Kultainen sääntö
Kultainen sääntö on periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä löytyy lähes kaikista uskonnoista ja monista muista ajatussuunnista. Sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta. Useimmissa uskonnoissa sääntö mainitaan ohimennen, mutta kungfutselaisuudessa ja juutalais-kristillisyydessä siitä on tullut pysyvä ja näkyvä teema.[1] ”Kultaiseksi” sääntöä alettiin kutsua 1500-luvun Euroopassa.[2]
Uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kungfutselaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi.[3]
Kultaisen säännön perinne tuli Kiinaan Kungfutsen (551–479 eaa.) kirjoituksista. Kungfutse yhdisti ja laajensi kiinalaisia opetuksia palauttaakseen järjestykselle pohjan maahan, jota vaivasivat korruptio, turmeltuneisuus, sota ja hajaannus. Hänen opetustensa perusta oli luonteenlaadun korostaminen yhteiskunnan perustavissa ihmissuhteissa. Varhaisin kultaisen säännön lähde on hänen Keskustelut-kokoelmansa.
»Tzu-kung kysyi, ”Onko yhtä sanaa, joka kävisi käyttäytymisen ohjaukseksi koko elämän ajalle?” Kungfutse sanoi, ”Se on ’huomioon ottaminen’. Älä määrää muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi määrättävän.”»
(Keskustelut, Kungfutse)
Kungfutselaisuuden kultaista sääntöä pohtivat ja kehittivät edelleen myöhemmät kiinalaisfilosofit.[4]
Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä.[3]
Kultainen sääntö alkoi esiintyä juutalaisessa kirjallisuudessa toisella vuosisadalla eaa., ja siitä tuli pian uskonnon keskeinen opetus. Sen tunnetuin maininta on ajanlaskun alussa vaikuttaneen Rabbi Hillelin vastaus, kun häneltä pyydettiin yhteenvetoa Toorasta: ”Mikä sinulle on vastenmielistä, älä tee sitä lähimmäisellesikään; siinä on koko Toora ja loppu on kommentaaria; mene opiskelemaan sitä.”[5]
Lähi-idän vanhimpia mainintoja säännöstä löytyy Mesopotamiasta vuodelta 450 eaa. peräisin olevassa babylonialaisessa Ahikarin legendan armeniankielisessä käännöksessä muodossa: ”Poikani, mikä sinusta tuntuu pahalta itsellesi, älä sitä tee kumppanillesikaan”.[6]
Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.[7]
Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:12) kuvataan Jeesuksen saarnanneen kultaista sääntöä vuorisaarnassaan. Matteus käänsi kuvauksessaan arameankielisen Jeesuksen sanat kreikaksi.[8] Jeesus mainitsee kultaisen säännön hiukan eri sanoin myös Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 6:31).[9]
Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sahih al-Bukhari: ”Anas kertoi profeetan sanoneen: Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen.” [10]
- Sahih Muslim: ”Se, joka haluaa välttää liekit ja astua Paratiisiin, tulee kuolla uskossa Jumalaan ja Viimeiseen tuomioon ja kohdella muita ihmisiä kuten haluaa itseään kohdeltavan.”[11]
Islam kehittyi klaaniyhteiskunnassa, missä oman ryhmän, kuten suvun tai heimon, etu oli tärkeämpi kuin yksilön.[12] Islamissa solidaarisuus ulottuu kuitenkin näitä ryhmiä laajemmalle, mutta ei silti kaikkiin ihmisiin, vaan rajoittuu ”veljiin”. Sanalla tarkoitetaan muita muslimeita, kuten 1400-luvulla uskonoppinut Ibn Hajar al-Asqalani selitti.[13] Islamweb.net -sivulla annetun fatwan mukaan ”ei ole luvallista kutsua juutalaisia tai kristittyjä veljiksemme. Sen sijaan heitä on vihattava Jumalan asian takia”. [14] Muslimeita myös kielletään ystävystymästä ei-muslimin kanssa.[15]
Kultainen sääntö löytyy kaikesta huolimatta islamin laajoista pyhien kirjoitusten kokoelmista. Yhteisvastuun laajentamista muslimiveljistä kaikkiin ihmisiin puolusti 1200-luvulla elänyt imaami al-Nawawi, joka kokoelmassaan Riad as-Salihin (”Vanhurskaiden niityt”) lainaa yllä esitettyä al-Bukharin hadithia.[16] Al-Nawawi katsoi, että vihollisellekin pitää antaa se, mitä ihmisen itsekkyys kieltäytyy antamasta.[17] Sahih Muslim -kokoelma sisältää toisen hadithin, joka vielä selvemmin antaa kultaisen säännön klassisen muotoilun. [11]
Muut uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
- Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.[18][3]
- Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.[3]
- Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.[3]
- Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.[3]
Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultainen sääntö on hyvin pelkistetty moraalinen periaate, ja sitä on siksi pidetty riittämättömänä kaikissa elämän kysymyksissä. Sitä on arvosteltu naiiviksi ja idealistiseksi säännöksi, joka ei sovellu kilpailuntäyteiseen maailmaan.[19] Kultaista sääntöä tiukasti noudattava voi myös päätyä seuraamaan miellyttämisen halussaan toista ajattelemattomasti ja kritiikittömästi.[20]
Kultaista sääntöä on arvosteltu siitä, että se olettaa ihmisten olevan samanlaisia ja haluavan samaa kuin muutkin. Kirjailija George Bernard Shaw onkin sanonut: ”Älä tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle. Heillä voi olla erilainen maku.”[21]
Kultaisen säännön voidaan nähdä myös vihjaavan, että mitä haluamme itsellemme on myös hyvä meille ja sitä kautta hyvä myös toisille.[21] Kultainen sääntö asettaa matalan tason moraalille tehdessään tavallisista haluista ja toiveista sen mittarin.[22] Sääntö ei määrittele sitä, mitä ylipäätään tulisi haluta, vaan edellyttää vain moraalisten arvioiden johdonmukaisuutta.[20]
Kirjaimellisesti otettuna kultaisessa säännössä on porsaanreikiä: sadomasokisti voi haluta päinvastaista kuin useimmat ihmiset, ja oikeuden tuomari voisi haluta säännön pohjalta antaa mahdollisimman lievän tuomion.[22]
Kultaista sääntöä on myös arvosteltu siitä, että se käsitetään uskonnolliseksi säännöksi, vaikka moraali kuuluu myös uskonnon ulkopuoliseen ajatteluun.[23]
Soveltamisen rajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska kultainen sääntö on pelkistetty ja yleisluontoinen, sen alkuperäisen tarkoituksen mukainen käyttö edellyttää ihmisten erilaisuuden huomioimista ja henkistä kypsyyttä.[21][24] Sitä ei myöskään voi soveltaa rangaistuksissa.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Homerin, Th. Emil: The Golden Rule: The Ethics of Reciprocity in World Religions (toim. Jacob Neusner & Bruce Chilton). Bloomsbury Publishing, 2008. ISBN 978-1-4411-9012-3. Teoksen verkkoversio.
- Neusner, Jacob & Chilton, Bruce D. (toim.): Golden Rule : The Ethics of Reciprocity in World Religions. Lontoo: Continuum International Publishing, 2008. ISBN 9781441190123.
- Wattles, Jeffrey: Golden Rule. Cary, NC, USA: Oxford University Press, 1996. ISBN 9780195355000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wattles 1996, s. 9.
- ↑ Green, William Scott (Golden Rule : The Ethics of Reciprocity in World Religions, 2008), s. 2.
- ↑ a b c d e f The Universality of the Golden Rule in the World Religions TeachingValues.com. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 29.12.2013.
- ↑ Wattles 1996, s. 15–16.
- ↑ Wattles 1996, s. 42.
- ↑ Wattles 1996, s. 43.
- ↑ Matt. 7:12
- ↑ Wattles 1996, s. 52–54.
- ↑ Wattles 1996, s. 63.
- ↑ al-Bukhari: Sunan al-Bukhari. Vol. 1, Book 2, Hadith 13 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
- ↑ a b Sahih Muslim 1844a The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com. Viitattu 3.3.2021.
- ↑ Th. Emil Homerin: The Golden Rule: The Ethics of Reciprocity in World Religions (toim. Jacob Neusner & Bruce Chilton), s. 99. Bloomsbury Publishing, 2008. ISBN ISBN 978-1-4411-9012-3. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Homerin, Emil, 2008) s. 103–104, 114–115.
- ↑ Calling non-Muslim 'brother' Fatwa No: 343897. 7.6.2017. Islamweb.net.
- ↑ Limits of relationship with non-Muslims Fatwa No: 88293. 15.7.2004. Islamweb.net.
- ↑ Nawawi: Riyad as-salihin. Book 1, Hadith 236 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
- ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 699–700 (p75.1). amana publications, 2017.
- ↑ Udanavarga 5:18
- ↑ Wattles 1996, s. 7–8.
- ↑ a b c Wattles 1996, s. 7.
- ↑ a b c Wattles 1996, s. 6.
- ↑ a b Wattles 1996, s. 6–7.
- ↑ Wattles 1996, s. 8.
- ↑ Erilaisten temperamenttipiirteiden ymmärtäminen voi avata monia parisuhdelukkoja – "Vähentää turhia riitoja ja loukkaantumisia" Yle, 2019
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mackie, J. L.: Ethics: Inventing right and wrong. Pelican books, Philosophy. Harmondsworth: Penguin, 1977. ISBN 0-14-021957-9. (englanniksi)