Toni Collette
| Toni Collette | |
|---|---|
 Toni Collette San Diegon Comic-Conissa vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Antonia Collette |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1972 Blacktown, Sydney, Australia |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja |
| Puoliso | Dave Galafass (vih. 2003) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1992– |
| Merkittävät roolit | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Antonia ”Toni” Collette (s. 1. marraskuuta 1972 Sydney) on australialainen näyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan muun muassa rooleistaan elokuvissa Kuudes aisti, Tahdon naimisiin, Lainakengissä, The Way Way Back, Little Miss Sunshine ja Hereditary – pahan perintö. Vuosina 2009–2011 hän näytteli pääosaa draamasarjassa Taran monta elämää.
Nuoruus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toni Collette syntyi Sydneyssä 1972 ja kasvoi Sydneyn esikaupunkialueella. Hänen isänsä oli rekkakuski ja äitinsä asiakaspalvelija, ja perheessä oli yhteensä kolme lasta. Colletten ensimmäinen näyttämökokemus tuli lukiossa Godspell-näytelmän tuotannossa. Sen jälkeen hän sai pääroolin Australian 200-vuotisjuhlia varten tehtyyn musikaaliin. Rooliin oli tuhansia hakijoita. Collette lopetti menestyksensä innoittamana koulun 16-vuotiaana ja lähti esiintymään Australian Theatre for Young Peopleessa.[1]
Collette opiskeli puolitoista vuotta näyttämätaiteen kansallisessa instituutissa, mutta hän jätti opinnot vuonna 1992, jolloin hän teki valkokangasdebyyttinsä elokuvassa Spotswood – elämää tohvelitehtaassa ja sai merkittävän osan Sydney Theatre Companyn tuotannossa Anton Tšehovin Vanja-enosta.[1][2]
Australiasta kansainvälisiin tuotantoihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Collette sai kansainvälistä huomiota elokuvasta Tahdon naimisiin (1994), jota varten hän joutui lihomaan 20 kilogrammaa. Hän voitti roolista Australian elokuvainstituutin AFI:n parhaan naispääosan palkinnon.[1] Sitä seurasi monia yhdysvaltalaisia elokuvia, kuten Emma (1996), Avokonttorin prinsessat (1997) ja Velvet Goldmine (1998).[2] Samaan aikaan Collette teki Australiassa Lilian’s Story (1996) ja The Boys (1998), joista hänet palkittiin AFI:n parhaan naissivuosan palkinnolla.[1]
Collette näytteli vuonna 1999 ensi-iltansa saaneessa Kuudennessa aistissa stressaantunutta äitiä, jonka poika väittää näkevänsä kuolleita. Hän sai roolisuorituksesta parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Tony-palkintoehdokkuus tuli puolestaan näytelmästä The Wild Party (2000), joka oli Colletten Broadway-debyytti. Colletten seuraaviin elokuviin kuuluivat muun muassa jännityselokuvat Shaft (2000) ja Paha päivä (2002). Elokuvista Poika (2002) ja Tunnit (2002) Collette sai taas enemmän myös kehuja.[2]
Emmy- ja Golden Globe -palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Collette sai huomiota myös musiikillisista taidoistaan elokuvasta Connie & Carla (2004), jossa hän näytteli naista, joka joutuu esittää miespuolista dragesiintyjää piiloutuakseen mafialta.[2] Komediaelokuvasta Little Miss Sunshine Collette sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta. Televisioelokuvasta Tsunamin jälkeen hän oli ehdolla sekä Golden Globeen että Emmyyn. Hän näytteli televisiossa myös vuosina 2009–2011, kun hän esitti pääosaa tummasävyisessä komediasarjassa Taran monta elämää. Hänen hahmonsa kärsii dissosiatiivisesta identiteettihäiröstä. Collette ansaitsi roolityöstään Golden Globe- ja Emmy-palkinnot.[2]
Collette näytteli vuonna 2011 kauhuelokuvassa Fright Night ja vuoden 2012 elämäkertaelokuvassa Hitchcock. The Way Way Back (2013) oli paluu komediallisempaan elokuvaan, ja Lucky Them (2013) puolestaan herätti huomiota Toronton elokuvajuhlilla. Televisiosarja Panttivangit (2013) jäi puolestaan vain yhteen kauteen. Siinä Collettella oli päärooli. Collette palasi vuonna 2014 Broadwaylle, kun hän esiintyi näytelmässä The Realistic Joneses.[1]
