Uhuru Kenyatta
| Uhuru Kenyatta | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Uhuru Kenyatta vuonna 2019. |
|
| Kenian 4. presidentti | |
| Varapresidentti | William Ruto |
| Edeltäjä | Mwai Kibaki |
| Seuraaja | William Ruto |
| Kansanedustaja | |
|
2003–2013
|
|
| Vaalipiiri | Gatundun eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. lokakuuta 1961 Nairobi |
| Vanhemmat | Jomo Kenyatta |
| Puoliso | Margaret Gakuo Kenyatta |
| Lapset | 3 |
| Tiedot | |
| Puolue | Jubilee |
| Muut puolueet | KANU |
| Tutkinnot | Amherst College |
| Uskonto | katolinen |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.president.go.ke | |
Uhuru Muigai Kenyatta (s. 26. lokakuuta 1961) on kenialainen poliitikko ja maan neljäs presidentti vuosina 2013–2022. Hän on maan ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika[1] ja aiemmin myös Kenya African National Union -puolueen johtaja. Kenyattan nykyinen puolue on nimeltään Jubilee.[2]
Hänen nimensä Uhuru merkitsee swahilin kielellä vapautta tai itsenäisyyttä. Nimen keksijäksi mainitaan hänen kummisetänsä Mwai Kibaki.[3]
Nuoruus ja nousu politiikan huipulle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenyatta opiskeli Yhdysvalloissa Amherst Collegessa valtiotieteitä ja taloustiedettä. Keniaan palattuaan hän perusti oman puutarha-alan yrityksen ja työskenteli myös sukunsa yrityksissä.[1]
Kenyatta aktivoitui poliittisesti 1990-luvulla. Hän pyrki turhaan parlamenttiin vuonna 1997 KANU-puolueen listoilta. Puolueen silloinen johtaja, presidentti Daniel arap Moi antoi silti Kenyattalle erilaisia luottamustehtäviä, ilmeisesti kasvattaen tätä suurempaan rooliin. 2001 hänestä tuli paikallishallinnon ministeri, 2002 varapuheenjohtaja ja myöhemmin Moin tuella puolueen presidenttiehdokas.[1]
Vuoden 2002 vaaleissa Kenyatta sai 20,2 prosenttia äänistälähde? ja hävisi Kansallisen sateenkaarikoalition (NARC) Kibakille. Osa KANUn kannattajista oli siirtynyt Kibakin taakse, koska arvelivat Moin tukevansa kokematonta Kenyattaa vain päästäkseen itse vaikuttamaan taustalta.[1]
Kenyatta oli syytettynä vuoden 2007 presidentinvaalien jälkeisestä väkivallasta Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.[4] Oikeudenkäyntiä lykättiin useita kertoja, ja 2015 Kenyatta vapautettiin syytteistä riittävien todisteiden puuttuessa.[1]
2013 vaalit ja ensimmäinen presidenttikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenyatta oli presidenttiehdokkaana vuoden 2013 vaaleissa. Kahdentoista päivän ääntenlaskun jälkeen vaalikomissio julisti Kenyattan voittaneen niukasti pääministeri Raila Odingan, joka syytti vaalitulosta väärennetyksi.[5]
Odinga vei kiistan Kenian Korkeimpaan oikeuteen, joka teki päätöksen Kenyattan hyväksi 30 maaliskuuta. Uhuru Kenyatta sai 50,51 % ja Raila Odinga 43,70 % annetuista äänistä. Valituksi tulemiseen ensimmäisellä kierroksella vaadittiin 50 % + yksi ääni. Uhuru vannoi virkavalansa Kenian neljänneksi presidentiksi 9. huhtikuuta 2013 Moi International Sports Center -stadionilla Nairobissa.
