Valmetin historia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valmet Oyj on valtion entinen asetehdas ja nykyään jättiyritys, joka on kokenut monta muodonmuutosta. Valmetin taustalla on yli 200 vuoden teollisuushistoria. Valmet syntyi uudestaan joulukuussa 2013, kun sellu-, paperi- ja voimantuotantoliiketoiminnat irtautuivat Metso Oyj:stä. Tämä artikkeli kertoo Valmetin vaiheista vuoteen 2013 asti.[1] [2]

Valmetin juuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmetin juuret ulottuvat 1750-luvulle. Helsingin edustalla sijaitsevassa Viaporin (Suomenlinnan) linnoituksessa toimi tällöin pieni allastelakka, joka päätyi 1900-luvulla Suomen valtion omistukseen ja osaksi Valmetia.[2] Tamfelt, josta kehittyi yksi johtavista teknisten tekstiilien toimittajista, perustettiin 1797. Tamfeltin toiminnot ovat nykyään osa Valmetin Palvelut -liiketoimintalinjaa.

Useat yrityksistä, jotka ovat osa uutta Valmetia, on perustettu 1800-luvulla. Karlstads Mekaniska Werkstad (KMW) aloitti toimintansa Ruotsissa vuonna 1865. Beloit Corporation aloitti 1858 valimotoiminnan Beloitin kaupungissa Wisconsinin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sunds Bruk, Sunds Defibrator Industries Ab:n edeltäjä, perustettiin Ruotsissa vuonna 1868.

1946-1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmet 20 -traktori

Syksyllä 1944 valtion asetehtaat siirrettiin puolustusministeriöltä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Pelättiin, että Neuvostoliitto laskee aseteollisuudenkin työvoiman asevoimien vahvuuteen, jota Moskovan välirauhansopimus rajoitti merkittävästi. Eduskunta toimi nopeasti tehdessään tämän päätöksen. Asetehtaista muodostettiin vuonna 1946 Valtion Metallitehtaat (VMT, ValMet), johon Suomen valtio yhdisti eri puolilla maata sijainneet sotakorvauksia valmistavat metallitehtaansa. Perustamisvuonna yrityksellä oli noin 6200 työntekijää.[3] Yhtiömuodoksi tuli vuonna 1951 osakeyhtiö ja nimeksi Valmet Oy.[3]

Valmetin puuhamiehenä toimi Reino R. Lehto, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö, joka oli myös Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan eli Sotevan pääsihteeri. Vuonna 1951 Lehdosta tuli Valmetin hallintoneuvoston puheenjohtaja.[2]

Yhtiön eri tehtaat, jotka olivat valmistaneet muun muassa sota-aluksia, lentokoneita ja tykkejä, etsivät uusia omia osaamisalueitaan vuosikausia.[3] Ennen pitkää entisissä asetehtaissa alettiin valmistaa muun muassa hammaslääkärintuoleja, trukkeja, paperikoneita ja Terhi-perämoottoreita.[2]

Tykkitehtaan muuntuminen paperikonetehtaaksi oli onnistunut muutos, mutta silläkin oli vaikeuksia päästä länsimarkkinoille niiden tuonnin esteiden vuoksi. Telakkateollisuutta verrattiin aina - negatiivisesti - Wärtsilään. Lentokoneteollisuus ylläpidettiin kansallisen turvallisuuden perusteella, mutta oli tappiollinen. Se oli 1940-luvun Valmetin vahva tuotekehittäjä kehittäen sotakorvaustuotteiksi mm. satamien lukkitrukin. Koko monialakonserni etsi uusia toimialoja, muun muassa autoteollisuus ja instrumentointi, kymmeniä vuosia. Muun muassa autoteollisuutena Valmet toi Suomen teollisuuteen modernin tuotannon laadunvalvontatekniikan. Yrityksen johtamiseen ja päätöksentekoon vaikutti voimakkaasti kansallinen politiikka.[3]

Valmet aloitti paperikoneiden valmistuksen entisellä tykkitehtaallaan Rautpohjassa 1950-luvun alussa ja toimitti ensimmäisen paperikoneensa vuonna 1953. Kansainvälisesti merkittäväksi paperikonevalmistajaksi Valmet kohosi 1960-luvun puolivälissä toimittaessaan useita koneita maailman johtaviin paperiteollisuusmaihin.[3] 1950-luvun alussa Rautpohjan entisessä tykkitehtaassa aloitettiin myös traktorien valmistus.[2]

