Siirry sisältöön

Vesa Haltsonen

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Vesa Haltsonen
Henkilötiedot
Syntynyt10. joulukuuta 1960 (ikä 65)[1]
Valkeakoski
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1987–
Palkinnot

Valokiila-patsas[2]

Aiheesta muualla
Elonet

Vesa Kalervo Haltsonen (s. 10. joulukuuta 1960 Valkeakoski) on suomalainen näyttelijä. Hän on tehnyt uransa suurimmalta osin Porin Teatterissa.[1][3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltsonen syntyi Esa Haltsosen ja Taimi Hiedanpään perheeseen. Hän toimi näyttelijäharjoittelijana Porin Teatterissa vuosina 1987–1989, minkä jälkeen hän on työskennellyt samaisessa teatterissa kiinnitettynä näyttelijänä.[1][3]

Haltsonen on näytellyt muun muassa Karin roolin Reko Lundánin keskustelua herättäneessä draamassa Tarpeettomia ihmisiä, Pesosen roolin lastennäytelmässä Viiru ja Pesonen, kapteeni von Trappin roolin musikaalissa The Sound of Music ja Paul Sheldonin roolin Stephen Kingin Piinaan perustuvassa näytelmässä.[3][4]

Syyskaudella 2016 Haltsonen ohjasi, lavasti, puvusti ja teki pääroolin monologissa Pähkähullun päiväkirja. Se perustuu Nikolai Gogolin teokseen Mielipuolen päiväkirja.[5] Kevätkaudella 2017 Porin entisen oluttehtaan näyttämöllä esitettiin Christian Lindroosin tulkinta Väinö Linnan klassikosta Tuntematon sotilas. Haltsosella oli Koskelan rooli. Näytelmä sai 65 esityskertaa ja noin 23 000 katsojaa.[3]

Vuonna 1990 Haltsonen näytteli toisen miespääosan Tepi Salokarin televisioelokuvassa Konkurssi. Lisäksi Haltsonen on tehnyt sivurooleja Timo Koivusalon elokuvissa Kaksipäisen kotkan varjossa ja Täällä Pohjantähden alla.[6]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesa Haltsosen vanhempi veli Arimo Haltsonen on työskennellyt niin ikään näyttelijänä.

Valikoitu rooliluettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • John Lennon (The Beatles Story, 2003)
  • Lopahin (Kirsikkapuisto, 2004)
  • Kari (Tarpeettomia ihmisiä, 2006)
  • Tevje (Viulunsoittaja katolla, 2009)
  • Pesonen (Viiru ja Pesonen, 2009)
  • Akusti (Niskavuoren Heta, 2012)
  • kapteeni von Trapp (The Sound of Music, 2013)
  • Aksenti Ivanovits (Pähkähullun päiväkirja, 2016)
  • Vilho Koskela (Tuntematon sotilas, 2017)
  • Alfred P. Doolittle (My Fair Lady, 2019)
  • Kurt Kuurna (Kaasua, komisario Palmu, 2019)
  • Paul Sheldon (Piina, 2022)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 145
  2. ↑ Lehtoranta, Riina: Kotkan teatterikerho myönsi Valokiila-patsaan Lise Holmbergille Kymen Sanomat. 7.12.2016. Kaakon Viestintä Oy. Viitattu 29.12.2019.
  3. ↑ a b c d Haltsonen Vesa Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 7.1.2020.
  4. ↑ Kuvaja, Sini: Lavalla julmuutta ja pelkoa toista kohtaan– miten näyttelijäpari palautuu piinaavista rooleistaan Satakunnan Kansa. 5.11.2022. Viitattu 18.4.2025.
  5. ↑ Haltsonen tarttuu pähkähulluna monologiin Radio Pori. 21.9.2016. MEDIATAKOJAT OY / RADIO PORI. Viitattu 9.1.2020.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Vesa Haltsonen Elonetissä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vesa_Haltsonen&oldid=23179445”