Trionyx
| Trionyx | |
|---|---|
 Kolmikynsikilpikonna (Trionyx triunguis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Heimo: | Pehmeäkilpikonnat Trionychidae |
| Alaheimo: | Trionychinae |
| Suku: |
Trionyx Geoffroy Saint-Hilaire, 1809[1] |
| Katso myös | |
Trionyx on pehmeäkilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku, jonka ainoa elossa oleva laji on kolmikynsikilpikonna (Trionyx triunguis). Se elää pääasiassa Afrikassa, mutta Välimeren alueella sitä tavataan myös Aasiassa ja harhailijana Euroopassa. Se sietää hyvin merivettä, ja toisinaan yksilöitä ajautuu Turkin rannikolta Kreikan saarille. Se on siten ainoa nykyinen pehmeäkilpikonna, jota tavataan Euroopassa. Trionyx-suvun alkuperä on luultavasti Euraasiassa, ja neogeenikaudelta on löydetty useita Trionyx-fossiileja Euroopasta.
Trionyx toimi aiemmin ”roskakorina” niin elossa oleville kuin fossiilisille lajeille, ja se sisälsi suuren määrän lajeja, jotka eivät välttämättä olleet sukua toisilleen. Nykyään kaikki elävät lajit yhtä lukuun ottamatta on siirretty muihin sukuihin. Monia Trionyx-sukuun kuvattuja fossiilisia lajeja ei ole edelleenkään voitu sijoittaa varmuudella mihinkään sukuun. Kaksi fossiilista lajia on kuitenkin määritetty kolmikynsikilpikonnan kehityslinjaan kuuluviksi.
Kehityshistoria ja levittäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_8446.jpg)
Trionyx on luultavasti alun perin euraasialainen suku, joka levittäytyi Afrikkaan mahdollisesti Calabrian kautta mioseenilla.[2] Sen lähimmät sukulaiset ovat kaakkoisaasialaiset Chitra ja Pelochelys, joista se on eronnut arviolta noin 45 miljoonaa vuotta sitten eoseenilla.[3][4] Euroopasta tunnetaan kaksi fossiilista Trionyx-lajia neogeenikaudelta: plioseenilla elänyt Trionyx pliocenicus Italiasta sekä mioseenilla elänyt Trionyx vindobonensis Itävallasta, Ranskasta ja Saksasta.[1][2] Neogeenikaudella Euroopassa eli toinenkin pehmeäkilpikonnien suku, Rafetus, joka nykään elää vain Aasiassa.[1][3] Pehmeäkilpikonnien elinalue vetäytyi kuitenkin eteläänpäin, mahdollisesti ilmaston kylmenemisen takia, ja nykypäivään tultaessa ne ovat kadonneet maanosasta kolmikynsikilpikonnaa lukuun ottamatta.[1]
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisellä kolmikynsikilpikonnalla on laaja levinneisyysalue, joka ulottuu Välimeren alueesta Keski-Afrikkaan.[3] Se elää pääasiassa Afrikassa, mutta sillä on myös äärimmäisen uhanalainen populaatio Välimeren alueen itäosissa Aasiassa (Israelissa, Libanonissa, Turkissa ja mahdollisesti Syyriassa).[5][6] Kolmikynsikilpikonna sietää merivettä hyvin jonkin aikaa, ja se elää makeiden vesien lisäksi merenrannoilla.[5] Dodekanesian saarilla Kreikassa tavataan ajoittain kolmikynsikilpikonnia, jotka ovat harhautuneet sinne Vähän-Aasian rannikolta. Trionyx on siten ainoa pehmeäkilpikonnien suku, jota edelleen tavataan Euroopassa, tosin sitäkin vain harhailijana.[1][5]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trionyx on aiemmin toiminut ”roskakorina”, johon luettiin suuri määrä lajeja, jotka eivät välttämättä olleet sukua toisilleen.[1][4] Yhdessä vaiheessa miltei kaikki uudet pehmeäkilpikonnat, sekä elävät että fossiiliset, kuvattiin sukuun Trionyx.[7] Vuonna 1987 Peter Meylan uudisti pehmeäkilpikonnien luokittelua kladistiikan pohjalta niin, että hän jätti Trionyx-sukuun vain kolmikynsikilpikonnan, ja siirsi kaikki muut elävät lajit toisiin sukuihin. Meylanin luokittelu hyväksyttiin yleisesti, mutta se on tarkentunut jälkeenpäin. Nykyään Trionyx-suvusta erotetut lajit luokitellaan sukuihin Amyda, Apalone, Dogania, Nilssonia, Palea, Pelochelys, Pelodiscus ja Rafetus.[4][8]
