Shakin Suomen-mestaruus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Shakin Suomen-mestaruus on kilpailu, jossa pelataan šakkipelin Suomen mestaruudesta.

Kisan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet: ensimmäinen mestaruusturnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Shakkiklubi (HSK) lähetti huhtikuussa 1922 kaikille tuolloin tunnetuille šakkikerhoille kutsun yleiseen suomalaiseen turnaukseen.[1] Kilpailu pelattiin kahdessa ryhmässä: I luokka ja II luokka. I luokan turnaus tunnetaan I Suomen Shakkiliiton liittoturnauksena ja se oli samalla ensimmäinen virallinen suomenmestaruusturnaus. Kisa alkoi 4. kesäkuuta 1922.[2] Pelipaikkana oli Ivar Hörhammerin omistama taidesalonki Galerie Hörhammer (sittemmin paikalla on sijainnut Handelsgillet).[2] I luokkaan osallistui kaikkiaan 12 pelaajaa. Suomen mestaruuden voitti Anatol Tschepurnoff ja hän sai ensimmäisenä pelaajana Suomessa kansallisen šakkimestarin arvonimen.[2]

I yleissuomalaisen turnauksen tuloksia (kisan kärki)[2]: 1. Anatol Tschepurnoff (Viipurin Shakkikerho) 9,5/11; 2. Johannes Terho (HSK) 8,5; 3. John L. W. Lillja (HSK) 7; 4.-5. Erik Malmberg (HSK) ja Erhard A. Björklund (HSK) 6 pist.

SM-kisan säännöt virallistetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Shakkiliitto (SSL) perustettiin 10. kesäkuuta 1922.[2] Se otti vastuulleen suomenmestaruuskilpailun organisoimisen. Liiton perustavassa kokouksessa määritettiin kriteerit, joilla mestaruudesta pelattaisiin.[3] Mestaruusottelu pelattiin enintään 10 pelin otteluna.[4] Järjestelmä suosi mestaruuden puolustajaa, koska tasapisteissä mestari säilytti tittelinsä.[4] Oikeus hallitsevan mestarin haastamiseen oli kenellä tahansa Suomen Shakkiliiton myöntämän kansallisen šakkimestarin arvonimen saaneella pelaajalla. Haastajaksi pääsi šakkimestarin tittelin saamisjärjestyksen mukaisesti. Myöhemmin tittelin saaneen pelaajan piti ensin kukistaa aiemmin tittelin saaneet pelaajat 6 pelin otteluissa ja vasta sitten hän sai oikeuden haastaa Suomen mestarin.[4] Šakkimestarin arvon järjestyksessä Tschepurnoffin jälkeen saivat: Edgar Lindroos (1924), Eino Heilimo (1925) ja Ilmari Rahm (1927). Edgar Lindroos voitti otteluissa Rahmin ja Heilimon, ja pääsi haastamaan Suomen mestarin.

Tschepurnoff puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran v. 1928 Viipurissa pelatussa ottelussa, jossa hän voitti Lindroosin pistein 5-3.[5] Hän menetti mestaruuden vasta hävittyään 1931 Eero Böökille pistein 5,5-4,5.[5] Seuraavissa mestaruusotteluissa puolustava mestari menetti tittelinsä.

Ottelujen tulokset (mestaruuden voittajan nimi mainittuna ensin)[5]:

  • 1932: Ragnar Krogius (Helsingin Yleinen Shakkiseura) - Eero Böök (Suomalainen Shakkikerho) 7-3
  • 1933: Birger Rasmusson (HYS) - Ragnar Krogius (HYS) 6,5-3,5
  • 1934: Böök - Rasmusson 5,5-3,5

Turnausmuotoinen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1935 asti Suomen-mestaruus ratkaistiin kaksinotteluilla. Suomen Shakkiliitto järjesti ensimmäisen turnausmuotoisen mestaruuskilpailun vuodenvaihteessa 1934/35. Kisa pelattiin kuuden pelaajan kaksinkertaisena kilpailuna.[5] Eino Heilimo joutui virkatehtävien takia keskeyttämään kilpailun. Suomen mestaruuden voitti Eero Böök.

