Urpo Leppänen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. maaliskuuta 2010 kello 16.37 käyttäjän Ap4k (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Urpo Olavi Leppänen
Suomen työvoimaministeri
Sorsan IV hallitus
6. toukokuuta 1983 – 30. huhtikuuta 1987
Edeltäjä Veikko Helle
Seuraaja Matti Puhakka
Kansanedustaja
1979–1991
Henkilötiedot
Syntynyt10. helmikuuta 1944
Polvijärvi
Kuollut14. maaliskuuta 2010 (66 vuotta)
Forssa
Puoliso Ansa Sisko Nykänen (1966–1974)
Marja-Leena Kaartinen (1975–1983)
Ulla Sinikka Hurskainen (1984–1990)
Ana Risquet Ribalta (1990–2010)
Tiedot
Puolue SMP, Vade, LKP, PS

Urpo Olavi Leppänen (10. helmikuuta 1944 Polvijärvi – 14. maaliskuuta 2010 Forssa[1]) oli suomalainen poliitikko. Hän oli kansanedustaja (SMP 1979–1989, Vade 1989–1990 ja LKP 1990–1991) ja työvoimaministeri Kalevi Sorsan IV hallituksessa 1983–1987. Leppänen oli SMP:n puoluesihteeri vuosina 1972–1977 ja 1979–1984 ja varapuheenjohtaja 1994–1995. Koulutukseltaan hän oli valtiotieteen maisteri.

SMP:n ministeriksi

Ennen poliittista uraansa Leppänen työskenteli Tapaturmantorjunta-yhdistyksen tutkijana ja tutkimuspäällikkönä vuosina 1966–1970 sekä Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksen assistenttina 1967–1968. Vuonna 1970 Leppänen valittiin SMP:n tiedotuspäälliköksi ja kaksi vuotta myöhemmin puoluesihteeriksi. Hän oli myös SMP:n äänenkannattaja Suomen Uutisten vastaava päätoimittaja vuosina 1975–1984.[2]

Leppänen nousi eduskuntaan Kymen läänin vaalipiiristä 10 219 äänellä vuonna 1979.[3] Neljä vuotta myöhemmin hän teki vaalipiirin (edelleen voimassa olevan) ääniennätyksen 16 959. Leppänen sai viidenneksi eniten ääniä koko maassa.[4] SMP:n vaalivoitto nosti puolueen hallitukseen ja Leppäsestä tehtiin työvoimaministeri. Leppäsen ministeriaikana säädettiin niin sanottu Lex Leppänen, jonka mukaan kuntien tuli järjestää työtä tietyn ajan työttöminä olleille. Laki perustui Heikki Rinteen malliin. Laista luovuttiin laman alettua suurtyöttömyyden vuoksi.

Riidat ja paluu

Vaalikaudella 1987–1991 Leppänen riitautui Pekka Vennamon kanssa ja hän lähti SMP:stä vuonna 1989. Helmikuussa 1989 Leppänen perusti oman Vapaat demokraatit -eduskuntaryhmän. Keväällä perustettiin tulevaa vaaliyhteistyötä varten myös Vapaa vaalirengas, jota johti Peter Fryckman.[5] Vaalirengaskuviossa oli mukana myös LKP:n puheenjohtajana vuosina 1984–1990 toiminut Kyösti Lallukka. Joulukuussa 1989 Leppänen kävi yhteistyöneuvotteluja Uudistuspuolue-Liberaalien kanssa.[6] Niiden kariuduttua hän liittyi helmikuussa 1990 LKP:hen, ja muodosti puolueen yhden hengen eduskuntaryhmän.[5] Vade liittyi LKP:n osastoksi.[7] Vaaleissa 1991 Leppänen putosi eduskunnasta. Hän sai vain 170 ääntä Uudellamaalla.[8]

Leppänen palasi SMP:hen heinäkuun 1993 puoluekokouksen alla. Hän olisi halunnut puoluesihteeriksi, mutta luopui ehdokkuudesta huomattuaan kannatuksen vähäisyyden.[9] Vuoden päästä Leppänen valittiin varapuheenjohtajaksi. SMP:n toisena varapuheenjohtajana toimi samanaikaisesti Leppäsen ex-vaimo Marja-Leena.[10] Eduskuntavaaleissa 1995 Leppänen sai 526 ääntä Helsingissä.[11]

