, Baltian maissa, Venäjän Karjalassa, Puolassa, Saksassa ja Ranskassa. Se kasvaa myös Japanissa sekä Pohjois-Amerikassa paikoin itä-, länsi- ja etelärannikoilla.[3] Suomessa paunikkoa kasvaa hyvin satunnaisena Tornion korkeudelle saakka. Runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla, Tampereen seudulla, Oulujärven ympäristössä ja Perämeren rannikolla. Aikasemmin lajia kasvoi yleisesti muun muassa koko Saaristomeren alueella, mutta laji on alueelta nykyisin lähes kadonnut.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paunikko kasvaa veden rajassa liejuisilla ja savisillä järvenrannoilla, erityisesti laidunrannoilla. Joskus laji kasvaa myös murtovedessä ja saariston kalliolätäköissä. Paunikko on Suomessa harvinaistunut erityisesti sisämaassa rantalaidunnuksen vähennettyä.[2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry: Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle., s. 23. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, 2005. ISBN 952-10-2372-4.
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 230. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf) (viitattu 13.12.2017).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf) (viitattu 13.12.2017).
  2. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 230. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Den virtuella floran: Fyrling Viitattu 13.12.2017 (ruotsiksi) .
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Paunikon (Crassula aquatica) levinneisyys Suomessa Viitattu 13.12.2017.
  5. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry: Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle., s. 23. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, 2005. ISBN 952-10-2372-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]