Suomen Shakkiliiton 15. liittoturnaus pelattiin ravintola Mikadossa Helsingissä vuodenvaihteessa 1938/39.[6] Se oli samalla suomenmestaruusturnaus. Kisaan osallistui 7 pelaajaa.[6] Kilpailu oli erittäin tasainen. Osmo Kaila, Kaarle Ojanen ja Birger Rasmusson jakoivat kärkisijaa tuloksella 4,5/6.[6] Mestaruus ratkaistiin jatko-otteluissa, joissa kukin kolmesta pelaajasta kohtasi toisensa kahdesti: kerran mustilla ja valkeilla nappuloilla. Mestaruuden voitti Kaila pistein 3/4 (Ojanen 2,5 ja Rasmusson 0,5).[6]

Talvi- ja jatkosodan aikana mestaruusturnauksia ei järjestetty. Sodan jälkeen 1945 pelatun turnauksen voitti Ilmari Solin.[5] Seuraavina vuosina mestarin nimi vaihtui joka kerran: Helsingissä 1946 mestaruuden voitti Eero Böök, vuonna 1947 tittelin vei Aatos Fred ja Turussa 1948 pelatun kisan voitti Ilmari Niemelä. Vuonna 1949 Toivo Salo voitti mestaruuden toisen kerran. (Salon edellinen mestaruus oli vuodelta 1938).

1950-luvulla SM-kisoja hallitsi Kaarle Ojanen, joka voitti mestaruuden 1950–54 ja 1957–1962. Välissä mestaruuden voittivat Aatos Fred v. 1955 ja Toivo Salo v. 1956.

Vuoden 1955 suomenmestaruusturnaus oli erittäin tiukka. SM-kisaan osallistui yhteensä 21 shakkimestaria.[7] Pääkilpailu pelattiin kesäkuussa 1955 kahdessa ryhmässä. Molemmista alkuryhmistä kaksi parasta pelaajaa pääsi jatko-otteluihin. A-ryhmässä KvM Kaarle Ojanen jäi yllättäen 4.:nneksi.[7] Ryhmän voitti Matti Rantanen ja Harry Kahra oli toisena.[7] B-ryhmästä jatkoon selvisivät Aatos Fred ja Esmo Ridala.[7] Ensimmäinen jatko-ottelu pelattiin kaksikierroksisena (eli kukin pelaaja kohtasi toisensa sekä valkeilla että mustilla nappuloilla). Sen tulokset olivat: Fred, Kahra ja Rantanen 3,5/6 ja Ridala 1,5 pistettä.[8] Mestaruuden ratkaisu siirtyi siis toiseen jatko-otteluun, joka päättyi heinäkuussa edelleen ratkaisuttomana: Fred ja Rantanen 2,5/4 sekä Kahra 1 piste.[9] Kahralle siis pronssia. Lopullisesti mestaruus ratkesi vasta kolmen kuukauden päästä pääkilpailun päättymisestä, kun Aatos Fred löi Matti Rantasen lukemin 1,5-0,5 syyskuussa 1955 pelatussa ratkaisuottelussa.[9]

Järjestys siis: mestari Aatos Fred, hopeaa Matti Rantanen ja pronssia Harry Kahra.[10]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin suomenmestaruusturnaus pelataan joko täyskierroskilpailuna (siis jokainen pelaa kaikkia muita vastaan) tai vajaakierroskilpailuna (kisassa pelataan vain tietty määrä kierroksia). Vuonna 2015 mestaruudesta pelattiin 77. kerran. Turnauksessa kilpaili kuusi pelaajaa ja kisa pelattiin kaksinkertaisena. Mestaruuden voitti KvM Mikael Agopov.[11] Hopeamitalin voitti KvM Sampsa Nyysti ja moninkertainen Suomen-mestari Mika Karttunen oli kisassa kolmas.[11]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki, s. 13. Tampere: Suomen Shakkiliitto, 1992. ISBN 952-90-4080-6
  2. a b c d e Palamaa, s. 14
  3. Palamaa, s. 15
  4. a b c Palamaa, s. 18
  5. a b c d e Palamaa, s. 250
  6. a b c d Palamaa, s. 37
  7. a b c d Palamaa, s. 78
  8. Palamaa, s. 78-79
  9. a b Palamaa, s. 79
  10. Palamaa, s. 251
  11. a b SM-turnaus 14.05.2015-24.5.2015 Suomen Shakkiliitto 1.6.2015 Viitattu 21.10.2015