Perhe

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Uusperhe)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sosiaalista yksikköä. Matematiikassa perhe tarkoittaa joukkoa, jonka alkiot ovat joukkoja.
Yhdysvaltalainen ydinperhe noin vuodelta 1955, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta.
Saamelaisperhe vuodelta 1900.

Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.[1]

Perheeseen kuuluu tyypillisesti kaksi eri sukupuolta edustavaa henkilöä sekä heidän mahdolliset jälkeläisensä eli lapset. Mikäli perheeseen kuuluu vähintään yksi alaikäinen eli alle 18-vuotias lapsi, perhettä kutsutaan lapsiperheeksi.[2] Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä tai yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen.

Perheen yksiselitteinen määrittely on osoittautunut ongelmalliseksi kaikilla yhteiskunnan toiminnan tasoilla ja perhe onkin jatkuvan määrittelykamppailun kohde. Käsitteenä perhe on normisidonnainen ja liittyy vallankäyttöön. Esimerkiksi perheen psykoterapeuttisessa hoidossa (perheterapiassa) perheen määrittely liittyy läheisesti siihen, keitä ovat ne perheenä elävät henkilöt, joita yhdistää samasta ongelmasta puhuminen. Lastensuojelu korvaa biologisten vanhempien muodostaman perheen sosiaalisella perheellä. Laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä. Sitä vastoin yksityisesti sijoitetut lapset muodostavat perheen.

Perhe on tärkeä osa niitä tapoja, joilla ihmiset ymmärtävät elämää ja luovat siihen rakenteita.

Monissa ei-moderneissa kulttuureissa, kuten monilla metsästäjä-keräilijäheimoilla, on yleistä kiinteiden parisuhteiden puute ja perhettä kollektiivisempi tapa hoitaa lapsia. Käsitys perheestä vaihtelee yleensäkin eri kulttuureissa ja eri aikoina.

Perhemuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinperhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ydinperhe

Ydinperhe on lapsiperhe, jossa vanhempina ovat lapsien biologiset vanhemmat. Länsimaissa ydinperheestä tuli eräänlainen ihanne 1900-luvun puolivälissä. Ensimmäiset jäljet ydinperheestä ovat nuorakeraamisen kulttuurin hautauksista neoliittiselta kivikaudelta noin 4 600 vuoden takaa.[3]

Uusperhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusperheiksi kutsutaan sellaisia perheitä, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta perhesuhteesta.

Perheillä oli ennen myös palvelusväkeä piikoja ja renkejä, jotka saattoivat tulla perheen kanssa niin läheisiksi, että heidät miellettiin osaksi perhettä.

Marginaalimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marginaaliperheet ovat yhteiskunnan valtavirtauksesta poikkeavia perhemuotoja, joiden taustalla ovat taloudelliset, uskonnolliset tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät tekijät.

Sateenkaariperhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sateenkaariperheellä tarkoitetaan sellaista lapsiperhettä, joka ei muodostu heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Näitä ovat esimerkiksi nais- tai miesparin perheet tai ei-heteroseksuaalisen yksinhuoltajan perheet tai perheet, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa.[4]

Perhemuodostelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinperhettä laajempia kokonaisuuksia eli perhemuodostelmia syntyy, kun sukulaiset ja ystävätkin ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kanssa.

Abstraktit perhemuodostelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abstrakteja perhemuodostelmia ovat biologisen perheen ulkopuolella sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyneet ryhmät, joista saadaan henkistä vahvistusta ja joissa myös usein edistetään yhteiskunnallista kasvua. Abstrakteja perhemuotoja ovat esimerkiksi erilaiset kulttuurilliset perheet, poliittiset perheet sekä työ- ja harrastusperheet.

Suurperhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suurperhe

Sosiologiassa suurperheellä usein tarkoitetaan perhettä, jossa asuu kolme tai useampia sukupolvia (vertikaalinen) ja/tai useita sisaruksia (ydinperheitä) samassa taloudessa.

Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta. Suurperheitä hankitaan usein myös uskonnollisen vakaumuksen vuoksi: Suomessa suurperheet ovat yleisiä vanhoillislestadiolaisilla ja Herran kansalaisilla.

Perhe ja yhteiskuntajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisen perheen menestyminen on suuresti riippuvainen maassa vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä. Jos maassa on kristillispohjaisiin perinteisiin ja markkinatalouteen nojautuva yhteiskuntajärjestelmä, perheellä on suhteellisen hyvät menestymisen mahdollisuudet. Mikäli maassa tai alueella vallitsee marksilaisuuteen pohjautuva sosialismi tai kommunismi, järjestelmä pyrkii tuhoamaan yksityiset perheet ja siirtämään perhevastuun kokonaan valtiolle. Esimerkiksi Ruotsissa kehitettiin käsite kansankoti, jossa perheiden keskeisiä tehtäviä on siirretty valtion vastuulle, jossa valtio toimii eräänlaisena kaikkien yhteisenä perheenä. Sosialistisessa valtiossa perhe on tarpeeton, koska kaikki sille kuuluvat tehtävät on siirretty valtion hoidettaviksi. Neuvostoliitossa lapsia kasvatettiin ja huollettiin kollektiivisesti, jolloin äiti saattoi keskittyä vain työssäkäyntiin ja itseensä. Perheiden hajottamista edistetään muun muassa helpolla avioerolla ja naisten käyttämisenä teollisuuden työvoimana, jolloin perhe-elämälle ei jää aikaa ja riittäviä resursseja. Kommunistisessa järjestelmässä, jossa valtio on vasta siirtymässä sosialismiin perheitä hajotetaan systemaattisesti luokkavihollisina.[5]

