Sammakot (Aristofanes)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sammakot
Βάτραχοι
Näytelmän esitys vuonna 1902.
Näytelmän esitys vuonna 1902.
Kirjoittaja Aristofanes
Alkuperäiskieli muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji komedia
Kantaesitys 405 eaa.
Kantaesityspaikka Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt
  • Ksanthias
  • Dionysos
  • Herakles
  • vainaja
  • Kharon
  • Aiakos
  • Euripides
  • Aiskhylos
  • Pluton
  • palvelijatar, kapakoitsijattaria yms.
  • Kuoro
  • sammakoiden kuoro
  • vihittyjen kuoro
  • Sammakot (m.kreik. Βάτραχοι, Batrakhoi, lat. Ranae) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia. Siinä Ateenan tragedioiden tilaan tuskastunut Dionysos matkustaa Haadeeseen hakemaan Euripideen takaisin.[1]

    Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Aristofaneen Sammakot valmistui vuonna 405 eaa. esitettäväksi Ateenan Dionysoksen teatterilla Lenaia-juhlilla tammi-helmikuun vaihteessa. Euripides oli kuollut vain vuotta aiemmin, 406 eaa. Myös Sofokles, johon näytelmässä myös viitataan, kuoli hieman myöhemmin samana vuonna. Komedia sai juhlien näytelmäkilpailussa ensimmäisen palkinnon ja sikäli poikkeuksellisen kunnian, että se esitettiin uudelleen heti saman vuoden Dionysia-juhlilla. Toiseksi tuli Frynikhoksen Muusat, joka kertoi Sofokleen ja Euripideen kilpailusta, ja kolmanneksi tuli komediakirjailija Platonin Kleofon, joka kertoi samannimisestä demagogista. Sammakot on viimeinen säilynyt niin kutsutun vanhan komedian edustaja. Aristofaneen kaksi viimeistä teosta (Naishallitus ja Rikkaus) luokitellaan jo keskimmäiseen komediaan.[1][2]

    Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Sammakot edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan vanhaa attikalaista komediaa. Näytelmän pituus on 1 533 runosäettä.[1]

    Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmä kertoo, kuinka jumala Dionysos, epätoivoisena Ateenan tragedioiden tilasta, matkustaa Haadeeseen eli manalaan tuodakseen Euripideen kuolleista. Hän matkustaa yhdessä orjansa Ksanthiaan kanssa, joka on selvästi Dionysosta älykkäämpi. Näytelmän alussa Ksanthias ja Dionysos väittelevät siitä, millaisella vitsillä Ksanthias voisi avata näytelmän. Suuren osan näytelmää Dionysos tekee toistuvasti pahoja virheitä, mikä pakottaa Ksanthiaan keksimään keinoja isäntänsä pelastamiseksi, jotta tämä ei näyttäisi epäpätevältä — mutta tämä mahdollistaa vain sen, että Dionysos voi jatkaa virheiden tekemistä ilman seurauksia.[3]

    Sammakoiden käsikirjoitus vuodelta 1362. Vatikaanin kirjasto, Vaticanus graecus 918, fol. 116v.

    Päästäkseen Haadeeseen Dionysos pyytää neuvoa velipuoleltaan Herakleelta, joka oli ollut siellä jo aiemmin noutamassa helvetinkoira Kerberosta. Dionysos näyttäytyy ovella pukeutuneena leijonantaljaan ja kantaen nuijaa. Herakles ei voi kuin nauraa nähdessään naismaisen Dionysoksen pukeutuneen sillä tavoin. Kysyttäessä, mikä Haadeeseen johtavista teistä on lyhin, Herakles vastaa, että joko itsensä hirttäminen, myrkyn nauttiminen tai tornista hyppääminen. Dionysos valitsee kuitenkin pidemmän tien Akheronin järven ympäri, tien, jonka myös Herakles oli kulkenut.[3]

    Kun Dionysos saapuu järvelle, Kharon kuljettaa hänet yli. Ksanthiasta ei päästetä kyytiin, koska hän on orja, joten hänen täytyy kävellä järven ympäri. Dionysos puolestaan joutuu auttamaan soutamisessa. Soutaessaan hän alkaa kuulla sammakoiden kuoron laulua. Niiden laulu – brekekekeks koaks koaks — toistuu jatkuvasti, ja Dionysos ryhtyy ärsyyntyneenä kilpalauluun näiden kanssa. Kun lautta saapuu rantaan, Dionysos tapaa Ksanthiaan, joka säikyttelee tätä väittämällä nähneensä Empusa-hirviön. Pian näyttäytyy toinen kuoro, joka koostuu Dionysoksen mysteereihin osallistuvien hengistä.[3]

    Seuraava tapaaminen on Aiakoksen kanssa, joka luulee Dionysosta Herakleeksi tämän asun vuoksi. Aiakos on edelleen vihainen siitä, että Herakles oli vienyt Kerberoksen, ja uhkaa vapauttaa joukon hirviöitä kostoksi. Pelästyneenä Dionysos vaihtaa vaatteita Ksanthiaan kanssa. Paikalle saapuu neito, joka ilahtuu nähdessään ”Herakleen”. Neito kutsuu tämän juhlimaan neitsyttanssijattarien kanssa. Ksanthias suostuu mielihyvin. Dionysos haluaa äkkiä vaihtaa vaatteita uudelleen päästäkseen juhliin. Herakleen asussa hän kohtaa kuitenkin lisää ihmisiä, jotka ovat vihaisia hänelle, ja vaihtaa vaatteita Ksanthiaan kanssa kolmannen kerran.[3]

    Kun Aiakos palaa, ”Herakles” (eli Ksanthias) kertoo tälle, että tämä voisi kiduttaa hänen ”orjaansa” eli Dionysosta saadakseen selville totuuden siitä, onko hän todellisuudessa varas. Hän myös tarjoaa joukon brutaaleja keinoja kidutukseen. Kauhistunut Dionysos kertoo totuuden siitä, että on jumala. Kun kummatkin ovat saaneet piiskasta, Dionysos viedään Aiakoksen isäntien, manalan valtiaan Plutonin ja valtiattaren Persefonen eteen, ja totuus vahvistetaan.[3]

    Näytelmän mainos vuodelta 1896.

