Uwe Krupp

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uwe Krupp
Henkilötiedot
Syntynyt24. kesäkuuta 1965 (ikä 58)
Köln, Saksa
Kansalaisuus  Saksa
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila right
Pituus 198 cm
Paino 107 kg
Seura
Seura Kölner Haie
Sarja DEL
Tehtävä päävalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1982–2003
Seurat Kölner Haie (Bundesliga),
Rochester Americans (AHL),
Buffalo Sabres (NHL),
New York Islanders (NHL),
EV Landshut (DEL),
Quebec Nordiques (NHL),
Colorado Avalanche (NHL),
Detroit Red Wings (NHL),
Atlanta Thrashers (NHL)
NHL-varaus 214., 1983
Buffalo Sabres

Uwe Krupp (s. 24. kesäkuuta 1965 Köln, Länsi-Saksa) on saksalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan puolustaja ja edusti urallaan Kölner Haiea sekä useita NHL-seuroja. Hän pelasi myös lukuisia maaotteluita ja arvoturnauksia Saksan maajoukkueessa. Hänet muistetaan NHL-kauden 1995–1996 Stanley Cupin finaaleista, kun hän teki mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Coloradolle voittomaalin jatkoajalla.

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krupp aloitti uransa kotimaassaan Länsi-Saksassa, jossa pelasi Kölner Haiessa Jääkiekon Bundesliigaa kaudet 1982–1986. Hän voitti sekä keväällä 1984 että 1986 Kölnissä Länsi-Saksan-mestaruuden. NHL:n varaustilaisuudessa 1983 Krupp varattiin NHL:ään, kun Buffalo Sabres huusi hänet 214:ntenä varauksena.[1]

Krupp pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa kaudella 1986–1987 Buffalossa, mutta hän edusti myös kauden aikana AHL-liigan Rochester Americansia.[1] Rochesterissa Krupp voitti AHL-mestaruuden, Calder Cupin.[2] Buffalossa Krupp pelasi lopulta kuudella kaudella. Kaudella 1990–1991 hänet valittiin edustamaan Buffaloa myös NHL:n tähdistöotteluun. Krupp kaupattiin kauden 1991–1992 alussa New York Islandersiin. Kaupassa Islanders sai lisäksi Pierre Turgeonin, Benoit Hoguen ja Dave McLlwainin, kun Buffaloon siirtyivät Pat LaFontaine, Randy Hillier, Randy Wood ja 4. kierroksen varausvuoro vuoden 1992 draftiin.[1]

Islandersissa Krupp pelasi kolmella kaudella, kunnes hänet kaupattiin Quebec Nordiquesiin varaustilaisuuden 1994 yhteydessä. Islanders halusi varata Brett Lindrosin, ja hankki siksi pienemmän varausnumeron ensimmäiseltä kierrokselta, kun se kauppasi Kruppin ja oman ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa vastineeksi Quebecin varausoikeudesta ja Ron Sutterista.[3]

Kauden 1994–1995 Krupp aloitti kotimaassaan DEL-liigassa EV Landshutissa NHL:n työsulun takia. NHL:n alettua Krupp palasi Quebeciin, joka vaihtoi paikkakuntaa kaudeksi 1995–1996 ja vaihtoi nimensä Colorado Avalancheksi. Kruppin ensimmäinen kausi Coloradossa alkoi huonosti, kun hänen polvestaan katkesivat eturistiside ja keskisivusiteet kauden avausottelussa. Krupp palasi kaukaloon runkosarjan viimeisillä kierroksilla, vaikka hänen kauden epäiltiinkin päättyneen vakavaan vammaan. Yhteensä Krupp pelasi runkosarjassa kuusi ottelua ja pudotuspeleissä 22 ottelua. Hän ratkaisi lopulta Stanley Cup -mestaruuden Coloradolle, kun hän teki ottelun voittomaalin Florida Panthersia vastaan neljännessä finaalissa.[4] Maali tuli vasta kolmannessa jatkoerässä, kun ottelua oli pelattu jo 104 minuuttia ja 31 sekuntia.[5] Krupp pelasi Coloradossa vielä kaksi kautta, kunnes Nashville Predators valitsi hänet ennen kauden 1998–1999 järjestetyssä laajennusdraftissa.[1]