Perussuomalaisissa

SMP:n mentyä konkurssiin Leppänen oli muun puoluejohdon tavoin perustamssa Perussuomalaisia keväällä 1995. Leppänen toimi aluksi järjestön sihteerinä,[12] ja marraskuun puoluekokouksesta lähtien ohjelmasihteerinä.[13] Leppänen keräsi perussuomalaisille 1 874 ääntä vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa[14] ja 319 ääntä eduskuntavaaleissa 1999.[15] Timo Soinin mukaan Leppänen oli puolueen merkittävä taustavaikuttaja, jonka näkemyksiä kuunneltiin tarkasti. Leppänen keksi muun muassa puolueen nimen ja vuoden 2009 menestyksellinen eurovaalistrategia oli hänen käsialaansa.[16]

Eduskuntavaaleissa 2003 Leppänen oli Liberaalien ehdokkaana Uudellamaalla saaden 221 ääntä.[17] Vaaleissa 2007 Leppänen palasi perussuomalaisten listoille. Hän sai 1 975 ääntä Pohjois-Karjalan vaalipiirissä.[18]

Leppäsen viimeiseksi kotipaikaksi jäi Forssa. Hänet valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon keskustan listalta vaaleissa 2004[19] ja perussuomalaisista 2008.[20] Leppänen oli myös Polvijärven (1976–1978), Luumäen (1980–1984) ja Imatran (1984–1990) valtuustoissa.[2] Lisäksi hän vaikutti Nummi-Pusulan kunnallispolitiikassa.

Perhe

1980-luvun lopulla Leppänen tutki Peter Fryckmanin ja Arvo Kemppaisen kanssa matkailuliiketoiminnan mahdollisuuksia Kuubassa.[21] Vuonna 1989 Leppänen tapasi Santiago de Cubassa Tropicana-klubissa tanssijatar Ana Risquetin, jonka kanssa hän meni naimisiin.[22] Ana ei puhu suomea, joten kotona he keskustelivat espanjaksi.

Ennen avioliittoaan Risquetin kanssa Leppänen oli naimisissa pankinjohtaja Ansa Sisko Nykäsen kanssa 1966–1974, toiminnanjohtaja Marja-Leena Kaartisen kanssa 1975–1983 ja SDP:n kansanedustaja Ulla Sinikka Hurskaisen kanssa 1984–1990. Leppäsellä on neljä lasta, Renata (s. 1975), Ida (s. 1985), Alfred (s. 1991) ja Stefan (s. 1992).

Viitteet

  1. ↑ Urpo Leppänen on kuollut iltalehti.fi. 15.3.2010. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 15.3.2010.
  2. ↑ a b Urpo Leppänen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1979 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  4. ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1983 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  5. ↑ a b Liberaalien Koivistoinen purkaisi vapaan vaalirenkaan Helsingin Sanomat 15.7.1990
  6. ↑ Liberaalit suoraan jäsenyyteen Helsingin Sanomat 17.6.1990
  7. ↑ Eero Välikangas: Vapaa vaalirengas työnsä tehnyt (mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat 25.7.1990
  8. ↑ Smp kampanjoi Urpo Leppäsen puolesta Helsingissä Helsingin Sanomat 7.2.1995
  9. ↑ Pekka Väisänen: Urpo Leppäsen paluuyritys sähköisti Smp:n puoluekokouksen Helsingin Sanomat 4.7.1993
  10. ↑ Smp otti Urpo Leppäsen takaisin johtajakseen Helsingin Sanomat 20.6.1994
  11. ↑ Ehdokkaiden äänet (Tilastokeskus)
  12. ↑ Smp:n tilalle uusi "Perussuomalaiset" Helsingin Sanomat 17.5.1995
  13. ↑ Jaakko Hautamäki: Vistbacka valittiin johtamaan Perussuomalaisia Helsingin Sanomat 26.11.1995
  14. ↑ Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101.
  15. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
  16. ↑ Urpo Leppänen kuoli pitkälliseen sairauteen Ilta-Sanomat 15.3.2010
  17. ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  18. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 28.3.2007)
  19. ↑ Valitut ehdokkaat / Forssa Oikeusministeriö 29.10.2004
  20. ↑ Valitut ehdokkaat / Forssa Oikeusministeriö 17.11.2008
  21. ↑ Leppänen ja Kemppainen perustavat hotellia Kuubaan Helsingin Sanomat 28.2.1990
  22. ↑ Tuttu juttu: Urpo ja Ana YLE Elävä Arkisto. Yleisradio Oy. Viitattu 15.3.2010.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Veikko Helle 		Suomen työvoimaministeri
1983−1987 		Seuraaja:
Matti Puhakka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Urpo_Leppänen&oldid=8174973”