    Tämän jälkeen Dionysos löytää Euripideen keskeltä kiistaa. Euripides, joka oli kuollut vasta äskettäin, on haastanut Aiskhyloksen "Parhaan tragediankirjoittajan" paikasta Plutonin päivällispöydässä. He järjestävät kilpailun Dionysoksen toimiessa tuomarina. Näytelmäkirjailijat siteeraavat vuorotellen katkelmia näytelmistään ja tekevät pilkkaa toistensa teksteistä. Euripides väittää, että henkilöhahmot hänen näytelmissään ovat parempia, koska ne ovat lähempänä todellisuutta ja loogisia. Aiskhylos puolestaan on sitä mieltä, että hänen idealisoidut henkilöhahmonsa ovat parempia, koska ne ovat sankarillisia ja mallina hyveelle. Aiskhylos myös pilkkaa Euripideen säkeitä ennustettaviksi ja kaavamaisiksi, Euripides puolestaan Aiskhyloksen kuorolauluja monotonisiksi.[3]

    Dionysos, joka näytelmän alkuosan toimi jatkuvan vitsailun kohteena, on nyt oikeudenmukaisen tuomarin roolissa ja osoittaa syvällistä tietämystä kreikkalaisesta tragediasta. Kiistan ratkaisemiseksi paikalle tuodaan vaaka, ja kumpaakin käsketään kertomaan sille muutamia rivejä näytelmistään. Se, jonka rivit ovat painavampia, saa vaa'an kallistumaan puolelleen. Euripides antaa säkeet, jotka mainitsevat muun muassa Argo-laivan, Suostuttelun ja rautanuijan, Aiskhyloksen säkeet puolestaan sisältävät Sperkheios-joen, Kuoleman ja kaksi nurin mennyttä hevosvaunua ja kuolleet vaununajajat. Näin Aiskhylos voittaa kisan.[3]

    Dionysos ei kuitenkaan osaa valita, kumman tragediakirjailijan veisi takaisin maan päälle. Lopulta hän päättää viedä sen, joka antaa paremman neuvon kaupungin pelastamiseksi. Euripides antaa hyvin muotoillun mutta merkityksettömän vastauksen, kun taas Aiskhylos antaa hyödyllisemmän neuvon. Niin Dionysos päättää viedä hänet takaisin Euripideen sijasta. Pluton antaa Aiskhyloksen palata ja kutsuu kaikki lähtömaljan ääreen. Ennen lähtöään Aiskhylos vaatii, että hänen poissa ollessaan Plutonin pöydässä saa istua Sofokles, ei Euripides.[3]

    Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmän pääteemana on kritiikki Aristofaneen ajan tragediakirjallisuutta kohtaan. Sen sanomana voidaan nähdä se, että ”vanhassa vara parempi”. Poliittisessa mielessä näytelmä ei kuulu niihin Aristofaneen näytelmiin, joissa on selkeä rauhansanoma samaan aikaan käynnissä olleen peloponnesolaissodan suhteen; sen sijaan Aristofanes ilmaisee näytelmän lopussa Aiskhyloksen suulla, että Ateenan on taisteltava, ei antauduttava.[1]

    Euripides oli kuollut jo silloin, kun näytelmän kirjoittaminen alkoi, joten hän on päähenkilönä Haadeessa yhdessä jo paljon aiemmin kuolleen Aiskhyloksen kanssa. Sofokles, joka kuoli ilmeisesti vasta näytelmän ollessa jo viimeistelyvaiheessa, ehti ilmeisesti saada maininnan näytelmän loppuun kuolemansa jälkeen, mutta ei ehtinyt osaksi tragediakirjailijoiden väittelyä, joka oli tuolloin jo kirjoitettu valmiiksi.[1]

    Sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Broadway-musikaali The Frogs sovitettiin löyhästi Sammakoihin. Euripideen hahmo oli korvattu George Bernard Shawilla ja Aiskhylos William Shakespearella. Musikaali valmistui alun perin 1970-luvulla ja uusittiin vuonna 2004.

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. a b c d e Mastin, Luke: The Frogs Classical Literature. Viitattu 11.12.2017.
    2. Hirvonen, Kaarle: Komedian esittely teoksessa Aristofanes 1972, s. 131.
    3. a b c d e f g h Aristofanes: Sammakot 1–1533.

    Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Aristophanes: Ranae. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. II. Lys., Thesm., Ran., Eccl., Plut., Fragmenta. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814505-9. Kreikankielinen alkuteksti.
    • Aristophanes: Frogs. Teoksessa Aristophanes: Frogs. Assemblywomen. Wealth. Aristophanes Volume IV. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 180. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674995963. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Griffith, Mark: Aristophanes' Frogs. Oxford Approaches to Classical Literature. OUP USA, 2013. ISBN 019532773X.

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Αριστοφάνης: Βάτραχοι. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
    • Αριστοφάνης: Βάτραχοι. Perseus. (kreikaksi)
    • Aristophanes: The Frogs, käännös Benjamin Bickley Rogers. Project Gutenberg. (englanniksi)
    • Aristophanes: The Frogs, käännös Matthew Dillon. Perseus. (englanniksi)