Krupp ei pelannut Nashvillessä kuitenkaan peliäkään, sillä Detroit Red Wings teki hänen kanssaan neljän vuoden sopimuksen heinäkuussa 1998.[6] Kruppin ensimmäinens kausi Detroitissa päättyi kuitenkin selkävaivoihin jo joulukuussa 1998. Ennen seuraavan kauden alkua Krupp ja Detroit ajautuivat sopimuskiistoihin, kun Krupp ei suostunut luovuttamaan joukkueelle sairauskertomustaan. Tämän seurauksena Detroit hyllytti hänet elokuussa 1999. Syyskuussa Krupp antoi lopulta sairauskertomuksensa seuralle, mutta Detroit piti Kruppin hyllytettynä, sillä joukkueen mukaan hän oli vaarantanut tervehtymisensä rekikoira-ajelussa tammikuussa 1999. Krupp oli lopulta hyllytettynä palkatta kahden kauden ajan, kunnes Detroit kutsui hänet takaisin ennen kauden 2001–2002 alkua, vaikka oikeudenkäynti sopimuskiistoista oli vielä kesken. Lopulta välimies Joan Parker ja Detroitin omistaja Mike Ilich sopivat asian tammikuussa 2003.[7]

Kruppin paluukausi Detroitissa ei sujunut onnistuneesti, sillä hän loukkasi olkapäänsä heti kauden alussa ja uudestaan parin viikon päästä. Krupp oli sivussa lähes koko kauden 2001–2002. Detroit voitti keväällä Stanley Cupin, mutta Krupp ei pelannut tarpeeksi otteluita, jotta hän olisi saanut nimensä Stanley Cup -pokaaliin.[7] Krupp siirtyi kaudeksi 2002–2003 Atlanta Thrashersiin, jonka kanssa teki sopimuksen kesällä 2002. Hän pelasi kauden aikana vain neljä peliä selkäleikkauksen takia. Krupp ilmoitti kauden jälkeen lopettavansa uransa loukkaantumisten takia.[1]

Maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uwe Krupp (2021)

Krupp pelasi nuorten maajoukkueessa kolmessa arvoturnauksessa. Hän edusti Länsi-Saksaa 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa 1983 ja nuorten MM-kilpailuissa 1983 ja 1985.[1]

Ensimmäisen aikuisten arvoturnauksen Krupp pelasi Länsi-Saksan paidassa MM-kilpailut 1986. Seuraavan kerran Krupp edusti Länsi-Saksaa arvoturnauksessa MM-kilpailuissa 1990. Hän antoi Tšekkoslovakia-ottelun jälkeen positiivisen dopingnäytteen, joka sisälsi fentermiiniä. Krupp oli saanut omien sanojensa mukaan ainetta kehoonsa laihdutuslääkkeestä, jota oli käyttänyt saadakseen ruoka-aikansa kuntoon eri mantereella. Kansainvälinen jääkiekkoliitto asetti Kruppin 18 kuukauden kansainväliseen kilpailukieltoon, joka ei koskenut NHL-pelejä. NHL ei rankaissut Kruppia.[7]

Krupp ei edustanut Saksaa maailmancupissa 1996, sillä hän oli toipumassa leikkauksesta, eikä halunnut riskeerata tulevaa NHL-kautta. Krupp saapui kuitenkin Saksan avuksi olympialaisissa 1998, mutta ei päässyt pelaamaan kuin alempaan loppusarjaan, kun alkusarjan aikana NHL oli vielä käynnissä.[1]

NHL-seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. toukokuuta 2017 Krupp valittiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen yhdessä Teemu Selänteen ja Saku Koivun kanssa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Uwe G. Krupp Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  2. ↑ Calder Cup Champions: The Players TheAHL.com. The American Hockey League. Arkistoitu 27.2.2010. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  3. ↑ Wallace, William N.: Islanders Acquire Lindros (but It's Not Eric) in Draft NYTimes.com. 29.6. 1994. The New York Times Company. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  4. ↑ Lapointe, Joe: Avalanche's First Title Is Taken With Flourish NYTimes.com. 12.6. 1996. The New York Times Company. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  5. ↑ Lapointe, Joe: After 104 Minutes, Colorado Wins the Cup NYTimes.com. 11.6. 1996. The New York Times Company. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  6. ↑ Krupp Is Added By Cup Champions NYTimes.com. 7.7. 1998. The New York Times Company. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Uwe Krupp Hockeydraftcentral.com. Viitattu 19.11. 2009. (englanniksi)
  8. ↑ IIHF: IIHF Hall of Fame www.iihf.com. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uwe Krupp The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uwe_Krupp&oldid=22152394”