Ero sivun ”Mihail Hodorkovski” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
166 217 muokkausta
→‎Poliittinen toiminta: m - edista->eduista
Rivi 21: Rivi 21:
Hodorkovski pyrki myös politiikkaan. Hänen kerrotaan tarjonneen kahdelle oikeistopuolueelle, Oikeistovoimien liitolle ja Jablokolle 100 miljoonaa dollaria, jos ne yhdistyisivät Putinia vastaan ja ilmoitti pyrkivänsä Venäjän presidentiksi 2008. Hodorkovski ajoi myös aktiivisesti Jukosia hyödyttävää lainsäädäntöä ja hänen sanotaan ostaneen itselleen sadan duuman jäsenen kannatuksen, jopa kommunistisesta puolueesta. Tämän kaltainen laaja lobbaus oli ehkä tuttua Yhdysvalloista, mutta Venäjällä siihen ei oltu totuttu.<ref name="o"/>
Hodorkovski pyrki myös politiikkaan. Hänen kerrotaan tarjonneen kahdelle oikeistopuolueelle, Oikeistovoimien liitolle ja Jablokolle 100 miljoonaa dollaria, jos ne yhdistyisivät Putinia vastaan ja ilmoitti pyrkivänsä Venäjän presidentiksi 2008. Hodorkovski ajoi myös aktiivisesti Jukosia hyödyttävää lainsäädäntöä ja hänen sanotaan ostaneen itselleen sadan duuman jäsenen kannatuksen, jopa kommunistisesta puolueesta. Tämän kaltainen laaja lobbaus oli ehkä tuttua Yhdysvalloista, mutta Venäjällä siihen ei oltu totuttu.<ref name="o"/>


Nimenomaan Hodorkovskin Putinia vastaan suunnatun poliittisen toiminna uskotaan olevan pääsyy siihen, että Hodorkovskia vastaan nostettiin talousrikosoikeudenkäynti. Monia muita Jeltsinin ajan oligarkkeja ei ole syytetty mistään, vaikka heidän toimintansa oli samanlaista kuin Hodorkovskinkin. Hodorkovski ei sinänsä ole poliittiselta ajattelultaan erilainen kuin Venäjän nykyjohto, hänkin ajaa presidenttikeskeistä ja vanhoillista linjaa. Niin Hodorkovski kuin Putinkin haluavat Venäjästä korkean teknologian yhteiskunnan. Mutta Hodorkovski arvosteli Venäjän nykyistä johtoa piittaamattomaksi kansan pitkän tähtäimen edista.<ref>Arto Luukkanen, Projekti Putin, Dark Oy, Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1, Hodorkovskin tuomio, sivu 182</ref>.
Nimenomaan Hodorkovskin Putinia vastaan suunnatun poliittisen toiminna uskotaan olevan pääsyy siihen, että Hodorkovskia vastaan nostettiin talousrikosoikeudenkäynti. Monia muita Jeltsinin ajan oligarkkeja ei ole syytetty mistään, vaikka heidän toimintansa oli samanlaista kuin Hodorkovskinkin. Hodorkovski ei sinänsä ole poliittiselta ajattelultaan erilainen kuin Venäjän nykyjohto, hänkin ajaa presidenttikeskeistä ja vanhoillista linjaa. Niin Hodorkovski kuin Putinkin haluavat Venäjästä korkean teknologian yhteiskunnan. Mutta Hodorkovski arvosteli Venäjän nykyistä johtoa piittaamattomaksi kansan pitkän tähtäimen eduista.<ref>Arto Luukkanen, Projekti Putin, Dark Oy, Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1, Hodorkovskin tuomio, sivu 182</ref>.


==Jukos-oikeudenkäynti==
==Jukos-oikeudenkäynti==

Versio 10. kesäkuuta 2010 kello 09.38

Vladimir Putin ja Mihail Hodorkovski.

Mihail Borisovitš Hodorkovski (ven. Михаил Борисович Ходорковский, s. 26. kesäkuuta 1963) on venäjänjuutalainen liikemies. 1990-luvun alussa hän rikastui Jukos-öljy-yhtiön yksityistämisen myötä, päästyään yhtiön pääomistajaksi ja johtajaksi. Mihail Hodorkovski oli yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista oligarkeista ja jossain vaiheessa ilmeisesti Venäjän rikkain mies[1]. 2005 hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen veronkierrosta. Venäjä-kriitikoiden mielestä Hodorkovski ajettiin oikeuden eteen, koska hän tuki Putinin vastaista oppositiopolitiikkaa haluten presidentiksi[2]. Venäjän viranomaiset ovat nostaneet vuosien 2007-09 aikana Hodorkovskia vastaan useita uusia syytteitä ja syyskuussa 2009 oli meneillään oikeudenkäynti häntä ja Jukos -yhtiökumppani Platon Lebedeviä vastaan, jossa Hodorkovskia uhkaa 20 vuoden tuomio. [3].

