Ultraviolence (albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ultraviolence
Lana Del Rey
Studioalbumin Ultraviolence kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  2013–2014
 Julkaistu 13. kesäkuuta 2014
 Tuottaja(t)
  • Dan Auerbach
  • Lana Del Rey
  • Paul Epworth
  • Lee Foster
  • Daniel Heath
  • Greg Kurstin
  • Rick Nowels
  • Blake Stranathan
 Tyylilaji dream pop,[1] psykedeelinen rock,[2] soft rock[3]
 Kesto 54.21
 Levy-yhtiö Polydor, Interscope
Listasijoitukset
Lana Del Reyn muut studioalbumit
Born to Die
2012 		Ultraviolence
2014 		Honeymoon
2015
Singlet albumilta Ultraviolence
  1. ”West Coast”
    Julkaistu: 14. huhtikuuta 2014
  2. ”Shades of Cool”
    Julkaistu: 26. toukokuuta 2014
  3. ”Ultraviolence”
    Julkaistu: 4. kesäkuuta 2014
  4. ”Brooklyn Baby”
    Julkaistu: 8. kesäkuuta 2014
  5. ”Black Beauty”
    Julkaistu: 15. joulukuuta 2014
Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Allmusic4/5 tähteä[7]
Consequence of SoundA[8]
Entertainment WeeklyA[9]
Pitchfork Media7,1/10[10]
Rolling Stone3.5/5 tähteä[11]

Ultraviolence on yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Lana Del Reyn kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 13. kesäkuuta 2014 UMG Recordingsin kautta. Albumi debytoi Suomen virallisen listan ensimmäisellä sijalla, ja pysyi listalla yhteensä 11 viikkoa.[4]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti Ultraviolence eroaa selkeästi laulajan aiemmasta tuotannosta.[12] Toisin kuin kamaripop- ja hip hop -painotteinen Born to Die, Ultraviolence sulauttaa yhteen useita eri tyylilajeja, kuten desert rockia, psykedeelistä rockia ja soft rockia, pysyen samalla uskollisena laulajan aiemmin luomalle synkälle ja elokuvalliselle estetiikalle.[1][2][3] Tämän tyylimuutoksen on kerrottu johtuvan Del Reyn tutustumisesta Yhdysvaltain länsirannikon ja Brooklynin musiikkiin, sekä altistumisesta Nashville, Tennesseen rockille Dan Auerbachin johtamissa levytyssessioissa.[13] Hänen arvostuksensa jazzmuusikoita, kuten Nina Simone, Billie Holiday ja Leonard Cohen, kohtaan sekä vaihtoehtorockyhtye Nirvanaa ja 1970-luvun artisteja, kuten Bob Seger, The Eagles, Dennis Wilson, kohtaan vaikutti myös musiikillisen tyylisuunnan vaihtoon.[14][15]