Trionyx-sukuun on kuvattu suuri määrä fossiilisia lajeja, joiden todelliset sukulaissuhteet ovat edelleen epäselvät.[1] Fossiilisista lajeista vain kaksi, Trionyx pliocenicus ja Trionyx vindobonensis, voidaan selvästi katsoa kolmikynsikilpikonnan kehityslinjaan kuuluviksi.[1][2] Fossiiliset pehmeäkilpikonnat ovat erityisen hankalasti luokiteltavia kilpikonnia, ja Trionyx on historiallisesti toiminut roskakorina niille.[1]
Lajit, joiden uskotaan edustavan samaa kehityslinjaa:[1][2][8][9]
- †Trionyx pliocenicus
- Kolmikynsikilpikonna (Trionyx triunguis)
- †Trionyx vindobonensis
Trionyx-sukuun kuvatut fossiiliset lajit, jotka ovat kuvaukseltaan valideja, mutta joita ei varmasti voida sijoittaa mihinkään sukuun:[1][7]
- ”Trionyx” admirabilis
- ”Trionyx” aequa
- ”Trionyx” allani
- ”Trionyx” austerus
- ”Trionyx” baynshirensis
- ”Trionyx” beecheri
- ”Trionyx” boulengeri
- ”Trionyx” capellinii
- ”Trionyx” dissolutus
- ”Trionyx” ellipticus
- ”Trionyx” eloisae
- ”Trionyx” foveatus
- ”Trionyx” gilbentuensis
- ”Trionyx” gobiensis
- ”Trionyx” gregarius
- ”Trionyx” henrici
- ”Trionyx” impressus
- ”Trionyx” ikoviensis
- ”Trionyx” jixiensis
- ”Trionyx” johnsoni
- ”Trionyx” kansaiensis
- ”Trionyx” latus
- ”Trionyx” leucopotamicus
- ”Trionyx” linchuensis
- ”Trionyx” messelianus
- ”Trionyx” miensis
- ”Trionyx” minusculus
- ”Trionyx” miocaenus
- ”Trionyx” mira
- ”Trionyx” ninae
- ”Trionyx” onomatoplokos
- ”Trionyx” reesidei
- ”Trionyx” riabinini
- ”Trionyx” robustus
- ”Trionyx” shiluutulensis
- ”Trionyx” silvestris
- ”Trionyx” singularis
- ”Trionyx” uintaensis
- ”Trionyx” vegetus
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Georgalis, Georgios L. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Old World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 115–208. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.058.0106. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Georgalis, Georgios L. et al.: Turtle remains from the late Miocene of the Cessaniti area, southern Italy—insights for a probable Tortonian chelonian dispersal from Europe to Africa. Swiss Journal of Palaeontology, 11.2.2020, 139. vsk, nro 1. doi:10.1186/s13358-020-00202-y. ISSN 1664-2384. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Le, Minh et al.: A phylogeny of softshell turtles (Testudines: Trionychidae) with reference to the taxonomic status of the critically endangered, giant softshell turtle, Rafetus swinhoei. Organisms Diversity & Evolution, 6.3.2014, 14. vsk, nro 3, s. 279–293. doi:10.1007/s13127-014-0169-3. ISSN 1618-1077. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Engstrom, Tag N. & Shaffer, H. Bradley & McCord, William P.: Multiple Data Sets, High Homoplasy, and the Phylogeny of Softshell Turtles (Testudines: Trionychidae). Systematic Biology, 1.10.2004, 53. vsk, nro 5, s. 693–710. doi:10.1080/10635150490503053. ISSN 1063-5157. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c van Dijk, P.P., Diagne, T., Luiselli, L., Baker, P.J., Turkozan, O. & Taskavak, E.: Trionyx triunguis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Fritz, Uwe et al.: Phylogeography of the Asian softshell turtle Amyda cartilaginea (Boddaert, 1770): evidence for a species complex. Vertebrate Zoology, 25.7.2014, 64. vsk, nro 2, s. 229–243. ISSN 1864-5755. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Vitek, Natasha S. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of New World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, lokakuu 2015, 56. vsk, nro 2, s. 185–244. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.056.0204. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Midtgaard, Rune: Genus Trionyx RepFocus. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Trionyx The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)
|