Suurperhe

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suuri perhe
Perhe ja talo vuonna 1905.

Suurperhe on yhteistaloudessa elävä perhe, joka koostuu useammasta ydinperheestä, pariskunta ja heidän lapsensa. Perhemallin perusosan muodostaa kolme sukupolvea; isoisä, lapset ja lapsenlapset, mutta siihen voi heidän lisäkseen kuulua kaukaisempia sukulaisia ja täysin ulkopuolisiakin.[1] Sukulaiset voivat olla tätejä, setiä, serkkuja ja enoja, joskus myös naimisissa olevia setiä, tätejä tai enoja ja näiden puolisoita tai enoja.[2]

Suurperheen käsite vaihtelee maittain ja alueittain. Kiinassa se on toiminut yhteiskuntarakenteen perustana pitkiä aikoja. Suurperheet ovat olleet yleisiä paimentolais- ja luontaistaloudessa elävillä kansoilla. Euroopassa suurperheitä on ollut viime vuosikymmeninä enää eteläslaaveilla. Suomessa suurperheitä oli Karjalassa ja Savossa 1800-luvun alkupuolella kaskikauden loppuvaiheilla. Syynä niiden väliaikaiselle lisääntymiselle oli voimakas väestönkasvu ja uudisasutus mahdollisuuksien supistuminen. Karjalassa oli ennen sotia myös yhtiömuotoisia suurperheitä, jotka omistivat maata ja viljelivät sitä. Niitä verotettiin yhtiömuotoisesti.[1]

Suurperhe oli tavanomainen perhemuoto maatalousyhteiskunnassa. Yleisesti ajatellaan, että teollistuminen loi nykyaikaisen ydinperheen ja suurperheet vähenivät, sillä tehdaspaikkakunnilla asuttiin ahtaammin kuin maaseudulla. Perheen tehtäväkin muuttui, kun palkkatyön myötä irtosivat työ ja koti toisistaan. Uusien tutkimusten mukaan ydinperheet, entistä myöhäisempi avioitumisikä, ehkäisy ja tiiviimpi perherakenne (nukkuminen perheittäin erikseen palveluskunnasta) ovat länsimaissa osittain teollistumista vanhempia ilmiöitä. Ydinperheajatuksen läpimurto onkin suuressa määrin ihanteiden ja ideologian muutos. Siihen liittyy irrottautuminen sääty-yhteiskunnasta ja patriarkaalisuudesta. [2]

Perheen muuttumista kuvaa myös sanaston muutos. Ruotsinkielisissä alan teksteissä puhuttiin pitkälti 1800-luvulle saakka hus-sanan johdannaisista hushåll, husfolk, husfärhör, husaga. Talo oli siis talouden ja yhteiselämän yksikkö. 1800-luvun kuluessa siirryttiin yhä enemmän käyttämään sanaa familj, joka vähitellen vakiintui tarkoittamaan perhettä nykymerkityksessä. Sana tunnettiin kyllä aikaisemminkin, mutta sillä ei ollut käyttöä, kun perheestä ei puhuttu ilman taloa, työyhteisöä, palkollisia ja sukulaisia. Sama vähittäinen muutos tapahtui myös saksan, englannin ja ranskan kielissä. Suomen sana perhe on hyvin vanha, mutta sen käyttö nykyisessä merkityksessä alkoi vasta 1800-luvun jälkipuolella. Yleensä sitä vanhemmissa teksteissä käytetään sanoja talo, huonekunta, ruokakunta tai perhekunta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Suurperhe”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 729. Helsinki: Otava, 1966.
  2. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 219-225. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarkka, Jukka (päätoim.): ”Perhemuodon muunnelmia”, Suomen historia: osa 4: Vapauden aika, kustavilainen aika, kansanelämä 1700-luvulla, s. 362. Espoo: Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2489-2 (koko teos) ISBN 951-35-2493-0 (osa 4).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suurperhe.