Albumin aloittava desert rock -balladi ”Cruel World” kertoo hulluksi itseään kuvailevasta tytöstä, joka on lopettanut tuhoisan suhteen ja joka tuntee olonsa pikemminkin huojentuneeksi kuin murheelliseksi (”I shared my body and my mind with you / that’s all over now”).[16][17] Sitä kuvailtiin The Huffington Postissa kappaleeksi, joka määrittää albumin tunnelman täydellisesti.[18] Albumin toinen kappale ”Ultraviolence” käyttää suurelta osin pianoa ja kielisoittimia. Sen nimi on viittaus Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini (1962), jossa termi esiintyy.[16] Sanoitukset koskevat perheväkivaltaa, ja ne kuvailevat naista, joka uskoo miehensä lyöntien olevan rakkaudenosoitus häntä kohtaan (”He hurt me, but it felt like true love”).[19] Kertosäkeessä hän laulaa ”I can hear sirens, sirens”, mikä voi tarkoittaa hälytysajoneuvojen paikalle tuloa.[20] ”Shades of Cool” on hidas ja hieman surumielinen balladi, jolle tunnusomaista on sen jälkikaikuiset kitarat, hienoinen tunnelmallisuus ja Del Reyn laulu, joka vaihtelee hyssyttelevän kuiskailun ja hetkellisen valituksen välillä.[21] Kappaleen harmoniset kitarat, hidas bassolinja ja paisuva orkestra ympäröivät Del Reyn surumielistä laulua.[22] Sen sanat kertovat periksiantamattomasta miehestä, jota laulaja yrittää pakollisesti muuttaa.[23]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NroNimiSäv&sanTuottaja(t)Kesto
1.Cruel World
Dan Auerbach6.39
2.Ultraviolence
  • Del Rey
  • Daniel Heath
Auerbach4.23
3.Shades of Cool
  • Del Rey
  • Rick Nowels
Auerbach5.43
4.Brooklyn Baby
  • Del Rey
  • Barrie O’Neill
Auerbach5.53
5.West Coast
  • Del Rey
  • Nowels
Auerbach4.25
6.Sad Girl
  • Del Rey
  • Nowels
  • Auerbach
  • Nowels
5.17
7.Pretty When You Cry
  • Del Rey
  • Stranathan
  • Auerbach
  • Stranathan
  • Lee Foster
3.54
8.Money Power Glory
  • Del Rey
  • Greg Kurstin
Kurstin4.30
9.Fucked My Way Up to the Top
  • Del Rey
  • Heath
Auerbach3.32
10.Old Money
  • Del Rey
  • Heath
  • Robbie Fitzsimmons
Heath4.31
11.The Other WomanJessie Mae RobinsonAuerbach3.01
51.24

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Ultraviolence: triple j music reviews TripleJ. 16.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Cooper, Duncan: Cover Story: Lana Del Rey Is Anyone She Wants to Be The Fader. 4.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b Chui, Delphine: Lana Del Rey returns with Ultraviolence GQ. 16.6.2014. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b Musiikkituottajat: Lana Del Rey – Ultraviolence
  5. ↑ Lana Del Rey – Chart History Billboard. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Lana Del Rey – full Official Chart History Official Charts Company. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Allmusic review
  8. ↑ Consequence of Sound
  9. ↑ Entertainment Weekly (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Pitchfork Media
  11. ↑ Rolling Stone
  12. ↑ Lana Del Rey’s ‘Ultraviolence': Track-by-track review Attitude Magazine. 13.6.2014. Arkistoitu 8.2.2015. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Sencio, Bill: Lana Del Rey Talks ‘Ultraviolence,’ Touring & More 96.5 TIC FM. 9.5.2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Pollard, Alexandra: Further listening: 10 albums that influenced Lana Del Rey's Ultraviolence Gigwise. 20.6.2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Droppo, Dana: Lana Del Rey Interview: Against the Grain 2014 Cover Story Complex. 2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  16. ↑ a b Partridge, Kenneth: Lana Del Rey, 'Ultraviolence': Track-by-Track Album Review Billboard. 16.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  17. ↑ Kelly, Chris: Ultraviolence FACT Magazine. 17.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  18. ↑ Sadler, Victoria: Lana Del Rey's Ultraviolence Is Dark, Yes, But Wonderfully So The Huffington Post. 19.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  19. ↑ Feeney, Nolan: Does Lana Del Rey’s New Song Glorify Domestic Violence? Time. 4.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  20. ↑ REVIEW: Lana Del Rey’s Ultraviolence Is the Album We Need Right Now Time. 17.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Coplan, Chris: Listen: Lana Del Rey’s new song “Shades of Cool” Consequence of Sound. 25.4.2014. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Shetty, Sharan: Lana Del Rey’s New Song Is a Beautiful, Brooding Return to Form Slate. 26.4.2014. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Duarte, Efrain: Lana del Rey: 'Ultraviolence' AXS.com. 15.8.2014. Arkistoitu . Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ultraviolence_(albumi)&oldid=22034457”