Vuonna 1961 Valmet oli Suomen kuudenneksi suurin yhtiö ja sillä oli 8 841 työntekijää.[3]

1971-1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmetin valmistama RK 62 -rynnäkkökivääri

1970- ja 1980-luvuilla Valmet valmisti muun muassa laivoja, lentokoneita, rynnäkkökivääreitä, vetureita ja traktoreita, mutta vähitellen Valmet alkoi keskittyä paperikoneisiin ja niihin liittyvään teknologiaan.[2]

Valmetin laivateollisuudella oli telakat Turussa ja Helsingissä (ensin Katajanokalla, myöhemmin Vuosaaressa). Valmet myi telakkansa vuonna 1986 Wärtsilä Oy:lle, joka yhdisti ne omien telakoidensa kanssa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:ksi. Tämä yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1989. Sen toimintaa jatkoi ensin Masa Yards Oy, sitten Kvaerner Masa-Yards Oy, Aker Yards Oy, Aker Finnyards Oy, STX Finland Oy ja nykyään Meyer Turku Oy.[3]

Telakkaryhmän myynnin yhteydessä Valmet osti Wärtsilältä paperin jälkikäsittelykoneita valmistavan, Järvenpäässä sijaitsevan konepajan. Konepajasta muodostettiin Valmetin oman paperikonevalmistuksen kanssa tytäryhtiö Valmet Paperikoneet Oy, joka osti Tampellan kartonkikoneiden valmistuksen vuonna 1992.[3]

Valmetin asevalmistus (Tourulan tehdas) siirtyi vuonna 1986 Sako-Valmet Oy:lle, josta tuli myöhemmin Sako Oy. Yhtiön omistaa nykyään italialainen asevalmistaja Beretta.[3]

Traktorien, metsäkoneiden ja kuljetusvälineiden valmistuksen Valmet myi vuonna 1994 Oy Sisu Auto Ab:lle, joka siirtyi vuonna 1997 Partek Oy:n omistukseen. Vuonna 2002 Kone Oyj osti Partek Oyj:n ja vuonna 2004 se myi Sisun suomalaisten yksityishenkilöiden muodostaman sijoittajaryhmän ja yhtiön johdon perustamalle Suomen Autoteollisuus Oy:lle.[3]

Vuonna 1988 Valmetilla oli 17 405 työntekijää.[3]

Valmet osana Metsoa 1991-2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1999 Valmet yhdistyi Rauma Oy:n kanssa. Syntyi Valmet-Rauma Oyj, jonka nimi vaihdettiin Metsoksi elokuussa.[4][2] Paperikoneista tuli Metson yksi liiketoiminta-alue.

Vuonna 2000 Metso osti Beloit Corporationin pehmopaperin- ja paperinvalmistusteknologian sekä sen Yhdysvaltojen ja Ranskan palvelutoiminnot.

Joulukuussa 2006 Metso osti norjalaisen Aker Kvaerner ASA:n Pulping- ja Power -liiketoiminnot. Tämän hankinnan tarkoituksena oli parantaa yrityksen kykyä toimia sellu- ja paperiteollisuuden kokonaistoimittajana ja lisäksi vastata voimantuotannon ja biomassateknologioiden liiketoimintamahdollisuuksiin.

Vuoden 2009 lopussa Metso osti Tamfelt Oyj:n, yhden maailman johtavista teknisten tekstiilien toimittajista.

Uusi Valmet 2013-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylimääräinen yhtiökokous päätti 1. lokakuuta 2013 jakaa Metso Oyj:n kahdeksi erilliseksi pörssiyhtiöksi; Metsoksi ja Valmetiksi[2]. 31.12.2013 tapahtuneen jakautumisen jälkeen Metson Massa, paperi ja voimantuotanto -liiketoiminnat muodostavat uuden yhtiön, Valmet Oyj:n, kun taas Kaivos ja maarakennus sekä Automaatio -liiketoiminnat muodostavat Metso Oyj:n.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valmet lyhyesti Valmet. Viitattu 11.11.2015.
  2. a b c d e f g h Näin Urho Kekkonen ja Valmetin perämoottori pelastivat Suomen pääministerin Innsbruckin olympialaisissa 1964 Helsingin Sanomat. 9.2.2018. Viitattu 21.4.2018.
  3. a b c d e f g h i j k Björklund, Nils: Valmet - asetehtaiden muuntuminen kansainväliseksi suuryhtiöksi, s. 333. Jyväskylä: Gummerus, 1990. ISBN 952-90-2552-1.
  4. Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1.