Unto Venäläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Unto Venäläinen
Henkilötiedot
Syntynyt29. helmikuuta 1944
Lahti
Titteli FIDE-mestari, kirjeshakin kansainvälinen mestari

Unto Venäläinen (s. 29. helmikuuta 1944 Lahti)[1] on suomalainen shakinpelaaja. Lähishakissa hän on FIDE-mestari ja kirjeshakissa kansainvälinen mestari. Venäläinen on voittanut kirjeshakin Suomen-mestaruuden 1970 ja 1972. Lähishakin SM-kisassa hänen paras sijoituksensa on jaettu 2. sija vuonna 1974.[2]

Elämä ja shakkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unto Eevert Venäläinen syntyi Lahdessa ja hän on asunut siellä suurimman osan elämäänsä. Hän on työskennellyt kirjaltajana eli kirjatyöntekijänä.[1] Pääasiallisesti Venäläinen tunnetaan kuitenkin shakinpelaajana. 1960- ja 1970-luvulla hän edusti Lahden Työväen Shakkikerhoa (LahTS).[2][3] Vuonna 1966 Venäläinen oli noussut jo mestariehdokkaaksi. Hän osallistui samana vuonna Porissa mestariehdokasluokassa pelattuun yhteisliittoturnaukseen jakaen ryhmän voiton Vammalan Shakkikerhoa edustaneen Pekka Ahosen kanssa.[3] Järjestettiin jatko-ottelu, jonka voitti Venäläinen.[3] Hänestä tuli voiton myötä järjestyksessä 97. suomalainen shakkimestari vuonna 1967.[4] Samana vuonna 1967 pelatussa SM-turnauksessa Venäläinen jakoi 6. sijan Ilkka Kankon kanssa, kun Kaarle Ojanen voitti mestaruuden tuloksella 11,5/15.[5]

Erkki Latvio on laskenut suomalaisten shakinpelaajien maajoukkueen valitsemisen tueksi aktiivipelaajien vahvuuslukulistan vuosina 1966, 1968, 1970, 1972 ja 1974. Unto Venäläinen on listalla ensimmäistä kertaa vuoden 1968 rangilistan 10. sijalla.[6] Hän pysyi Suomen 20 parhaan aktiivisen shakinpelaajan joukossa ainakin vuoteen 1974 asti.[6]

Vuonna 1968 shakkiolympialaiset olivat Luganossa, ja Suomi osallistui kisoihin joukkueella Heikki Westerinen, Kaarle Ojanen, Erkki Havansi, Heikki Koskinen, Seppo Kajan ja Unto Venäläinen.[7] Suomi selvisi kisojen B-finaaliin sijoittuen ryhmässä 9. sijalle ja kokonaissijoituksissa 23. sijalle.[7] Venäläinen keräsi vaatimattomat 2,5 pistettä 10 pelistä.[7]

Seuraavina vuosina Venäläinen jatkoi Suomen-mestaruuden tavoittelua: vuonna 1968 hän jakoi 5. sijaa, 1970 hän oli jaetulla 6. sijalla, 1971 jaetulla 4. sijalla (kolmen muun pelaajan kanssa) ja 1972 6. sijalla.[5] Vuonna 1973 turnausta ei pelattu.[5] Keväällä 1974 Suomen-mestaruuskisan järjesti Työväen Shakkiliitto. Turnaus pelattiin Osuusliike Elannon juhlasalissa Helsingissä.[2] Mestaruuden voitti Pertti Poutiainen tuloksella 9,5/13, Venäläinen jakoi Harri Hurmeen kanssa toisen sijan 8,5 pisteellä, seuraavina Michael Nykopp ja Jouko Äijälä (7,5 pist.) ja Jorma Äijälä (7 pistettä).[2]

Suomi osallistui 6.–30. kesäkuuta 1974 pelattuihin Nizzan shakkiolympialaisiin. Joukkueessa pelasivat Heikki Westerinen, Yrjö Rantanen, Pertti Poutiainen, Harri Hurme, Unto Venäläinen ja Eero Raaste.[8] Venäläinen keräsi 15 pelistä 7 pistettä.[8] Suomen joukkue selvisi A-finaaliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1952 (edellisen kerran niin oli käynyt vuoden 1952 Helsingin shakkiolympialaisissa).[9] Nizzassa Suomen loppusijoitus oli 15. sija.[8]

Vuonna 1981 Suomi osallistui järjestyksessään toisiin Teleshakkiolympialaisiin, joiden ensimmäinen ottelu (Suomi vs. Länsi-Saksa) pelattiin heinäkuun 4. päivänä 1981.[10] Länsi-Saksan joukkue (mukana mm. suurmestari Hans-Joachim Hecht ja kolme kansainvälistä mestaria) oli etukäteisrankingissa Suomea vahvempi.[10] Samana päivänä saatiin päätökseen vain kolme peliä, joista Unto Venäläisen peli päättyi tasan.[10] Ottelu päättyi lopulta tasan 4–4 ja Suomi selvisi II kierrokselle vertailun avulla.[10] Toisella kierroksella Ruotsi pudotti Suomen jatkosta lukemin 5,5–2,5, vaikka Suomi sai viidessä pelissä tasapelin.[10]

Lahden Työväen Shakki ja Lahden Shakkikerho fuusioituivat 28.12.1993 ja syntyi uusi seura nimellä Lahden Shakki (LahS).[11] Venäläinen siirtyi muiden LahTS:n pelaajien mukana uuden seuran jäseneksi.