Perinteisessä avioliittomallissa avioliitto ja perhe liittyvät keskeisesti yhteen ja niillä näyttää olevan vahva asema edelleenkin. Suomessa vallitseva 1900-luvun alussa luotu pohjoismainen avioliittomalli on maallistuneempi kuin muualla Euroopassa. Pohjoismaisessa mallissa tärkeämpiä ovat tasa-arvo, hyvinvointi ja talouspoliittiset pyrkimykset kuin kirkon tavoitteet. Se muistuttaa paremminkin kahden henkilön välistä vapaata riippumatonta sopimusta kuin avioliittoa, jota säätelevät ulkoiset valtatekijät suku, omaisuus, kirkko ja valtio. Suomessa ei ole kuitenkaan luotu täysin avioliitosta riippumatonta yksilöllisyyteen perustuvaa miehen ja naisen välistä sopimusmallia perheen ylläpitoa varten.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun Vanhan testamentin mukaan elämä muinaisessa Israelissa perustui perheen ympärille. Perheen päähenkilönä toimi aviomies, jolla saattoi olla useita vaimoja sekä vapaita että orjia. Miehen määräysvalta perheen muihin jäseniin oli rajaton ja vaimo oli hänen omaisuuttaan. Vaimon arvo kuitenkin kohosi hänen synnyttäessä lisää lapsia. Lapsirikkaudella oli erittäin suuri merkitys muinaisessa Israelissa.

Vanhemmat valitsivat lapsilleen puolison ja isän eläessä perheen poikien perheet jatkoivat elämää samassa taloudessa, tyttärien siirtyessä muualle. Jos poikia oli useita, saattoi syntyä suurperhe. 1 Mooseksen 46:27 mukaan Jakobin perheeseen kuului 70 jäsentä, se kuitenkin hajosi pienemmiksi perheiksi isän kuoltua. Sukulaisuussuhteissa isä koki suurempaa solidaarisuutta omaa sukuaan kuin vaimon sukua kohtaan. Verikostossa veriheimolainen oli velvollinen kostamaan koko suvun puolesta. Miespuolisen jälkeläisen takaamisella tarkoitetaan lankoutta eli leviraattiavioliittoa.

Perheen tyttärillä oli arvoa ainoastaan työvoimana ja naitettaessa, jolloin heistä sai rahaa naimakaupassa. Perintöoikeus oli perheen pojilla, jolloin esikoispoika sai kaksinkertaisen osuuden suhteessa nuorempiin veljiinsä. Tytär saattoi periä siinä tapauksessa ettei ollut poikia. Joskus orjatkin saatettiin laskea perheen jäseniksi, jolloin hänellä oli varsin turvattu asema. Perhe saattoi muodostaa myös kulttiyhdyskunnan, jossa isä toimi eräänlaisena pappina.

Perhe kokoontui tiettynä aikoina juhlalliselle kulttiaterialle, johon osallisuivat myös perheen palveluksessa olevat palvelijat ja orjat.

Uudessa testamentissa ei ole suurempia muutoksia näihin käytäntöihin, paitsi että naiset ja orjat olivat siitä lähtien samanarvoisia Kristuksen edessä kuin miehetkin.[7]

Antiikin Kreikassa perhe-elämä näyttää noudattaneen samaa kaavaa kuin Vanhassa testamentissa. Vaimo oli miehensä alamainen sekä lain edessä kuin käytännössäkin. Perheen tyttärien tuli olla täysin tottelevaisia isäänsä kohtaan, joka myös päätti tyttärien avioliitosta. Mies avioitui Kreikassa suhteellisen iäkkäänä, yleensä noin 30 vuotiaana, vaimo saattoi olla toistakymmentävuotta nuorempi. Antiikin Kreikassa arvostettiin perheonnea, mutta jos sitä ei ollut, tyydyttiin mukavuuteen ja kompromisseihin. Vaimon odotettiin keskittyvän kodinhoitoon, mutta köyhien miesten vaimot saattoivat käydä ulkopuolellakin töissä.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perhe Tilastokeskuksen määritelmän mukaan
  2. Lapsiperhe Tilastokeskuksen määritelmän mukaan
  3. Colin Renfrew and Paul Bahn: Archeology: Theories, Methods and Practice, s. 444. Thames & Hudson, 2016.
  4. http://www.seta.fi/fi/setafi49.htm [vanhentunut linkki]
  5. Aleksandra Kollontai: Perhe ja kommunistinen valtio Suomalaisten Kommunistien Sarjajulkaisu N:o 67. 1918. V.K.P:n Suomalaisten Järjestöjen Keskus-Toimisto, Pietari 1920. Viitattu 11.2.2021.
  6. Katri Otonkorpi-Lehtoranta ja Hanna Ylöstalo: Seksuaalisuudesta hoivaan läheissuhteiden sääntelyssä (Kirja esittely 1/2013, Vaihtoehto avioliitolle.) Kulttuuritutkimus. 1/2013. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.2.2021.
  7. ”Perhe”, Raamatun tietokirja II, s. 343. Helsinki: Otava, 1939.
  8. Nathaniel Harris: ”Naiset, avioliitto ja seksi”, Antiikin Kreikka, s. 70. Suomentanut Veikko Ahola. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5905-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Utrio, Kaari: Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia. Helsinki: Somero: Tammi: Amanita, 2001 (1. painos 1998). ISBN 951-31-2285-9.
  • Kai Häggman: Perheen vuosisata: perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa (Suomen historiallinen seura, 1994) ISBN 951-8915-85-7 (nid.)
  • Familia. 6: Ydinperheen aika [toim. Kaari Utrio] (Tammi, 1997) ISBN 951-31-0508-3 (1/2 n., 6. osa)
  • Yesilova, Katja: Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-094-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perhe.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Perhe.