Valentin Gummerus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valentin Gummerus (29. huhtikuuta 1852 Kannus2. lokakuuta 1919 Helsinki[1]) oli suomalainen senaattori, valtiopäivämies ja kihlakunnantuomari.

Gummeruksen vanhemmat olivat Säämingin kirkkoherra, rovasti Aleksander Jakob Gummerus (1807–1891) ja Emilia Nordling. Hän pääsi ylioppilaaksi 1869 Helsingin normaalikoulusta ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1875 sekä valmistui filosofian kandidaatiksi 1883 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1886. Gummerus sai varatuomarin arvon 1878.

Gummerus oli oikeusneuvosmiehenä Käkisalmessa 1882–1886, vankeinhoitohallituksen sihteerinä 1886, Suomen senaatin oikeusosaston kanslistina 1887–1891, Hauhon tuomiokunnan tuomarina 1891–1893, lainvalmistelukunnan nuorempana jäsenenä 1893–1899, Tyrvään tuomiokunnan tuomarina 1901 ja senaatin oikeusosastolla senaattorina 1901–1902.

Gummerus oli Käkisalmen edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1888 ja 1891.[2]

Valentin Gummerus oli naimisissa 1876–1908 Alma Adèle Lönnrothin (k. 1908) kanssa. Lehtori ja kirjankustantaja Karl Jacob Gummerus oli Valentin Gummeruksen vanhempi veli, samoin kuin rovasti, valtiopäivämies Aleksanteri Gummerus. Rovasti ja valtiopäivämies Julius Immanuel Gummerus oli puolestaan hänen nuorempi veljensä.[1][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b GUMMERUS Walentin. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  2. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 99. Helsinki: Otava, 1921.
  3. Kuka kukin oli 1961 Wikiaineisto
  4. Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 92–94. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.