Unto Venäläisen kansainvälinen vahvuusluku eli niin sanottu ELO-luku toukokuussa 2019 oli 2 350 pistettä.[12] FIDE-mestarin kansainvälisen arvonimen saa, jos ELO-luku on vähintään 2 300 pistettä.[13] Venäläinen ei ole pelannut lähishakkia aktiivisesti enää 2000-luvulla.[14]

Tunnustuksena shakillisista ansioistaan Venäläinen sai Suomen Shakkiliiton myöntämän hopeisen shakin ansiomerkin vuonna 1974.[15]

Kirjeshakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähishakin ohella Venäläinen on aktiivisesti pelannut kirjepeliä. Kirjeshakissa Venäläinen nousi kansalliseen kärkeen voittaessaan vuonna 1970 pelatun 14. Suomen-mestaruusturnauksen.[16] Hän voitti mestaruuden toistamiseen 16. SM-turnauksessa 1972.[16] Eräs hänen huomattavimpia saavutuksiaan on 5. sija Suomen Kirjeshakkiliiton 10-vuotista historiaa juhlistaneessa FINJUB-10 -turnauksessa, joka päättyi vuonna 1974.[17] Yhteensä kisaan osallistui 15 pelaajaa (muun muassa kirjeshakin KvM Reino Miettinen).[17] Kisan ulkomaiset osanottajat olivat kaikki kirjeshakin kansainvälisiä mestareita.[17] Kisan voitti latvialainen Janis Klovans, joka keräsi 14 pelistä 11,5 pistettä. FINJUB-turnauksessa Venäläinen hävisi kisan voittaneelle Klovansille keskinäisessä pelissä.[17]) KKvM Sandor Brilla-Banfalvi Unkarista oli voittajan kanssa samalla pistemäärällä 2. sijalla, mutta hävisi kärkisijan vertailulla.[17] Venäläinen sai 8 pistettä, mikä riitti tavoitetulokseksi kirjeshakin kansainvälisen mestarin tittelin saamiseksi.[17] Venäläiselle myönnettiinkin kirjeshakin kansainvälisen mestarin arvo vuonna 1973.[18]

Toukokuussa 1974 julkaistulla kirjeshakin kotimaisella vahvuuslukulistalla Unto Venäläinen oli toisena (2 382 rankingpistettä) edellään vain Günter Hesse (2418).[19] Kolmantena oli kirjeshakkimestari Olavi Lampela.[19]

Tehtäväshakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaamisen ohella Venäläinen on laatinut muutamia shakkitehtäviä. Vuoteen 1972 mennessä hän oli laatinut kymmenen lopputehtävää, joista kaksi on julkaistu.[20] Ensimmäinen julkaistu tehtävä ilmestyi Satakunnan Työ -lehdessä vuonna 1966.[20]

Vuonna 1968 Kaarle Ojasen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettiin shakkitehtävien laadintakilpailu shakkimestareille ja kisa käytiin kahdessa ryhmässä. Venäläinen voitti kisan B-ryhmän miniatyyritehtävällä, jonka vaatimuksena oli valkean alkaessa saada aikaan tasapeli.[21] Miniatyyrillä tarkoitetaan tehtävää, jossa on enintään seitsemän nappulaa.[22] Kisan voittanut tehtävä julkaistiin vuonna 1969 Suomen Shakki-lehdessä.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Breider, Bruno - Dunder, Aarne & Kaila, Osmo: 123 suomalaista lopputehtävää Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00003-5
  • Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotisjuhlahistoriikki Tampere: Suomen Shakkiliitto ry, 1992. ISBN 952-90-4080-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Breider et al. (1972), s. 22
  2. a b c d Palamaa (1992), s. 140.
  3. a b c Palamaa (1992), s. 112.
  4. Palamaa (1992), s. 248.
  5. a b c Palamaa (1992), s. 252.
  6. a b Erkki Latvio: Kokemuksia ja vertailuja maajoukkueen valinnasta Shakki.net 27.4.2003. Viitattu 29.5.2019.
  7. a b c Palamaa (1992), s. 120.
  8. a b c Palamaa (1992), s. 142.
  9. Palamaa (1992), s. 141.
  10. a b c d e Palamaa (1992), s. 175.
  11. Lahden Shakki Lahden Shakki ry. 2019. Viitattu 29.5.2019.
  12. Selolista 24.5.2019. Suomen Shakkiliitto. Haettu liiton palvelusta
  13. Tietoa shakin luokista Shakki.net. 22.5.2019. Viitattu 29.5.2019.
  14. Pelaajatiedot: Unto Venäläinen Suomen Shakkiliitto. 22.5.2019. Viitattu 29.5.2019.
  15. Ansiomerkit (PDF). Suomen Shakkiliitto 3/2016. Viitattu 29.5.2019.
  16. a b Suomen mestarit kautta historian (PDF). Suomen Kirjeshakkiliitto. 4.10.2016. Viitattu 29.5.2019.
  17. a b c d e f Suomen Shakki 5/1974, s. 197.
  18. Kirjeshakin arvonimipelaajat Suomen Kirjeshakkiliitto. Elokuu 2008. Viitattu 29.5.2019.
  19. a b Suomen Shakki 5/1974, s. 194.
  20. a b Breider et al. (1972), s. 23
  21. a b Breider et al. (1972), s. 88
  22. Timo Kallio: Tehtäväshakin käsikirja. Suomen tehtäväniekat, 1995. (s. 35) ISBN 951-95112-0-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]