Ultraviolence (albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ultraviolence
Lana Del Rey
Studioalbumin Ultraviolence kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  2013–2014
 Julkaistu 2014-07-033. heinäkuuta 2014
 Tuottaja(t)
 Tyylilaji dream pop,[1] psykedeelinen rock,[2] soft rock[3]
 Kesto 54.21
 Levy-yhtiö Polydor, Interscope
Listasijoitukset

Suomi Suomen virallinen lista: 1.[4]

Lana Del Reyn muut studioalbumit
Born to Die
2012
Ultraviolence
2014
Honeymoon
2015
Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Allmusic4/5 tähteä[5]
Consequence of SoundA[6]
Entertainment WeeklyA[7]
Pitchfork Media7,1/10[8]
Rolling Stone3.5/5 tähteä[9]

Ultraviolence on yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Lana Del Reyn kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 13. kesäkuuta 2014 UMG Recordingsin kautta. Albumi debytoi Suomen virallisen listan ensimmäisellä sijalla, ja pysyi listalla yhteensä 11 viikkoa.[4]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti Ultraviolence eroaa selkeästi laulajan aiemmasta tuotannosta.[10] Toisin kuin kamaripop- ja hip hop -painotteinen Born to Die, Ultraviolence sulauttaa yhteen useita eri tyylilajeja, kuten desert rockia, psykedeelistä rockia ja soft rockia, pysyen samalla uskollisena laulajan aiemmin luomalle synkälle ja elokuvalliselle estetiikalle.[1][2][3] Tämän tyylimuutoksen on kerrottu johtuvan Del Reyn tutustumisesta Yhdysvaltain länsirannikon ja Brooklynin musiikkiin, sekä altistumisesta Nashville, Tennesseen rockille Dan Auerbachin johtamissa levytyssessioissa.[11] Hänen arvostuksensa jazzmuusikoita, kuten Nina Simone, Billie Holiday ja Leonard Cohen, kohtaan sekä vaihtoehtorockyhtye Nirvanaa ja 1970-luvun artisteja, kuten Bob Seger, The Eagles, Dennis Wilson, kohtaan vaikutti myös musiikillisen tyylisuunnan vaihtoon.[12][13]

Albumin aloittava desert rock -balladi ”Cruel World” kertoo hullusta tytöstä, joka on lopettanut tuhoisan suhteen ja joka tuntee olonsa pikemminkin huojentuneeksi kuin murheelliseksi (”I shared my body and my mind with you / that's all over now”).[14][15] Sitä kuvailtiin The Huffington Postissa kappaleeksi, joka määrittää albumin tunnelman täydellisesti.[16] Albumin toinen kappale ”Ultraviolence” käyttää suurelta osin pianoa ja kielisoittimia. Sen nimi on viittaus Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini (1962), jossa termi esiintyy.[14] Sanoitukset koskevat perheväkivaltaa, ja ne kuvailevat naista, joka uskoo miehensä lyöntien olevan rakkaudenosoitus häntä kohtaan (”He hurt me, but it felt like true love”).[17] Kertosäkeessä hän laulaa (”I can hear sirens, sirens”), mikä voi tarkoittaa hälytysajoneuvojen paikalle tuloa.[18]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NroNimiSäv&sanTuottaja(t)Kesto
1.Cruel WorldLana Del Rey • Blake StranathanDan Auerbach6:39
2.UltraviolenceDel Rey • Daniel HeathAuerbach4:23
3.Shades of CoolDel Rey • Rick NowelsAuerbach5:43
4.Brooklyn BabyDel Rey • Barrie O’NeillAuerbach5:53
5.West CoastDel Rey • NowelsAuerbach4:25
6.Sad GirlDel Rey • NowelsAuerbach • Nowels5:17
7.Pretty When You CryDel Rey • StranathanAuerbach • Stranathan • Lee Foster3:54
8.Money Power GloryDel Rey • Greg KurstinKurstin4:30
9.Fucked My Way Up to the TopDel Rey • HeathAuerbach3:32
10.Old MoneyDel Rey • Heath • Robbie FitzsimmonsHeath4:31
11.The Other WomanJessie Mae RobinsonAuerbach3:01
51:24

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ultraviolence: triple j music reviews TripleJ. 16.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  2. a b Cooper, Duncan: Cover Story: Lana Del Rey Is Anyone She Wants to Be The Fader. 4.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  3. a b Chui, Delphine: Lana Del Rey returns with Ultraviolence GQ. 16.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  4. a b Musiikkituottajat: Lana Del Rey – Ultraviolence
  5. Allmusic review
  6. Consequence of Sound
  7. Entertainment Weekly
  8. Pitchfork Media
  9. Rolling Stone
  10. Lana Del Rey’s ‘Ultraviolence': Track-by-track review Attitude Magazine. 13.6.2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  11. Sencio, Bill: Lana Del Rey Talks ‘Ultraviolence,’ Touring & More 96.5 TIC FM. 9.5.2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  12. Pollard, Alexandra: Further listening: 10 albums that influenced Lana Del Rey's Ultraviolence Gigwise. 20.6.2014. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  13. Droppo, Dana: Lana Del Rey Interview: Against the Grain 2014 Cover Story Complex. 2014. (englanniksi)
  14. a b Partridge, Kenneth: Lana Del Rey, 'Ultraviolence': Track-by-Track Album Review Billboard. 16.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  15. Kelly, Chris: Ultraviolence FACT Magazine. 17.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  16. Sadler, Victoria: Lana Del Rey's Ultraviolence Is Dark, Yes, But Wonderfully So The Huffington Post. 19.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  17. Feeney, Nolan: Does Lana Del Rey’s New Song Glorify Domestic Violence? Time. 4.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  18. REVIEW: Lana Del Rey’s Ultraviolence Is the Album We Need Right Now Time. 17.6.2014. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]