Vesiagama

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lajia Hydrosaurus amboinensis. Vesiagamat (Physignathus) on myös suku.
Vesiagama
Hydrosaurus amboinensis18082009.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Osalahko: Leguaanimaiset Iguania
Heimo: Agamat Agamidae
Alaheimo: Hydrosaurinae
Suku: Hydrosaurus
Laji: amboinensis
Kaksiosainen nimi

Hydrosaurus amboinensis
(Schlosser, 1768)

Synonyymit
  • Lophura amboinensis Boulenger, 1885
  • Lophura celebensis Peters, 1872[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vesiagama Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesiagama Commonsissa

Vesiagama[2] (Hydrosaurus amboinensis) on agamien heimoon kuuluva liskolaji. Se on suurin agamalaji ja kasvaa yli 90-senttiseksi. Vesiagamaa tavataan Indonesiassa, Papua-Uuden-Guineassa ja Filippiineillä[3]. Se elää puissa veden läheisyydessä. Se on taitava uimari, ja pakenee vaaran uhatessa veteen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva päästä
Kaksi vesiagamaa eläintarhassa.

Vesiagama on heimonsa suurin laji, ja voi kasvaa jopa 145 senttiä pitkäksi.[4] Vesiagaman häntä muodostaa kaksi kolmasosaa liskon pituudesta.[5][6] Häntä on kärjestä litistynyt, mikä auttaa sitä uimisessa.[6] Vesiagaman selkäranka tukee suurta, jäykkää harjaa, joka kulkee sen päästä häntään.[2][7] Koiraan harja muodostaa takaraajojen taakse, hännän tyveen 12 senttiä korkean ”purjeen”.[5][8] Harjan tarkkaa merkitystä ei tiedetä,[5] mutta sitä käytetään mahdollisesti kosintamenoissa tai koiraiden välisissä taisteluissa.[9] Naaraan harja on pienempi eikä sillä ole ”purjetta”.[10] Liskon väri vaihtelee tummanvihreän, täplikkään vihertävänruskean ja tummanharmaan välillä,[11] ja sen selässä ja hännässä on ohuita, vaaleita raitoja tai mustia ja tummanvihreitä verkkokuvioita.[8][9]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiagamaa tavataan Sulawesin, Molukkien ja Uuden-Guinean saarilla sekä Filippiinien eteläosissa.[9][12] Sen levinneisyys Filippiineillä on epäselvä, koska se voidaan sekoittaa maan pohjoisosissa elävään Hydrosaurus pustulatus -lajiin.[12] Vesiagaman elinympäristöä ovat pääasiassa galleriametsät. Metsänhakkuu hävittää liskoa Filippiineillä.[6] Laji on harvinainen ja elinympäristön häviäminen ja metsästys saattavat uhata sitä. IUCN ei ole arvioinut vesiagaman uhanalaisuustilannetta.[9][11]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiagama oksalla

