Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
tekstilisäys, luokkalisäys, linkki, lähde
Rivi 26: Rivi 26:
| alaviitteet =
| alaviitteet =
}}
}}
'''Martti Henrikki Haavio''', taiteilijanimeltä '''P. Mustapää''', ([[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[folkloristiikka|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]]. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului [[Tulenkantajat]]-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa.
'''Martti Henrikki Haavio''', taiteilijanimeltä '''P. Mustapää''', ([[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[folkloristiikka|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]]. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului [[Tulenkantajat]]-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa. Kasvatustieteen [[kunniatohtori]]n arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.<ref>[https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio/kunniat Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit]</ref>


Haavion ensimmäinen vaimo, [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]] kuoli syöpään 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori.
Haavion ensimmäinen vaimo, [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]] kuoli syöpään 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori.
Rivi 62: Rivi 62:
* ''Nuoruusvuodet'' (1972)
* ''Nuoruusvuodet'' (1972)


==Lähteet==
⚫
== Aiheesta muualla ==
* [https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio/kunniat Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit]
===Viitteet===
{{Viitteet}}


⚫
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=201 Haavio YLE:n sivuilla].
* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=201 Haavio YLE:n sivuilla].
* [http://www.kirjasto.sci.fi/mustapaa.htm Elämäkerta englanniksi].
* [http://www.kirjasto.sci.fi/mustapaa.htm Elämäkerta englanniksi].
Rivi 79: Rivi 83:
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]]
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]]
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]]
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]]
[[Luokka:Kunniatohtorit]]


[[en:Martti Haavio]]
[[en:Martti Haavio]]

Versio 9. elokuuta 2010 kello 13.52

Tämä artikkeli käsittelee kansanrunouden tutkijaa ja runoilijaa. Kasvatusmies ja teologi Martti H. Haaviosta on erillinen artikkeli.


Martti Haavio
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1899
Temmes
Kuollut4. helmikuuta 1973 (74 vuotta)
Kansalaisuus  Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tunnetut työt Suomalainen mytologia (1967)

Martti Henrikki Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa. Kasvatustieteen kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.[1]

Haavion ensimmäinen vaimo, kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori.

Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.

Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia

  • Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Porvoo: WSOY, 1935.
  • Suomalaiset kodinhaltiat. Porvoo: WSOY, 1942.
  • Viimeiset runonlaulajat. 3. painos (2. korjattu painos 1948). Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12753-1.
  • Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo: WSOY, 1948.
  • Sampo-eepos: Typologinen analyysi. Väitöskirja. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 96. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1949.
  • Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
  • Kansanrunojen maailmanselitys. Helsinki Porvoo: WSOY, 1955.
  • Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
  • Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
  • Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Esseitä kansanrunoudesta. Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa Essais folkloriques par Martti Haavio. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-703-8.

Runoteoksia

  • Laulu ihanista silmistä (1925)
  • Laulu vaakalinnusta (1927)
  • Jäähyväiset Arkadialle (1945)
  • Koiruoho, ruusunkukka (1947)
  • Linnustaja (1952)
  • Tuuli Airistolta (1969)
  • Iloinen lorukirja (1984)

Omaelämäkerrallisia teoksia

  • Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
  • Nuoruusvuodet (1972)

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Haavio&oldid=8876680”