Eino Heilimo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eino Heilimo (21. maaliskuuta 1887 Turku30. elokuuta 1974 Iisalmi) [1] oli suomalainen kihlakunnantuomari ja šakinpelaaja. Heilimo oli kansallisen mestariluokan pelaaja sekä lähi- että kirjepelissä. Hän sai kansallisen šakkimestarin arvon 1925 ja kirješhakin kansallisen kirješakkimestarin arvon 1947.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eino Heilimo syntyi Turussa, jossa vietti nuoruutensa. Hän valmistui ylioppilaaksi 1905. [1] Lukion jälkeen hän siirtyi Helsinkiin ja aloitti oikeustieteen opinnot yliopistossa. Hän sai varatuomarin arvon 1912.[1] Valmistuttuaan yliopistosta Heilimo suoritti elämäntyönsä tuomarina. Virkaurallaan hän toimi tuomarina useilla paikkakunnilla (mm. Viipurissa). Vuonna 1942 hän siirtyi Iisalmeen, jossa toimi tuomiokunnan tuomarina aina eläkkeelle jäämiseensä asti.[1]

Šakillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähišakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heilimon šakinharrastus alkoi jo nuorena. Opiskeluaikoinaan hän liittyi Helsingin Shakkiklubin jäseneksi. Hän korottui HSK:ssa pelaajana I luokkaan v. 1912. Vuonna 1922 hän osallistui Helsingissä pelattuun Suomen Shakkiliiton 1. liittoturnaukseen.[1] Kirjallisissa lähteissä kisa tunnetaan myös nimellä I yleissuomalainen turnaus. Kilpailu oli samalla šhakin ensimmäinen suomenmestaruusturnaus. Kisan voitti Anatol Tschepurnoff, josta tuli ensimmäinen Suomen mestari. Heilimo jakoi kisan 6. sijaa tuloksella 5,5/11.[2]

Heilimo korottui šakkimestariksi 1925 voittamalla SSL:n III liittoturnauksen.[1] Saavutuksen ansiosta hän pääsi tavoittelemaan Suomen mestaruutta. 1928 hän pelasi Edgar Lindroosia vastaan ottelun oikeudesta haastaa hallitseva mestari Tschepurnoff, mutta Heilimo hävisi ottelun. [3] VI Suomen Shakkiliiton liittoturnauksessa 1932 Heilimo jakoi 6. sijaa.[4] Virkatehtävät haittasivat usein Heilimon osallistumista kilpailuihin. Hän joutui esimerkiksi jättämään kesken vuodenvaihteessa 1934-1935 Helsingissä pelatun Suomen mestaruusturnauksen.[5] Heilimo osallistui SM-kisaan tämän jälkeen vielä kahdesti. Hän oli 1945 8. sijalla ja 1947 hänen sijoituksensa oli 7.[2]

Shakkiolympialaisissa Heilimo pelasi kahdesti. Hän osallistui Suomen joukkueessa Lontoon shakkiolympialaisiin 1927 ja Münchenin epävirallisiin shakkiolympialaisiin 1936.[1] Jälkimmäinen tapahtuma tunnetaan nykyisin paremmin Münchenin kansainotteluiden nimellä.

Kirješakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Heilimo asui suuren osan elämästään kaukana suurista šakkikeskuksista, hänen oli vaikea saada pelikavereita lähipeliin. Siksi hän aloitti kirješhakin harrastamisen. Jo 1920-luvulla hän pelasi satoja kirjepelejä.[1] Pelaajana hän oli mestari myös kirjepelissä. Hän sai ensimmäisenä suomalaisena kansallisen kirješakkimestarin arvonimen 1947.[6]

Heilimo voitti vuosina 1944–1946 pelatun epävirallisen kirješakin Suomen mestaruusturnauksen tuloksella 7,5/8.[7] Hän osallistui SM-turnauksiin vielä myöhemminkin, mutta ilman menestystä. Ensimmäisessä virallisessa SM-turnauksessa 1950–1951 hän oli 6 sijalla.[3] Kotimaisten kisojen lisäksi Heilimo osallistui moniin kansainvälisiin kilpailuihin. Hän pelasi Suomen joukkueen I pöydällä kirješakin I ja II olympiaturnauksessa.[1] Hän osallistui myös I MM-ehdokasturnaukseen.[1] Tri Dyckhofin muistoturnauksen mestariluokassa Heilimo sai tuloksen 5,5/11.[1] Hänen viimeinen kirjepeliturnauksensa (EU/M/199) päättyi 1970 ja hän sijoittui jaetulle 2.-3. sijalle tuloksella 4/6.[1]

Kirješakin järjestötoiminta Suomessa oli pitkään organisoimatonta. Aktiiviset puuhamiehet järjestivät yksittäisiä turnauksia. Suomen Kirjeshakkiliitto perustettiin vihdoin 1961 ja Heilimosta tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja.[1] Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1968 asti.[1]

Peliuran ohella Heilimo oli myös kansallinen kirješakkituomari.[1] Kansallisen kirješakkituomarin arvonimi myönnettiin ensi kerran vasta 1974, jolloin sen sai Usko Koskinen.[6] Koska arvonimi luotiin vasta tuolloin, Heilimo ei ehtinyt elinaikanaan saada sitä.

Luottamustoimia ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heilimolla oli suuri määrä luottamustehtäviä suomalaisessa šakkielämässä niin lähi- kuin kirješakin järjestöissä. Hän toimi kotimaan lisäksi myös kansainvälisissä järjestöissä. Heilimo toimi 1952 Helsingin šakkiolympialaisten turnausjohtajana.[1] Kisojen jälkeen hän sai kansainvälisen shakkituomarin arvon.[1] Sittemmin hän toimi 1958 naisten MM-ottelun tuomarina.[1]

Toiminnastaan Suomen šakkijärjestöissä Heilimo palkittiin šakin hopeisella ansiomerkillä 1947.[1] Hän sai ansiomerkin kultaisin sotilain 1957 ja shakin kultaisen ansiomerkin 1967.[8]

Ansioistaan kirješakissa Heilimo kutsuttiin Suomen Kirjeshakkiliiton 1. kunniajäseneksi 1968.[1] Kansainvälisen Kirješakkiliiton kunniajäsen hänestä tuli jo edellisenä vuonna 1967.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Eino Heilimo † (Suomen Shakki 7/1974)
  2. a b SM-taulukot *** Tilastotietoja šakin SM-turnauksiin osallistuneista pelaajista Shakki.net 2013 Viitattu 28.3.2013
  3. a b HistoriaShakkilaakso ry 2013 Viitattu 28.3.2013
  4. VI yleissuomalainen turnaus (Suomen Shakki 1/1932)
  5. Eero E. Böök: Mestarin mietteitä 1984. Shakkitarvike, Järvenpää
  6. a b Kirjeshakin arvonimetSuomen Kirjeshakkiliitto 31.8.2008 Viitattu 28.3.2013
  7. Kirjeshakin SM-historiaSuomen Kirjeshakkiliitto 31.8.2008 Viitattu 28.3.2013
  8. Myönnetyt shakin ansiomerkit 12.8.1947 –31.12.2011 (PDF) 31.12.2001. Suomen Shakkiliitto. Viitattu 28.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]