Vesiagama on aktiivinen päivisin,[8] ja elää löysissä ryhmissä.[10] Se ottaa aamulla ja iltapäivällä aurinkoa, maaten joen yli roikkuvilla oksilla tai joentörmän suurilla kivillä.[5][8] Se hakeutuu keskipäivän aikaan varjoon joenrannan kasvillisuuteen. Poikaset ottavat aurinkoa harvemmin kuin aikuiset, todennäköisesti suojautuakseen haikaroilta, kotkilta ja käärmeiltä.[5] Vesiagama ei nimestään huolimatta kuulu vesiagamien (Physignathus) sukuun, mutta muistuttaa niitä elintavoiltaan. Sekä vesiagama että Physignathus-suvun lajit viettävät suurimman osan ajastaan puissa ja hankkivat ravintonsa sieltä. Molemmat ovat hyviä uimareita, jotka pudottautuvat vaaran uhatessa jokeen ja pakenevat joko uiden tai kävelemällä veden alla.[2][7][13] Vesiagaman takaraajojen pitkien varpaiden sivuilla on nahkaläpät,[8] ja niiden ansiosta poikaset voivat juosta lyhyitä matkoja veden päällä basiliskien tapaan.[9][11] Vesiagamien on myös nähty juoksevan takaraajojensa varassa maalla.[5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiagama syö kaikenlaista ravintoa,[7] mutta enimmäkseen kasveja.[6] Aikuinen lisko syö lehtiä ja poikaset siemeniä. Vankeudessa ne suosivat myös värikkäitä hedelmiä.[5] Näiden lisäksi vesiagaman ravintoon kuuluvat hyönteiset, lierot, kala, pienet matelijat, sammakkoeläimet, linnunpoikaset ja pienet jyrsijät.[7][10] Nuorten yksilöiden ravinto koostuu suuremmalta osin saaliista kuin täysikasvuisten, jotka syövät enemmän kasviravintoa.[6] Vesiagaman hampaat eivät sovellu lehtien pureskeluun eikä sillä ole kivipiiraa kasviravinnon hienontamiseen, mutta se voi joskus niellä kiviä ruoansulatuksen tehostamiseksi.[5] Myös endosymbioottisten mikrobien tuottama selluloosa auttaa vesiagamaa kasviravinnon sulatuksessa.[9] Koska lisko ottaa aurinkoa liikkumattomana pitkiä aikoja, se voi syödä kasviravintoa, joka luultavasti sulaa hitaammin ja tehottomammin kuin saalis.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiagama munii 3–9 munaa.[9] Munat kuoriutuvat 65 päivän kuluttua muninnasta. Lisko voi elää yli 15-vuotiaaksi.[6] Vastakuoriutuneet poikaset ovat 15–20 senttiä pitkiä.[5][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hydrosaurus amboinensis (Malaysian Sail Finned Lizard) BioLib.cz. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  2. a b c Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 24. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  3. Hydrosaurus amboinensis HerpWatch Philippines. Arkistoitu 28.12.2008. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  4. Heying, Heather: Agamidae Animal Diversity Web. 2003. Viitattu 25.8.2018. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Whitten, Tony & Henderson, Greg S.: Ecology of Sulawesi. Tuttle Publishing, 2012. ISBN 978-1-4629-0507-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2018). (englanniksi)
  6. a b c d e f Hydrosaurus amboinensis (Malaysian Sail Finned Lizard) ZipcodeZoo. Arkistoitu 14.2.2011. Viitattu 25.8.2018. (englanniksi)
  7. a b c d Warren, Dean Marvin: Small Animal Care & Management, s. 285. Albany, NY: Delmar/Thomson Learning, 2002. ISBN 0-7668-1424-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.8.2018). (englanniksi)
  8. a b c d e Lubis, M. Irfansyah & Endarwin, Wempy & Riendriasari, Septiantina D. & Suwardiansah & U. Ul-Hasanah, Adininggar & Irawan, Feri & Aziz K., Hadijah & Malawi, Akmal: Conservation of Herpetofauna in Bantimurung Bulusaraung National Park, South Sulawesi, Indonesia, s. 32. Departemen Konservasi Sumberdaya Hutan, Fakultas Kehutanan, Institut Pertanian Bogor Bogor Indonesia, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.8.2018). (englanniksi)
  9. a b c d e f g h Hutchins, Michael & Murphy, James B. & Schlager, Neil (toim.): Grzimek’s Animal Life Encyclopedia. 7. Reptiles, s. 218. Farmington Hills, MI: Gale Group, 2003. ISBN 0-7876-5783-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 25.8.2018). (englanniksi)
  10. a b c Vinci, George: The Agama (Agamidae) Family of Lizards: Quick Facts Infolific. Viitattu 27.8.2018. (englanniksi)
  11. a b c de Chabannes, Pierre: Amboina sailfin lizard (pdf) Pierre Wildlife. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  12. a b Ledesma, M., Brown, R., Sy, E. & Rico, E.L.: Hydrosaurus pustulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  13. Vesiagama (pdf) Faunatar. Viitattu 24.8.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.