Yrittäjätoiminta

Neuvostoliitossa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšovin aikana sallittiin pienyritteliäisyys. Mendelejevin kemianteollisuuden instituutin Komsomolin apulaisjohtaja Hodorkovski perusti 1986 kooperatiivikahvilan, mistä hän laajensi vientiin ja kulutustavaroiden maahantuontiin saavuttaen 80 miljoonaan ruplan liikevaihdon vuoteen 1988 mennessä, mikä vastasi noin 10 miljoonaa dollaria. Seuraavaksi Hodorkovski hankki pankkilisenssin ja oli perustamassa Menatep-pankkia 1989. Neuvostoliiton purkauduttua 1991 ja Boris Jeltsinin tultua Venäjän presidentiksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen asettamat rajoitukset markkinareformeille alkoivat poistua. Menatep järjesti ensimmäisenä venäläisenä pankkina osakeannin sitten 1917 lokakuun vallankumouksen. Menatep venäläisittäin kehittyneenä pankkina sai hoitoonsa myös julkishallinnollisten laitosten varoja. Neuvostoliiton aikaisen Venäjän valtion omaisuuden yksityistämisessä toimialaministeriöiltä valtion omaisuuskomitean kautta luovutti Menatep varoja säätiön perustamiseksi, joka voisi tehdä ostotarjouksen Jukos-öljy-yhtiöstä. Huutokaupassa Menatepiä lähellä oleva säätiö sai haltuunsa 78 %:ia Jukosista. Jukos oli yhteistyössä yhdysvaltalaisen Amocon kanssa Siperian Priobskoje-öljykentällä, mihin Amoco oli sijoittanut 300 miljoonaa dollaria. Öljykenttä lopulta ajautui kokonaan Jukosin haltuun.

Hodorkovskin liiketoimiin sijoittaneet joutuivat usein pettymään. Yhdysvaltalainen sijoittaja Kenneth Dart menetti miljardi dollaria ja öljy-yhtiö Amoco jäi nuolemaan näppejään sijoitettuaan öljyntuotantoliiketoimiin, jotka Hodorkovski sai haltuunsa ja joista hän siirsi varallisuuden ja omaisuuden pois.[4]

Venäjän vuoden 1998 pankkikriisin yhteydessä Menatep sulki toimintonsa Hodorkovskin siirrettyä pelastamansa varat turvaan pietarilaiseen yhtiöön, jossa velkojat eivät pääsisi niihin käsiksi. Pankin sijoittajat ja asiakkaat menettivät säästönsä. Hodorkovskin yritykset muuttivat toimintaansa vuoden 1999 tienoilla, jolloin hän palkkasi lännestä kirjanpitäjiä ja Jukosista tuli yksi harvoja venäläisiä yrityksiä, joka tiesi keitä sen osakkeenomistajat olivat. Se alkoi myös maksaa palkkoja ja verojaan.[4]

Säätiötoiminta

Hodorkovskin perusti Avoin Venäjä säätiön (Open Russia Foundationin) tukemaan koulutusta ja kulttuuria ja hankki sen johtoon merkittäviä tukijoita, kuten Henry Kissinger, Lordi Rothschild ja Arthur Hartman, entinen Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläs.

Keväällä 2006 Venäjän oikeusviranomaiset jäädyttivät säätiön pankkitilejä. Perusteluina oli rahoituksen rikollinen alkuperä.[5]

Talvella 2007 Venäjän viranomaiset syyttivät Hodorkovskia ja hänen liikekumppaniaan Platon Lebedeviä rahanpesusta säätiön kautta. Miehet kiistivät syytökset.[6][7]

Poliittinen toiminta

Hodorkovski pyrki myös politiikkaan. Hänen kerrotaan tarjonneen kahdelle oikeistopuolueelle, Oikeistovoimien liitolle ja Jablokolle 100 miljoonaa dollaria, jos ne yhdistyisivät Putinia vastaan ja ilmoitti pyrkivänsä Venäjän presidentiksi 2008. Hodorkovski ajoi myös aktiivisesti Jukosia hyödyttävää lainsäädäntöä ja hänen sanotaan ostaneen itselleen sadan duuman jäsenen kannatuksen, jopa kommunistisesta puolueesta. Tämän kaltainen laaja lobbaus oli ehkä tuttua Yhdysvalloista, mutta Venäjällä siihen ei oltu totuttu.[4]

Nimenomaan Hodorkovskin Putinia vastaan suunnatun poliittisen toiminna uskotaan olevan pääsyy siihen, että Hodorkovskia vastaan nostettiin talousrikosoikeudenkäynti. Monia muita Jeltsinin ajan oligarkkeja ei ole syytetty mistään, vaikka heidän toimintansa oli samanlaista kuin Hodorkovskinkin. Hodorkovski ei sinänsä ole poliittiselta ajattelultaan erilainen kuin Venäjän nykyjohto, hänkin ajaa presidenttikeskeistä ja vanhoillista linjaa. Niin Hodorkovski kuin Putinkin haluavat Venäjästä korkean teknologian yhteiskunnan. Mutta Hodorkovski arvosteli Venäjän nykyistä johtoa piittaamattomaksi kansan pitkän tähtäimen eduista.[8].

