Ero sivun ”Tanger” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: be:Горад Танжэр |
p Yhdistynyt kuningaskunta| |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
1900-luvulla [[Ranska]] rupesi kiinnostumaan [[Marokko|Marokosta]] sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. Vuonna [[1905]] [[31. maaliskuuta]] [[Saksa]]n keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]] teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta [[Välimeri|Välimeren]] matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada [[Ranska]] epäilemään [[Entente cordiale]]n hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan [[Ensimmäinen Marokon kriisi|Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi]]. |
1900-luvulla [[Ranska]] rupesi kiinnostumaan [[Marokko|Marokosta]] sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. Vuonna [[1905]] [[31. maaliskuuta]] [[Saksa]]n keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]] teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta [[Välimeri|Välimeren]] matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada [[Ranska]] epäilemään [[Entente cordiale]]n hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan [[Ensimmäinen Marokon kriisi|Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi]]. |
||
Ranska pyysi apua [[Britannia]]lta. [[Saksa]] vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin [[16. tammikuuta]] [[1906]] [[Algeciras]]issa, [[Espanja]]ssa. |
Ranska pyysi apua [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]lta. [[Saksa]] vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin [[16. tammikuuta]] [[1906]] [[Algeciras]]issa, [[Espanja]]ssa. |
||
[[7. huhtikuuta]] vuonna [[1906]] [[Saksa]] ja [[Ranska]] sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä [[espanja]]laisten ja [[ranska]]laisten upseerien johtamat[[ poliisi]]voimat. Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden. |
[[7. huhtikuuta]] vuonna [[1906]] [[Saksa]] ja [[Ranska]] sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä [[espanja]]laisten ja [[ranska]]laisten upseerien johtamat[[ poliisi]]voimat. Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden. |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli [[sveitsi]]läinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan juuri Tangeriin. |
Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli [[sveitsi]]läinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan juuri Tangeriin. |
||
Tangerista tehtiin vuonna [[1923]] kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat [[Ranska]]n, [[Espanja]]n ja [[Britannia]]n virkamiehet. [[Italia]] liittyi sopimukseen vuonna [[1928]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana [[espanja]]laiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna [[1956]]. |
Tangerista tehtiin vuonna [[1923]] kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat [[Ranska]]n, [[Espanja]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n virkamiehet. [[Italia]] liittyi sopimukseen vuonna [[1928]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana [[espanja]]laiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna [[1956]]. |
||
[[1900-luku|1900-luvun]] alussa kaupungissa asui 40 000 ihmistä joista 10 000 [[muslimi]]a ja 9 000 [[juutalainen|juutalaisia]] Euroopasta (joista 7 500 oli [[espanjalaiset|espanjalaisia]]). |
[[1900-luku|1900-luvun]] alussa kaupungissa asui 40 000 ihmistä joista 10 000 [[muslimi]]a ja 9 000 [[juutalainen|juutalaisia]] Euroopasta (joista 7 500 oli [[espanjalaiset|espanjalaisia]]). |
||
Versio 6. lokakuuta 2010 kello 13.03
Tanger (Tanja طنجة berberiksi ja arabiaksi, Tánger espanjaksi, Tânger portugaliksi ja Tanger ranskaksi, englanninkielinen muoto Tangier tai Tangiers ) on satamakaupunki Pohjois-Marokossa. Sen asukasluku on 350 000 (550 000 esikaupunkialueineen). Tanger sijaitsee Pohjois-Afrikan rannikolla Gibraltarinsalmen läntisellä puolella.
Historiaa
Berberi-legendan mukaan Tangerin rakensi Tinjiksen poika nimeltään Sufax. Tinjis oli berberi-sankari Antaioksen vaimo. Toisten tarinoiden mukaan kaupungin perustaja oli Herkules.
Karthagolaiset perustivat 400-luvun eaa. alussa Tingis-nimisen asutuksen, joka sitten siirtyi roomalaisten hallintaan. He kutsuivat sitä nimellä Tingitana. Oltuaan välillä vandaalien ja Bysantin valtakunnan hallussa, Tangerista tuli arabien hallinnoima vuonna 702.
Tangierin maantieteellinen sijainti sai Euroopan maat kiinnostumaan alueesta 1800-luvun ja 1900-luvun taiteessa.
1900-luvulla Ranska rupesi kiinnostumaan Marokosta sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. Vuonna 1905 31. maaliskuuta Saksan keisari Vilhelm II teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta Välimeren matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada Ranska epäilemään Entente cordialen hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi.
Ranska pyysi apua Britannialta. Saksa vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin 16. tammikuuta 1906 Algecirasissa, Espanjassa.
7. huhtikuuta vuonna 1906 Saksa ja Ranska sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamatpoliisivoimat. Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden.
Toinen Marokon kriisi alkoi 1. heinäkuuta vuonna 1911, kun saksalainen tykkivene Panther saapuu Agadiriin.
Virallinen sopimus Marokosta allekirjoitettiin Fezissä, 30. maaliskuuta vuonna 1912, kun Marokon sulttaani Abdelhafid allekirjoitti sopimuksen, jossa Marokosta tehtiin Ranskan protektoraatti. Saksa tunnusti Marokon osaksi Ranskaa.
Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli Espanjan Marokko ja etelässä Ranskan Marokko. Allekirjoituksen jälkeen Marokon sulttaani Abdelhafid luopui kruunusta veljensä Jusef ben Hassanin hyväksi.
Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli sveitsiläinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan juuri Tangeriin.
Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928. Toisen maailmansodan aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna 1956.
1900-luvun alussa kaupungissa asui 40 000 ihmistä joista 10 000 muslimia ja 9 000 juutalaisia Euroopasta (joista 7 500 oli espanjalaisia).
Espanjalle kuuluva Río de Oro alue nykyisessä Länsi-Saharassa luovutettiin Marokon ja Mauritanialle vuonna 1976.