Tom Sizemore
| Tom Sizemore | |
|---|---|
.jpg) Sizemore vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Thomas Edward Sizemore Jr. |
| Syntynyt | 29. marraskuuta 1961 Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. maaliskuuta 2023 (61 vuotta)[1] Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, tuottaja |
| Puoliso | Maeve Quinlan ( 1996; ero. 1999) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1989–2023 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Thomas Edward Sizemore Jr. (29. marraskuuta 1961 Detroit, Michigan – 3. maaliskuuta 2023 Burbank, Kalifornia[2]) oli yhdysvaltalainen televisio- ja elokuvanäyttelijä.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sizemore syntyi Detroitissa 1961. Hänen isänsä opetti Wayne State Universityn filosofiaa, ja hänen äitinsä työskenteli kunnallishallinnolle. Sizemore kiinnostui näyttelemisestä nähtyään 1976 Martin Scorsesen elokuvan Taksikuski, jonka pääosassa on Robert De Niro.[2]
Sizemore opiskeli teatteritaidetta Wayne State Universityssä, mistä hän sai 1983 alemman korkeakoulututkinnon. Maisteriksi hän valmistui 1986 Temple-yliopistosta.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusta 2000-luvun vaihteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sizemore muutti valmistuttuaan New Yorkiin ja näytteli joissakin näytelmissä. Elokuvan Syntynyt 4. heinäkuuta (1989) casting director kutsui Sizemoren koe-esiintymiseen nähtyään hänet lavalla.[2] Syntynyt 4. heinäkuuta -elokuvan jälkeen Sizemore esiintyi seuraavan vuoden aikana elokuvissa Väärä totuus, Paholaislentäjät ja Harley Davidson ja Marlboro-mies.[3]
Sizemore alkoi 1990-luvulla saada keskeisempiä rooleja ja näytteli muun muassa elokuvissa Kuolleet eivät kysele, Jokikyttä (1993) ja Syntyneet tappajiksi (1994). Viimeksi mainitussa Sizemore on etsivä, joka ajaa takaa pääparia. Elokuvassa Sinipukuinen paholainen (1995) Sizemore oli Denzel Washingtonin rinnalla pääosassa, ja Michael Mannin rikostrillerissä Heat – ajojahti hänellä oli yksi keskeisistä rooleista. Sizemoren ensimmäinen pääosa oli tieteiskauhussa Reliikki (1997).[4]
Sizemoren uran arvostetuin kausi alkoi 1990-luvun lopulla, kun hänellä oli monipuolisia roolisuorituksia. Tom Hanksin hahmon varapäällikköä Sizemore näytteli toiseen maailmansotaan sijoittuvassa elokuvassa Pelastakaa sotamies Ryan (1998). Hän oli mukana myös toisessa sotaelokuvassa, Isku Mogadishuun (2001).[2] Sizemore näytteli myös televisioelokuvissa Mafian kavalat kasvot ja Hustle. Ensimmäisessä hänen roolinsa oli John Gotti ja jälkimmäisessä baseballpelaaja Pete Rose.[3]
Huumeongelma ja uran viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sizemoren yksityiselämän vaikeudet kuitenkin käytännössä pysäyttivät hänen uransa. Hän oli omien sanojensa mukaa käyttänyt huumeita jo teini-ikäisestä lähtien.[3] Hän oli jo vuonna 1998 käynyt vieroituksessa, kun hänen äitinsä ja Robert De Niro olivat taivuttaneet hänet kuntoutukseen.[4] Sizemore tuomittiin 2003 seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen silloisen tyttöystävänsä, parittaja Heidi Fleissin pahoinpitelystä. Sizemore jutui vielä vieroitukseen neljäksi kuukaudeksi, kun hän toistuvasti ehdonalaisessa jäi kiinni huumeista.[3]
Sizemore käytti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä edelleen heroiinia ja metamfetamiinia.[3] Hän olikin toistuvasti pidätettynä huumausainerikkomuksista sekä pahoinpitelyistä.[2] Hän yritti lopettaa päihteiden käytön keskittymällä 2007 dokumenttisarjaan Shooting Sizemore. Kolme vuotta myöhemmin hän oli mukana tosi-tv-ohjelmissa Celebrity Rehab ja Celebrity Rehab: Sober House.[3]
Sizemore teki 2000-luvulla kymmeniä, lähinnä suoraan videolevitykseen tehtyjä elokuvia. Hän sai kuitenkin 2017 kaksi suuremman levityksen roolia, kun hän näytteli elokuvassa Mark Felt: The Man Who Brought Down the White House ja David Lynchin sarjassa Twin Peaks: The Return. Sizemore kirjoitti myös muistelmateoksen By Some Miracle I Made It Out of There (2013), jossa hän kertaa vaikeuksiansa ja uraansa.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sizemore oli 1996–1999 naimisissa saippuasarjanäyttelijä Maeve Quinlanin kanssa.[4] Hänellä oli kaksoislapset suhteesta Jinele McIntireen.[2]
Sizemorella puhkesi helmikuussa 2023 aivoaneurysma. Hänet löydettiin tajuttomana ja siirrettiin Burbankiin sairaalaan, missä hän kuoli 3. maaliskuuta. Sizemore oli viimeiset viikkonsa koomassa ja kriittisessä tilassa tehohoidossa.[3]
Osittainen filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kahleissa (1989)
- Harley Davidson ja Marlboro-mies (1991)
- Kuolleet eivät kysele (1992)
- Matkustaja 57 (1992)
- True Romance (1993)
- Jokikyttä (1993)
- Sydän ja sielut (1993)
- Syntyneet tappajiksi (1994)
- Heat – ajojahti (1995)
- Strange Days (1995)
- Sinipukuinen paholainen (1995)
- Reliikki (1996)
- Mafian kavalat kasvot (1998)
- Pelastakaa sotamies Ryan (1998)
- Knockout - täydellinen tyrmäys (1999)
- Witness Protection (1999)
- Bringing Out the Dead (1999)
- Punainen planeetta (2000)
- Tappakaa Carter (2000)
- Ticker (2001)
- Pearl Harbor (2001)
- Big Trouble (2002)
- Isku Mogadishuun (2002)
- Swindle (2002)
- Paparazzi (2004)
- Dark Memories (2006)
- Hyvitys (2008)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tom Sizemore on kuollut Iltalehti. 4.3.2023. Viitattu 4.3.2023.
- ↑ a b c d e f g Emily Langer: Tom Sizemore, troubled actor known for tough guy roles, dies at 61 3.3.2023. The Washington Post. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Daniel Kreps: Tom Sizemore, ‘Heat’ and ‘Saving Private Ryan’ Actor, Dead at 61 Rolling Stone. 3.3.2023. Penske Business Media, LLC. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Erik Pedersen: Tom Sizemore Dies: ‘Saving Private Ryan’ & ‘Black Hawk Down’ Star With Scores Of Film & TV Credits Was 61 Deadline. 3.3.2023. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tom Sizemore Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Tom Sizemore Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