Colletten hahmo tunteellisassa draamassa Miss You Already (2015) kärsii syövästä, ja kauhukomediassa Krampus Collette näyttelee äitiä, jonka perheen lomaa demoni uhkaa. Colletten vuoden 2018 elokuvat Hereditary – pahan perintö ja Hearts Beat Loud herättivät positiivista huomitota. Seuraavana vuonna hän näytteli muun muassa kauhuparodiassa Velvet Buzzsaw ja koomisessa mysteerielokuvassa Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä sekä minisarjassa Epäuskottava, jonka roolityö raiskaustapauksia tutkineena etsivänä toi Collettelle Emmy-ehdokkuuden.[2]
Colletten 2020-luvun ensimmäisiä elokuvia olivat I’m Thinking of Ending Things (2020), tieteistrilleri Stowaway (2021) ja film noir Nightmare Alley (2021).[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Collette meni naimisiin Dave Galafassin kanssa 11. tammikuuta 2003. Heillä on kaksi lasta.[1] Joulukuussa 2022 Collette ilmoitti hakevansa avioeroa miehestään.[3]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
|---|---|---|---|
| 1991 | Spotswood – elämää tohvelitehtaassa | Spotswood | Wendy Robinson |
| 1994 | Tahdon naimisiin | Muriel’s Wedding | Muriel Heslop |
| 1995 | Arabian Knight | hoitaja / noita (ääni) | |
| 1996 | Iloiset hullut | Cosi | Julie |
| Rakkaita ystäviä | The Pallbearer | Cynthia | |
| Lilian’s Story | Lilian Singer nuorena | ||
| Emma | Harriet Smith | ||
| 1997 | Avokonttorin prinsessat | Clockwatchers | Iris Chapman |
| The James Gang | Julia Armstrong | ||
| Diana & Me | Diana Spencer | ||
| 1998 | The Boys | Michelle | |
| Velvet Goldmine | Mandy Slade | ||
| 1999 | 8½ naista | 8½ Women | Griselda / sisar Concordia |
| Kuudes aisti | The Sixth Sense | Lynn Sear | |
| 2000 | Shaft | Diane Palmieri | |
| Hotel Splendide | Kath | ||
| The Magic Pudding | Meg Bluegum (ääni) | ||
| 2002 | Paha päivä | Changing Lanes | Michelle |
| Poika | About a Boy | Fiona Brewer | |
| Pahat aikeet | Dirty Deeds | Sharon Ryan | |
| Tunnit | The Hours | Kitty Barlowe | |
| 2003 | Japanilainen tarina | Japanese Story | Sandy Edwards |
| 2004 | Connie ja Carla | Connie and Carla | Carla |
| Last Shot – mafian jäljillä | The Last Shot | Emily French | |
| 2005 | Lainakengissä | In Her Shoes | Rose Feller |
| 2006 | Little Miss Sunshine | Sheryl Hoover | |
| Yön kuuntelijat | The Night Listener | Donna D. Logand | |
| The Dead Girl – viaton uhri | The Dead Girl | Arden | |
| Soluttautujat | Like Minds | tohtori Sally Rowe | |
| 2007 | Evening | Nina Mars | |
| Vapaata riistaa | Towelhead | Melina Hines | |
| 2008 | The Black Balloon | Maggie Mollison | |
| Hey, Hey, It’s Esther Blueburger | Mary | ||
| How to Lose Friends & Alienate People | oma itsensä | ||
| 2009 | Mary ja Max | Mary and Max | Mary Daisy Dinkle (ääni) |
| 2011 | Jesus Henry Christ | Patricia Herman | |
| Foster | Zooey Morrison | ||
| Fright Night | Jane Brewster | ||
| 2012 | Kaheli | Mental | Sharon ”Shaz” Thornbender |
| Hitchcock | Margaret ”Peggy” Robertson | ||
| 2013 | The Way, Way Back | Pam | |
| Lucky Them | Ellie Klug | ||
| Sanomatta paras | Enough Said | Sarah | |
| 2014 | A Long Way Down | Maureen Thompson | |
| Tammy | Missi Jenkins | ||
| Glassland | Jean | ||
| Hector and the Search for Happiness | Agnes | ||
| Boksitrollit | The Boxtrolls | lady Cynthia Portley-Rind (ääni) | |
| 2015 | Vili Vilperi -elokuva | Blinky Bill the Movie | Beryl / Cheryl (ääni) |
| Miss You Already | Milly | ||
| Krampus | Sarah Engel | ||
| 2016 | Imperium | agentti Angela Zamparo | |
| 2017 | xXx 3: Xander Cagen paluu | xXx: Return of Xander Cage | CIA-agentti Jane Marke |
| The Yellow Birds | Amy Bartle | ||
| Fun Mom Dinner | Kate | ||
| Jasper Jones | Ruth Bucktin | ||
| Unlocked | Emily Knowles | ||
| Madame | Anne Fredericks | ||
| Please Stand By | Scottie | ||
| 2018 | Hereditary – pahan perintö | Hereditary | Annie Graham |
