Tula

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo venäläisestä kaupungista. Tula on myös muinainen meksikolainen kaupunki.
Tula
(Ту́ла)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Tula

Koordinaatit: 54°13′N, 37°36′E

Valtio Venäjä Venäjän federaatio
Alue Tulan alue
Ensimmäinen maininta 1146
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 145 km²
Korkeus 203 m
Väkiluku (2010)  ([1]) 501 169
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Suuntanumero(t) +7 4872
Tulan alueen hallinnollinen keskus









Tula (ven. Ту́ла) on venäläinen teollisuuskaupunki, joka sijaitsee Upa-joen varrella 165 kilometriä etelään Moskovasta. Kaupunki on ollut olemassa ainakin 1300-luvulta lähtien. Se on Tulan alueen hallinnollinen keskus. Kaupungin vaakunassa on kuvattuna kaivos- ja metalliteollisuuteen liittyviä työvälineitä. Vuonna 2010 kaupungissa oli noin 501 169 asukasta.

Historia ja teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tula on Venäjän vanhimpia kaupunkeja, joka mainitaan ensimmäisen kerran nimellä "Taidula" (Тайдула) jo vuonna 1146.[2] Vuonna 1382 kaani Tohtamyš ryösti kaupungin.

Kaupungista tuli 1500-luvulla tärkein Moskovan eteläpuolista aluetta turvaavista linnoituksista ja puolustuslinjojen keskuspiste tataarien hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1552 Tulan kaupunki puolustautui menestyksellisesti tataarien hyökkäystä vastaan. Nykyaikaan saakka säilynyt kivinen linnoitus rakennettiin vuonna 1530, sitä korjattiin vuonna 1784 ja vuonna 1824.[2]

Tula kehittyi 1600-luvun aikana Venäjän tärkeimmäksi metallityön keskukseksi.[2] Vuonna 1704 Pietari I määräsi entisen maaorjan, aseseppä Nikita Demidovitš Antufievin (1656–1725)[3] rakentamaan kaupunkiin asetehtaan[2], joka valmistui vuonna 1712.[2] Tula oli Venäjän keisarikunnan teräs- ja aseteollisuuden keskus.[4] Asetuotannolla rikastunut ja aateloitu Demidovien suku hallitsi 1700-luvun loppuun mennessä laajoja maa-alueita, kaivosteollisuutta ja yrityksiä sekä tuotti noin 40 % koko Venäjän takoraudasta.[3]

Teräs- ja rautateollisuuden lisäksi Tulassa on nykyisin myös konepajateollisuutta. Valtaosa ligniitistä eli ruskohiilestä louhitaan paikan päällä ja sitä käytetään kemianteollisuudessa. Samovaarit ovat perinteinen metallituote, joista Tula on ollut kuuluisa jo 1700-luvulla. Kaupungissa on mekaniikan, kaivosteollisuuden ja opettajankoulutuksen oppilaitokset, joista yksi on erikoistunut hiilikaivosten tutkimukseen. Jo vuonna 1724 Demidov-suvun perustama museo esittelee aseistuksen historiaa.[2]

Suosituin matkailunähtävyys alueella on kirjailija Leo Tolstoin koti Jasnaja Poljana, ja hautapaikka, joka on 14 km kaakkoon Tulan kaupungista. Siellä Tolstoi kirjoitti kuuluisat romaaninsa Sota ja rauha ja Anna Karenina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 10.7.2013. (venäjäksi)
  2. a b c d e f Tula | Russia | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  3. a b Demidov Family | Russian family | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  4. Venäjän suurimmat asetehtaat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.