Vuoden 2013 vaalien aikaan Kenyatta oli yksi Kenian rikkaimmista kansalaisista, jonka nettovarallisuuden arvioitiin olevan 500 miljoonaa dollaria. Hänen perheensä merkittäviin liiketoimiin kuului yrityksiä median, pankkitoiminnan, matkailun, vakuutusten ja meijeriteollisuuden aloilla. Hän ja hänen perheensä omistivat myös yli 2000 km2 maata Keniassa, josta suuren osan hänen isänsä oli hankkinut siirtomaavallan jälkeisen maanvaihto-ohjelman aikana. Heidän kiinteistöomistuksensa teki perheestä yhden suurimmista maanomistajista maassa, jossa maanomistuskiistat aiheuttivat pitkään kaunaa ihmisten keskuudessa, joiden perheet olivat joutuneet muuttamaan siirtomaavallan aikana.[1]
Presidenttinä Kenyatta joutui käsittelemään naapurimaa Somaliassa toimivan islamilaisen militanttiryhmän al-Shabaabin kasvavaa uhkaa. Ryhmää suututti Kenian sotilaallinen tuki Somalian valtiolle. Kostona ryhmä käynnisti useita tappoiskuja Kenian maaperälle. Kotimaassa Kenyatta johti alulehallinnon uudistusta ja valitti huonosta hallinnosta, korruptiosta ja turvattomuudesta.[1]
Vuoden 2017 vaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2017 Keniassa pidettiin presidentinvaalit, joissa ilmoitetun vaalituloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta voitti vastaehdokkaansa Raila Odingan saaden 54% äänistä. Oppositioehdokas Odinga piti vaalitulosta vilpillisenä ja Kenian korkein oikeus asettui samalle kannalle ja kumosi vaalituloksen. Ratkaisu oli historiallinen, koska koskaan aikaisemmin ei minkään Afrikan maan oikeuslaitos ollut tehnyt vastaavanlaista ratkaisua.[6]
Lokakuussa 2017 pidettiin uusintavaalit, joissa Kenyatta sai 98% äänistä, sillä oppositio boikotoi vaaleja. Korkein oikeus hylkäsi uusintavaaleista tehdyt valitukset. Maassa oli levottomuuksia vaalien jälkeen opposition kannattajien ja poliisin välillä. Marraskuussa 2017 Uhuru Kennyatta vannoi virkavalansa toiselle kaudelleen Kenian presidenttinä.[7]
Sopu Odingan kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 2018 presidentti Kenyatta ja oppositiojohtaja Raila Odinga lopettivat keskinäisen vihanpitonsa kädenpuristukseen, joka sai Keniassa hyvin merkittävän symbolisen merkityksen (The Handshake). Miesten isät Jomo Kenyatta ja Oginga Odinga olivat jo itsenäisen Kenian historian alkuvaiheessa välirikkonsa jälkeen toistensa keskeiset poliittiset vastustajat.[8]
Kenyatta ja Odinga sopivat uudesta lainsäädännöstä, joka tasoittaisi vallanjakoa eri etnisten ryhmien välillä. Uusi ehdotus kuitenkin kaatui perustuslain vastaisena. Äänekkäisiin vastustajiin kuului entinen varapresidentti Ruto.[1]
Samaan aikaan maa valmistautui elokuun 2022 parlamenttivaaleihin. Koska Kenyatta oli perustuslain mukaan velvollinen eroamaan kahden toimikauden jälkeen, hän ei voisi asettua ehdolle presidentinvaaleissa. Hänen suhteensa varapresidenttiinsä ja aiempaan manttelinperijäänsä Rutoon olivat heikentyneet hänen toisella kaudellaan niin paljon, että kuukausia ennen vaaleja hän julisti Ruton sopimattomaksi presidentiksi ja tuki sen sijaan Odingaa, joka oli ehdokkaana presidentiksi Kenyattan Jubilee Party -liiton lipunkantajana. Ruto asettui presidenttiehdokkaaksi United Democratic Alliance -puolueessa, joka on osa laajempaa Kenian Kwanza-liittoumaa, ja hänet valittiin kapealla äänierolla. Kenyatta erosi toimikautensa päätyttyä 13. syyskuuta 2022.[1]
Lokakuussa 2021 Kenyatta mainittiin veroparatiisipalveluita koskeneessa Pandoran paperit –skandaalissa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Uhuru Kenyatta Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ The Jubilee Party | jubileepamoja.co.ke. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Kibaki set to hand over mantle of power to his godson Uhuru Daily Nation. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Kikujujen suosiminen aiheuttaa jännitteitä Keniassa, (Arkistoitu – Internet Archive) Global Finland, viitattu 15.2.2013
- ↑ Raila Odinga files Kenya election appeal BBC News. 16.3.2013. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Kenian korkein oikeus mitätöi presidentinvaalien tuloksen – uusintavaalit pidettävä kahden kuukauden sisällä Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2020.
- ↑ Virkavalan vannonut Kenian presidentti sanoo yhdistävänsä kansan – oppositio aikoo ”jatkaa taistelua” Ilta Sanomat. 28.11.2017. Viitattu 17.1.2020.
- ↑ The handshake that left millions of Kenyans confused bbc.com. 9.4.2018. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Les «Pandora Papers» révèlent l'évasion fiscale de plusieurs chefs d'État et de gouvernement Radio France International. Viitattu 4.10.2021. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uhuru Kenyatta Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
Jomo Kenyatta (1964–1978) | Daniel arap Moi (1978–2002) | Mwai Kibaki (2002–2013) | Uhuru Kenyatta (2013–2022) | William Ruto (2022–)