Jukos-oikeudenkäynti

25. lokakuuta 2003 Hodorkovski pidätettiin syytettynä veronkierrosta (katso: Jukos). Hän on ollut siitä asti vangittuna. Hodorkovskin pidätystä pidetään Vladimir Putinin iskuna oppositiota tukenutta Hodorkovskia vastaan. Hodorkovski tuomittiin toukokuun lopussa 2005 yhdeksän vuoden vankeustuomioon, joka vetoomustuomioistuimen päätöksellä aleni kahdeksaan vuoteen. Lokakuussa 2005 Hodorkovski passitettiin kärsimään lainvoiman saanutta tuomiotaan Itä-Siperiassa Tšitan alueella olevan Krasnokamenskin kaupungin lähistöllä olevalle vankileirille.

Vankeus ja vuoden 2009 oikeudenkäynti

Kesäkuussa 2008 Hodorkovskia vastaan nostettiin syytteet kavalluksesta ja rahanpesusta. Heinäkuussa, kärsittyään yli puolet rangaistuksestaan hän anoi ennenaikaista vapautusta ja kiisti johdonmukaisesti syyllisyytensä, sanoen valtion keksineen syytteet voidakseen ottaa Jukosin hallintaansa.[1] Anomus kuitenkin hylättiin seuraavassa kuussa Hodorkovskin rikosten vakavuuden perusteella. Tätä syytettiin myös tottelemattomuudesta ja vankilan sääntöjen rikkomisesta.[9]

Helmikuussa 2009 moskovalainen tuomioistuin hylkäsi entisen vankitoverin nostaman syytteen seksuaalisesta ahdistelusta. [10]

31. maaliskuuta[11] alkoi toinen oikeudenkäynti, jossa Hodorkovskia ja tämän entistä liikekumppania Platon Lebedeviä syytettiin yli 36 mrd euron kavalluksesta ja rahanpesusta vuosina 1998–2003, mistä Hordorkovski voi saada jopa 20 vuoden tuomion. Hodorkovskin tukijoiden mielestä Venäjän valtiojohto yrittää oikeudenkäyntien avulla pitää tämän poissa poliittisesta toiminnasta. He väittävät syytteitä perusteettomiksi ja ristiriitaisiksi, sekä syyttävät syyttäjäviranomaisia todistusaineiston järjestelmällisestä peukaloinnista. Myös Hodorkovskin tekojen sanotaan olleen laillisia tapahtuma-aikaan ja niistä yritettävän tehdä rikoksia taannehtivasti.[12][13][14]

Hodorkovskin asianajajan Robert Amsterdamin mukaan Hodorkovskia tukevia todistajia on painostettu, ja että Hodorkovskiin kohdistetut syytteet ovat järjettömiä. Amsterdam väittää, että kyse olisi poliittisesta näytösoikeudenkäynnistä ja että Hodorkovskin tuomio söisi presidentti Medvedevin uskottavuuden. Näin Hodorkovskin oikeudenkäynti olisi osa poliittisten klaanien välistä valtataistelua. Medvedevhän on lakimies, ei turvallisuuspalvelun mies, ja on puhunut Venäjällä vallitsevasta lakiin kohdistuvasta nihilismistä[15].

Hodorkovski ja tämän asianajajat ovat jättäneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen yhteensä kolme valitusta oikeusprosesseista ja suunnittelevat yhden uuden jättämistä. Syyskuussa 2009 oikeudenkäynti oli vielä kesken.[16][17]

Oikeudenkäynnin takia Hodorkovski on siirretty moskovalaiseen vankilaan. Hänen ja kirjailija Ljudmila Ulitskajan kirjeenvaihto julkaistiin syksyllä 2009 aikakauslehti Znamjassa. Ulitskaja esittää Hodorkovskille arkojakin kysymyksiä, joihin tämä pääasiassa vastaa hyvin rehellisesti. Ulitskaja vertaa hänen tapaustaan 1960-luvun oikeudenkäynteihin, joissa syytettyinä olivat muun muassa Joseph Brodsky, Andrej Sinjavski ja Juri Daniel ja lupaa hänelle samanlaisen paikan historiassa.[18]

Kirjailija Boris Akunin on verrannut Hodorkovskia Dreyfusiin, ja tästä kostoksi Hodorkosvki sai 12 vuorokauden eristyssellirangaistuksen.[18]

Lähteet

  1. ↑ a b Hodorkovski anoo ennenaikaista vapautusta vankilasta 16.7.2008. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  2. ↑ Arto Luukkanen, Projekti Putin, sivu 182
  3. ↑ Rian.ru
  4. ↑ a b c Putin and the Oligarchs, Marshall I. Goldman, Foreign Affairs, November/December 2004 Foreign Affairs
  5. ↑ Rian.ru
  6. ↑ [http://www.kommersant.com/p-10028/Khodorkovsky_Chita_laundering/
  7. ↑ http://www.kommersant.com/p740045/Mikhail_Khodorkovsky_Platon_Lebedev_YUKOS_/ Kommersant.com]
  8. ↑ Arto Luukkanen, Projekti Putin, Dark Oy, