Ukkokukkajäärä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukkokukkajäärä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Alaheimo: Lepturinae
Tribus: Lepturini
Suku: Macroleptura
Laji: thoracica
Kaksiosainen nimi

Macroleptura thoracica
(Creutzer, 1799)

Synonyymit
  • Leptura thoracica
Katso myös

  Ukkokukkajäärä Wikispeciesissä

Ukkokukkajäärä (Macroleptura thoracica) on harvinainen sarvijääriin kuuluva kovakuoriaislaji. Suomen lajiston kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)[2].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukkokukkajäärä on rotevarakenteinen ja 18–27 mm:n pituudellaan kookas sarvijäärälaji. Sukupuolet eroavat ulkonäöltään toisistaan. Pää ja tuntosarvet ovat molemmilla sukupuolilla mustat ja etuselkä rusehtavan punainen. Etuselän etu- ja takareunassa on ohut, musta reunus ja sen takanurkat ovat terävät. Koiraalla peitinsiivet ovat rusehtavan punaiset, mutta naaraalla täysin mustat.[3][4]

Lajin koiras muistuttaa paljon rusokukkajäärän (Anoplodera rubra) naarasta. Naarasta ei voi sekoittaa muihin suomalaisiin lajeihin.[3]

Eurooppalaisittain ukkokukkajäärä on varsin itäinen laji. Levinneisyysalueen länsireuna ulottuu Etelä-Suomesta Baltian kautta Puolan Białowiezan metsään ja paikoin Balkanille. Suomessa ukkokukkajäärästä on useita 1800-luvulla tehtyjä havaintoja Etelä-Suomesta, mutta viimeisin havainto on Mäntsälästä vuodelta 1986.[3] Itäisimmillään lajia tavataan Koreasta ja Japanista.[4] Nykyisin Suomea lähimmät vakituiset esiintymisalueet löytyvät Virosta sekä Venäjän Karjalassa Kivatsun luonnonpuistosta.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin elintavat tunnetaan varsin heikosti, eikä suomalaisten yksilöiden löytöpaikoista ole erityisemmin tietoa. Esiintymispaikan tulee olla vanha metsä, jossa on paljon vanhoja, kuolleita tai kuolevia haapoja. Ulkomailla kuoriaiset elävät luultavasti toukkien elinpaikkoina toimivien tukevien, pystyynkuolleiden puiden rungoilla käyden satunnaisesti kukilla. Pohjois-Euroopassa toukkien ravintopuu on haapa, mutta etelämpänä pääravintokasvi on pyökki ja lajia on tavattu myös muilta lehtipuilta.[3]

Toukkakehitys kestää kolmesta neljään vuotta.[4] Todennäköisesti toukan syömäjälki on vain muutaman senttimetrin syvyydessä puun pituussuuntaan koverrettu käytävä. Jopa senttimetrin läpimittainen ulostuloaukko on samantapainen kuin haavantuhoojalla (Lamellocossus terebra), mutta jääräntoukkien käytävät ovat puupurun täyttämiä, toisin kuin haavantuhoojan puhtaat käytävät.[3]

Suomessa ukkokukkajäärä on kahdessa viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vuosilta 2000 ja 2010 luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta todellisuudessa se saattaa olla jo hävinnyt.[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]