Ero sivun ”Paavo Heininen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Luokka:Elävät henkilöt |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Paavo Heininen''' (s. [[13. tammikuuta]] [[1938]], [[Helsinki]]) on suomalainen [[säveltäjä]] ja [[piano|pianisti]]. |
'''Paavo Heininen''' (s. [[13. tammikuuta]] [[1938]], [[Helsinki]]) on suomalainen [[säveltäjä]] ja [[piano|pianisti]]. |
||
Heininen opiskeli [[musiikkitiede]]ttä [[Helsingin yliopisto]]ssa sekä pianonsoittoa ja sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa. Sävellystä hänelle opettivat [[Aarre Merikanto]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Einar Englund]] ja [[Joonas Kokkonen]]. Hän jatkoi opintojaan [[Köln]]issä ja [[New York]]in arvostetussa Juilliard School of |
Heininen opiskeli [[musiikkitiede]]ttä [[Helsingin yliopisto]]ssa sekä pianonsoittoa ja sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa. Sävellystä hänelle opettivat [[Aarre Merikanto]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Einar Englund]] ja [[Joonas Kokkonen]]. Hän jatkoi opintojaan [[Köln]]issä ja [[New York]]in arvostetussa [[Juilliard School of Music]]issa. |
||
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan |
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein, hieman pelkistäen, kahteen tyylikauteen: [[dodekafonia|dodekafoniseen]] (n. [[1957]]–[[1975]]) ja jälkisarjalliseen ([[1976]]–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa. |
||
Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat |
Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat muun muassa [[Magnus Lindberg]], [[Kaija Saariaho]] ja [[Jouni Kaipainen]]. |
||
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin ''Poesia squillante ed incandescente'' ("Hehkuva ja helisevä runoelma") |
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin ''Poesia squillante ed incandescente'' ("Hehkuva ja helisevä runoelma") nimi tiivistää jotain Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä. |
||
Heinisen tuotannon keskeisiä teoksia ovat |
Heinisen tuotannon keskeisiä teoksia ovat viisi sinfoniaa, neljä pianokonserttoa, konsertto alttosaksofonille ja orkesterille, viulukonsertto, sellokonsertto, ''Adagio'' ("konsertto orkesterille variaatioiden muodossa"), ''Poesia squillante ed incandescente'', jousikvintetto, ''...tyttöjen kävely ruusulehdossa...'' jousiorkesterille sekä oopperat ''Silkkirumpu'' ja ''Veitsi''. |
||
Heinisen pitkä sävellystauko päättyi syksyllä [[2010]], kun [[Lappeenrannan kaupunginorkesteri]]n konsertissa kantaesitettiin hänen huilukonserttonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/09/paavo_heinisen_huilukonsertto_kantaesitetaan_lappeenrannassa_2019121.html| Nimeke =Paavo Heinisen huilukonsertto kantaesitetään Lappeenrannassa| Julkaisija =Yle.fi | Viitattu = 29.9.2010}}</ref> |
|||
== Kirjallisuus== |
== Kirjallisuus== |
||
Versio 27. helmikuuta 2011 kello 22.06
Paavo Heininen (s. 13. tammikuuta 1938, Helsinki) on suomalainen säveltäjä ja pianisti.
Heininen opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa sekä pianonsoittoa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Sävellystä hänelle opettivat Aarre Merikanto, Einojuhani Rautavaara, Einar Englund ja Joonas Kokkonen. Hän jatkoi opintojaan Kölnissä ja New Yorkin arvostetussa Juilliard School of Musicissa.
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein, hieman pelkistäen, kahteen tyylikauteen: dodekafoniseen (n. 1957–1975) ja jälkisarjalliseen (1976–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.
Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat muun muassa Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Jouni Kaipainen.
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin Poesia squillante ed incandescente ("Hehkuva ja helisevä runoelma") nimi tiivistää jotain Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä.
Heinisen tuotannon keskeisiä teoksia ovat viisi sinfoniaa, neljä pianokonserttoa, konsertto alttosaksofonille ja orkesterille, viulukonsertto, sellokonsertto, Adagio ("konsertto orkesterille variaatioiden muodossa"), Poesia squillante ed incandescente, jousikvintetto, ...tyttöjen kävely ruusulehdossa... jousiorkesterille sekä oopperat Silkkirumpu ja Veitsi.
Heinisen pitkä sävellystauko päättyi syksyllä 2010, kun Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa kantaesitettiin hänen huilukonserttonsa.[1]
Kirjallisuus
- Jan Blomstedt: Heinistä kuunnellessa. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31582-6 (nid.).
Lähteet
- ↑ Paavo Heinisen huilukonsertto kantaesitetään Lappeenrannassa Yle.fi. Viitattu 29.9.2010.