| Hearts Beat Loud | Leslie | ||
| Birthmarked | Catherine | ||
| 2019 | Velvet Buzzsaw | Gretchen | |
| Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä | Knives Out | Joni Thrombey | |
| 2020 | Dream Horse | Jan Vokes | |
| I’m Thinking of Ending Things | äiti | ||
| 2021 | Stowaway | komentaja Marina Barnett | |
| Nightmare Alley | Zeena Krumbein | ||
| 2022 | Perinnönkärkkyjät | The Estate | Macey |
| 2023 | Mafia Mamma | Kristin | |
| Ruby – teini-ikäinen merihirviö | Ruby Gillman, Teenage Kraken | Agatha Gillman (ääni) | |
| 2024 | Juror #2 | Faith Killebrew | |
| 2025 | Mickey 17 | Ylfa Marshall | |
Televisioelokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
|---|---|---|---|
| 2001 | Viimeinen illallinen | Dinner with Friends | Beth |
Lyhytelokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
|---|---|---|---|
| 1995 | This Marching Girl Thing | Cindy | |
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli | Jakson nimi / määrä |
|---|---|---|---|---|
| 1990 | A Country Practice | Tracy | ”The Sting: Part 1” | |
| 1997 | Frontline | oma itsensä | ”The Code” | |
| 2006 | Tsunamin jälkeen | Tsunami: The Aftermath | Kathy Graham | 2 |
| 2009–2011 | Taran monta elämää | United States of Tara | Tara Gregson | 36 |
| 2011 | The Gradual Demise of Phillipa Finch | kertoja (ääni) | 17 | |
| 2012 | Rake | Claudia Marshall | ”R vs Mohammed” | |
| 2013–2014 | Panttivangit | Hostages | tohtori Ellen Sanders | 15 |
| 2014 | Devil’s Playground | Margaret Wallace | 5 | |
| 2017 | Unit Zero | Jackie Fink | pilottijakso | |
| Blue Murder: Killer Cop | Anne Melocco | 2 | ||
| 2018 | Wanderlust | Joy Richards | 6 | |
| 2019 | Epäuskottava | Unbelievable | etsivä Grace Rasmussen | 7 |
| 2021 | Odd Squad | Hiekkakuningatar | ”End of the Road” | |
| 2022 | Menneisyyden jäljet | Pieces of Her | Jane Queller / Laura Oliver | 8 |
| The Staircase | Kathleen Peterson | 8 | ||
| 2023 | The Power | pormestari Margot Cleary-Lopez | 7 | |
Teatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen esitysnimi | Rooli | N | M | Esityspaikka |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1986 | Multiple Choice | esiintyjä | — | M | Rocks Theatre, Sydney | |
| 1988 | Burger Brain – The Fast Food Musical | Hanna | Everest Theatre (Seymour Centre), Sydney | |||
| 1989 | All Stops Out | Linda | N | — | Rocks Theatre, Sydney | |
| 1990 | Operation Holy Mountain | Debbie | — | M | Q Theatre, Penrith | |
| 1990–1991 | Kesäyön hymyilyä | A Little Night Music | Petra | Drama Theatre (Sydney Opera House), Sydney | ||
| 1992 | A Pocketful of Hula Dreams | Nance | Harold Park Hotel, Sydney | |||
| Tappoleikit | Here Comes A Chopper | esiintyjä | N | — | NIDA Parade Theatre, Sydney | |
| Away | Meg | Blackfriars Theatre, Sydney | ||||
| Vanja-eno | Uncle Vanya | Sonja Serebrjakova | Drama Theatre (Sydney Opera House), Sydney | |||
| Sammakot | Frogs | palvelijatar | Belvoir Street Theatre, Sydney | |||
| 1993 | Summer of the Aliens | Bev / Beatrice | Wharf Theatre, Sydney | |||
| 1994 | Kuningas Lear | King Lear | Cordelia | Drama Theatre (Sydney Opera House), Sydney | ||
| 2000 | The Wild Party | Queenie | — | M | Virginia Theatre (Broadway), New York | |
| 2014 | The Realistic Joneses | Jennifer Jones | N | — | Lyceum Theatre (Broadway), New York | |
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Toni Collette The Biography.com. 14.4.2021. A&E Television Networks. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Toni Collette Encyclopedia Britannica. 28.10.2022. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Pettämisskandaali – Hollywood-näyttelijän puoliso jäi julkisesti kiinni rysän päältä www.iltalehti.fi. Viitattu 8.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toni Collette Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Toni Colleten fanisivut
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
