Daniel arap Moi
| Daniel arap Moi | |
|---|---|
 |
|
| Kenian 2. presidentti | |
| Varapresidentti |
Mwai Kibaki Josephat Karanja George Saitoti Musalia Mudavadi |
| Edeltäjä | Jomo Kenyatta |
| Seuraaja | Mwai Kibaki |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. syyskuuta 1924 Sacho, Kenia |
| Kuollut | 4. helmikuuta 2020 (95 vuotta) Nairobi, Kenia |
| Puoliso | Lena Moi (k. 2004) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kenya African National Union (KANU) |
 Nimikirjoitus |
|
Daniel Toroitich arap Moi (2. syyskuuta 1924 Sacho, Kenia – 4. helmikuuta 2020 Nairobi, Kenia[1]) oli Kenian toinen presidentti vuosina 1978–2002.
Koulutukseltaan Moi oli opettaja ja työskenteli opettajana kymmenen vuotta ennen kuin hänet valittiin Rift Valleyn maakunnan parlamenttiin vuonna 1955. Vuonna 1960 hän perusti Ronald Ngalan kanssa KADU:n (Kenya African Democratic Union) haastaakseen KANU:n (Kenya African National Union), jota johti Kenian ensimmäinen presidentti Jomo Kenyatta. KADU:n päätarkoituksena oli maan pienten vähemmistöheimojen, kuten Moin edustamien kalenjinien (tugen) puolustaminen suurten luo- ja kikujuheimojen ylivaltaa vastaan.
Moi valittiin parlamenttiin 1961 ja hän oli itsenäisyyttä edeltävän hallituksen opetusministerinä 1960–1961.
Kun Kenia itsenäistyi vuonna 1963, Kenyatta vakuutti Moille, että KADU:n ja KANU:n piti yhdistyä siirtomaavallan jäänteiden purkamiseksi. Keniasta tuli näin de facto yksipuoluevaltio, jota kikujut ja luot hallitsivat. Kenyatta varmisti myös muiden heimojen tuen nimittämällä Moin sisäministerikseen 1964 ja varapresidentiksi 1967. Hänen nimityksensä oli myös kompromissi kahden valtaheimon valtakamppailussa. Kikuju-eliitti vastusti edelleen Moita ja yritti muuttaa perustuslakia estääkseen varapresidentin pääsyn presidentiksi, kun iäkäs Kenyatta (synt. 1889) kuolisi. Kenyatta oli kuitenkin ehdottomasti tätä vastaan.
Kenyattan kuoltua vuonna 1978 Moi nousi virallisesti KANU:n johtoon ja sen presidenttiehdokkaaksi. Hän saavutti suosiota kansanläheisellä suhtautumisellaan, johon kuuluivat muun muassa kiertomatkat ympäri maata. Moin tiukimpia vastustajia olivat maan suurimman heimon kikujuiden edustajat.
Oppositiopuolueet kiellettiin kesäkuussa 1982, jolloin maasta tuli virallisestikin yksipuoluevaltio. Hezekiah Ochukan johtaman elokuun 1982 ilmavoimien upseerien vallankaappausyrityksen jälkeen Moi kukisti opposition ja puhdisti maan hallintoa rankalla kädellä Kenyattan aikaisista luottomiehistä. Moin vastustajia oli edelleen muun muassa yliopistoissa, mutta salainen poliisi solutti nämä ryhmät ja niiden edustajat siirtyivät maanpakoon. Tuona aikana Kenia oli vahvasti Yhdysvaltain ja lännen tukema etuvartio kommunistien tukemia Etiopiaa ja Tansaniaa vastaan. Kenia luopui virallisesti yksipuoluejärjestelmästä joulukuussa 1991. Vuonna 1992 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Opposition hajaannuksen vuoksi Moi voitti vaalit vuosina 1992 ja 1997, mutta ei asettunut ehdokkaaksi enää vuonna 2002. Hänen seuraajakseen presidenttinä nousi kikujuheimoon kuuluva Mwai Kibaki.
Moi vieraili Suomessa syyskuussa 1987. Vierailun oli alun perin tarkoitus olla osa Pohjoismaihin suuntautunutta kiertomatkaa, mutta Moin vierailu Ruotsiin ja Norjaan peruuntui niiden arvosteltua Kenian ihmisoikeustilannetta. Tanska puolestaan pyysi Moita perumaan vierailunsa ennenaikaisten kansankäräjävaalien vuoksi.[2] Moin Suomen-vierailun jälkinäytöksenä YK:n ihmisoikeuskomitea antoi heinäkuussa 1994 Suomelle langettavan päätöksen sen vuoksi, että viranomaiset olivat estäneet Moita vastustaneen mielenosoituksen järjestämisen Helsingissä.[3]
Moin hallintoa pidetään yhtenä Afrikan korruptoituneimmista. Hänen 24-vuotisen valtakautensa aikana hallitukselta väitetään varastetun miljardi puntaa. Moin perheen haltuun päätyi sijoituksia 28 maassa, mukaan luettuna hotelleja ja asuintaloja Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa, 10 000 hehtaarin maatila Australiassa, kolme hotellia Lontoossa, neljän miljoonan punnan talo Surreyssa ja kahden miljoonan punnan kattohuoneisto Knightsbridgessa.
Moin pojilla Philipilla ja Gideonilla on raportoitu olevan 384 ja 550 miljoonan punnan omaisuudet.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Robert D. McFadden: Daniel arap Moi, Who Ruled Kenya for Decades, Dies at 95 NYTimes.com. 4.2.2020. The New York Times Company. Viitattu 4.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 15. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10120-X.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 107. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
- ↑ Report reveals scale of corruption in Kenya The Independent. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 01.09.2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel arap Moi Wikimedia Commonsissa
Jomo Kenyatta (1964–1978) | Daniel arap Moi (1978–2002) | Mwai Kibaki (2002–2013) | Uhuru Kenyatta (2013–2022) | William Ruto (2022–)
| ||||||||||||||||||||||
