Velvet Goldmine

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Velvet Goldmine
Ohjaaja Todd Haynes
Käsikirjoittaja Todd Haynes
James K. Lyons
Tuottaja Christine Vachon
Michael Stipe
Bob Weinstein
Harvey Weinstein
Säveltäjä Carter Burwell
Kuvaaja Maryse Alberti
Leikkaaja James Lyons
Pääosat Ewan McGregor
Christian Bale
Jonathan Rhys Meyers
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Newmarket Capital Group
Channel Four Films
Ensi-ilta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 6. marraskuuta 1998
Suomen lippu 27. marraskuuta 1998
Kesto 124 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Velvet Goldmine on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut Todd Haynesin ohjaama draamaelokuva. Elokuva toi ohjaajalleen Kultaisen palmun ehdokkuuden Cannesin elokuvajuhlilla.[1] Elokuvan tapahtumat esitetään pääosin takautumina ja sen rakenne on lainattu Citizen Kanesta: elokuvassa toimittaja selvittää arvoituksellisen julkisuuden henkilön salaisuutta.[2][3]

Elokuva sijoittuu pääosin 1970-luvun Iso-Britanniaan ja glam rockin maailmaan. Elokuvassa on paljon viitteitä David Bowien elämään ja musiikkiin: elokuvan päähenkilö, fiktiivinen rocktähti Brian Slade, perustuu Bowieen ja hänen Ziggy Stardust -hahmoonsa. Haynes halusi myös käyttää elokuvassa Bowien musiikkia, mutta Bowie kielsi kaiken musiikkinsa käytön.[3] Tämän vuoksi elokuvan soundtrack on yhdistelmä 1960- ja 1970-lukujen rock-klassikoita.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Arthur Stuart (Christian Bale) on elänyt nuoruutensa kuuntelemalla glam rockia. Siksi hän päättää vuonna 1984 kirjoittaa artikkelin 1970-luvun suuren biseksuaalin rocktähden Brian Sladen (Jonathan Rhys Meyers) vetäytymisestä julkisuudesta. Stuart haluaa selvittää mitä kymmenen vuotta sitten oman kuolemansa lavastaneelle rocktähdelle todella tapahtui.

Stuart puhuu Sladesta hänen tunteneiden henkilöiden kanssa pyrkien löytämään tämän ja saamaan kokonaiskuvan tapahtumista, jotka johtivat tämän uran dramaattiseen loppuun. Eri ihmisten tarinoiden kautta rocktähdestä muodostuu koko ajan epämiellyttävämpi kuva. Stuart haastattelee muun muassa Sladen entistä vaimoa Mandyä (Toni Collette), entistä manageria Jerry Devineä (Eddie Izzard) ja rocktähti Curt Wildia (Ewan McGregor), jonka kanssa Sladella oli sekä ammatillinen että henkilökohtainen suhde. Vähitellen toimittajalle paljastuu kuinka musiikkimaailman maine, kuuluisuus ja glamour olivat vain pintaa ja jäljelle jää lopulta vain karu arki.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Janet McTeer  … Kertoja  
 Jonathan Rhys Meyers  … Brian Slade  
 Christian Bale  … Arthur Stuart  
 Ewan McGregor  … Curt Wild  
 Toni Collette  … Mandy Slade  
 Eddie Izzard  … Jerry Devine  
 Emily Woof  … Shannon  
 Joseph Beattie  … Cooper  
 Michael Feast  … Cecil  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saanut vaihtelevia arvioita. Useiden arvostelijoiden mukaan elokuvan sirpaleisuus vaikeuttaa sen ymmärtämistä ja vaatii sen vuoksi katsojaltaan ehkä useamman katsomiskerran. Esimerkiksi Nyt-liitteen arvion mukaan elokuvan henkilöiden ristiriitaisista tarinoista ei muodostu ehjää kuvaa ja elokuvassa annetaan liian paljon painoa yhdentekeville paljastuksille.[2] Toisaalta suurin osa arvioista kehuu elokuvan pääosanäyttelijöitä ja heidän laulusuorituksiaan.[2] Esimerkiksi San Francisco Chroniclen arvion mukaan McGregor on loistava näyttelijä, mutta edes hän ei voi muuttaa sitä, että elokuva jättää katsojan kylmäksi.[3] Elokuvalla on arvosana 56 % kriitikoiden arvosteluja yhteen kokoavalla Rotten Tomatoes -sivustolla.[4]

Elokuva on saanut useita alan palkintoja ja ehdokkuuksia. Pukusuunnittelija Sandy Powell sai työstään elokuvassa parhaan puvustuksen BAFTA-palkinnon ja saman kategorian Oscar-ehdokkuuden.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. In Competition – Feature Films. Festival de Cannes. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)
  2. a b c Kati Sinisalo: Kaikki mikä kimaltaa on keinotekoista Nyt-liite. 27.11.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.1.2015.
  3. a b c Edward Guthmann: The Glitter of Glam Rock Doesn't Look Like Much Fun 6.11.1998. San Francisco Chronicle. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)
  4. Velvet Goldmine Rottentomatoes.com. Viitattu 9.1.2015. (englanniksi)
  5. Velvet Goldmine - Awards IMDB.com. Viitattu 5.1.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.