Uuspragmatismi
Uuspragmatismi, tai joskus ”kielellinen pragmatismi”, on vaikeasti määriteltävä analyyttisen filosofian osa-alue, jonka sanotaan syntyneen Yhdysvalloissa. Se on liitetty erilaisiin ajattelijoihin, joihin kuuluvat muun muassa Richard Rorty, Hilary Putnam, W. V. O. Quine ja Donald Davidson, vaikkakaan kukaan näistä filosofeista ei ole kutsunut itseään ”uuspragmatistiksi”.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuspragmatistit, erityisesti Rorty ja Putnam, ovat omaksuneet ajatuksia klassisilta pragmatisteilta, kuten Charles S. Peirceltä, William Jamesilta ja John Deweyltä. Putnam luettelee teoksessaan Words and Life (1994) klassisen pragmatistisen perinteen ajatuksia, joita myöhemmät pragmatistit pitävät vakuuttavimpina. Näihin kuuluvat[1]
- täydellinen skeptismi, jonka mukaan sekä tieto että tiedon kiistäminen vaativat yhtä lailla oikeutusta
- fallibilismi kaikkien käsitysten suhteen
- tosiasioiden ja arvojen välisen kahtiajaon kiistäminen
- ajatus käytännön ensisijaisuudesta filosofiassa.
Kielellinen pragmatismi uudistaa pragmatismia kolmella tavalla. Ensiksi se kiittää pragmatisteja, kuten Jamesia ja Deweytä, siitä, että nämä kiistivät monia perinteisen filosofian menetelmiä ja päämääriä. Toiseksi se hylkää heidän pyrkimyksensä rakentaa jälleen, mitä ei pidä rakentaa jälleen. Kolmanneksi, kun on hyväksytty, että filosofin käytettävissä on vain kieli, voidaan luoda vapaasti, jopa runollisesti, ja palvella niitä päämääriä, jotka vaikuttavat parhailta.
Rortyn kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rorty kirjoitti vuonna 1995:
- Kielellistän niin monta kielellistä käännettä edeltänyttä filosofia kuin kykenen, lukeakseni heitä sen utopian profeettoina, jossa kaikki metafyysiset ongelmat on purettu, ja uskonto ja tiede ovat tehneet tilaa runoudelle.[2]
Tällä ”kielellisen käänteen” strategialla Rorty pyrki välttämään klassisessa pragmatismissa vielä olemassa olleet essentialismit, joiksi hän katsoo totuuden, todellisuuden ja kokemuksen. Rorty kirjoitti:
- Analyyttinen filosofia, kiitos keskittymisensä kieleen, pystyi puolustamaan tiettyjä keskeisiä pragmatistisia väitteitä paremmin kuin James ja Dewey itse – – Kiinnittämällä huomiomme kielen ja muun maailman suhteeseen ennemmin kuin kokemuksen ja luonnon suhteeseen, jälkipositivistinen analyyttinen filosofia kykeni paljon radikaalimpaan irtautumiseen filosofisesta perinteestä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rorty, Richard: Philosophy and the Mirror of Nature. Princeton: Princeton University Press, 1979. ISBN 0-691-02016-7. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neopragmatism.org. (englanniksi)
