Venetsialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venetsialaisten aikaan on jo niin pimeää, että ilotulitteet näkyvät hyvin.
Toivolan venetsialaiset vuonna 2020.

Venetsialaiset on elokuun viimeisenä lauantaina vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla. Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana. Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä vuonna 1840.[1] Länsi-Suomen rannikkoalueet kuten Pori, Rauma, Kalajoki, Kokkola, Pietarsaari ja Pohjanmaa ovat perinteisiä venetsialaisten viettopaikkoja. Koko ruotsinkielisellä Pohjanmaalla vietetään yleisesti huvilakauden päättäjäisiä, villaavslutning, mutta venetsialaisista (venetiansk afton) puhuttiin aiemmin lähinnä Kokkolassa, Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja Uudessakaupungissa.[2] Nykyisin venetsialaisia järjestetään kuitenkin ympäri maata.[3]

Venetsialaisten kanssa samana viikonloppuna järjestetään Itämeren rannoilla myös muinaistulien yö, mikä on nuorempi juhla.[4]

Meren rannalle keskittyvä juhlinta käsittää värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia. Monet kaupungit ovat sallineet yksityisetkin ilotulitukset juhlailtana. Ilotulitteita ammutaan lähes koko Suomessa aina pääkaupunkiseudulta Kemin korkeudelle asti.[5]

Ilotulitteiden ampuminen on usein sallittua venetsialaisia viettävillä paikkakunnilla, ellei voimassa ole metsäpalovaroitusta. Sallittu ampumisaika vaihtelee pelastuslaitoksesta riippuen, mutta ajoittuu elokuun viimeisen lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön alkaen yleensä kello 18–21 ja päättyen kello 00–02. Kunta tai pelastuslaitos voi myös asettaa erilaisia rajoituksia muun muassa sallituille ampumispaikoille. Rajoituksista tiedotetaan muun muassa näiden internet-sivuilla. Ilotulitteiden myyntiaika vaihtelee, mutta alkaa yleensä keskiviikkona kolme päivää ennen lauantaita ja loppuu lauantaina.[6][7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaiset ilotulitteet kulkeutuivat ensimmäisenä Euroopassa Venetsiaan 1500-luvulla ja oletettavasti sieltä veden äärellä vietettävä valon ja tulen juhla levisi muuallekin Eurooppaan.[2][8] Juhla tuli erityisen suosituksi Sveitsissä, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Merikaupan myötä venetsialaisjuhla saapui Helsinkiin Pietarista 1840-luvulla, ja levisi erityisesti Suomen satamakaupunkeihin, joissa venetsialaisjuhlia vietetään nykyäänkin.[9][8]

Venetsialaisten juhlintaan käytettiin värillisiä lyhtyjä, palavaa tervaa, Bengalin tulia, ilotulitteita, kokkoja, lyhdyillä ja seppeleillä koristettuja veneitä.[2]

Suomen ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin Helsingissä Suomen suuriruhtinaskunnan aikana vuonna 1840.[10][1] Kreivi Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškin ja kreivitär Emelie Musin-Puškina (os. Stjernvall), Aurora Karamzinin sisar, järjestivät venetsialaiset nimellä fête vénitienne Helsingin Meilahden kartanossa.[10][1] Musin-Puškinien järjestämiä venetsialaisia ylistettiin Helsingin kaikkien aikojen loistavimmaksi yksityisten järjestämäksi juhlaksi.[1] Pietarista tuotu romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa.[1] Venetsialaisiin kahleisiin kytketyt apinat pyydystivät puihin ripustettuja banaaninterttuja.[11] Ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko Pikku Huopalahden tienoon, ja ylhäiset vieraat parveilivat naamioituina puistossa nykyisen Seurasaarensillan ja tilan päärakennuksen välisellä alueella.[1] Nurmikoille oli levitetty pellavalakanoita, jotta daamien pitkien iltapukujen helmat pysyisivät puhtaina.[1] Meilahden kartanon seuraava omistaja kreivi Alexandr Kušelev-Bezborodko jatkoi juhlaperinteitä vuodesta 1847.[12] Venäjän ylhäistö järjesti suuria juhlia Suomessa, koska Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai I oli määrännyt matkustuskiellon.[11]

Venetsialaisten juhlinta levisi Helsingistä Pohjanlahden suuriin kaupunkeihin.[10] Venetsialaisten kanssa samaan aikaan on myös muinaistulien yö, jonka juhliminen on alkanut vasta vuonna 1992.[4][13]

Kreivi Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškin järjesti Suomen ensimmäiset venetsialaiset Helsingin Meilahden kartanossa vuonna 1840.

Aluksi juhlan viettoon kelpasi mikä tahansa elokuinen pimenevä kesäilta. Näin juhlien luonne, eli valon ja tulen leikki veden pinnalla, saatiin parhaiten esille. Venetsialaisten ajankohdaksi on sittemmin vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu. [14][15][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Salonen, Kati & Schalin, Mona: Meilahden huvila-alue - Ympäristöhistoriallinen selvitys Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 2014. Helsingin kaupunki. Viitattu 26.8.2023.
  2. a b c Svenska - Uppslagsverket Finland uppslagsverket.fi. Viitattu 27.8.2023.
  3. Pauliina Grönholm HS: Venetsialaiset laajenivat koko maan karnevaaliksi – mutta mitä tekemistä Venetsialla on kesän päättäjäisten kanssa? Helsingin Sanomat. 24.8.2018. Viitattu 26.8.2023.
  4. a b Muinaistulet vai venetsialaiset? Yle Uutiset.
  5. Kemin venetsialaiset 2009
  6. Venetsialaisissa saa ilotulittaa, jos metsäpalovaroitus väistyy Kaleva. 26.8.2015. Viitattu 31.8.2015.
  7. Venetsialaiset ja ilotulitus 27.8.2013. Porin kaupunki. Arkistoitu 21.4.2015. Viitattu 31.8.2015.
  8. a b Firar du veneziansk afton, villaavslutning eller forneldar? svenska.yle.fi. Viitattu 27.8.2023. (ruotsiksi)
  9. Venetsialaiset alkoi sittenkin Helsingistä? YLE. Viitattu 4.3.2014.
  10. a b c Venetsialaiset alkoi sittenkin Helsingistä? Yle Uutiset. 30.8.2013. Viitattu 26.8.2023.
  11. a b Tiina Vahtera: Helsingin huvilat huokuvat historiaa – kuvasimme niistä 15, tunnetko niiden kiehtovat tarinat? Ilta-Sanomat. 18.7.2021. Viitattu 26.8.2023.
  12. HS Helsinki | Helsingin eliitti piti tässä kartanossa niin yliampuvia ja pröystäileviä juhlia, ettei nykyihminen voi sitä käsittää – Nyt 200-vuotias miljöö rapistuu hylättynä Meilahdessa Helsingin Sanomat. 15.2.2021. Viitattu 26.8.2023.
  13. Lyhdyt, kokot ja ilotulitukset valaisevat muinaistulien yön ts.fi. 25.8.2016. Viitattu 26.8.2023.
  14. Maj-Britt Höglund: Eldens och vattens fest 2005. Tidskriften Skärgård. Viitattu 4.3.2014. (ruotsiksi)
  15. Venetsialaisilo pysyy ilmaisena YLE Keski-Pohjanmaa. Viitattu 4.3.2014.
  16. Ilmoitusruuhka väsytti - venetsialaisraketeista ei tarvitse ilmoittaa Kaleva. Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 4.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]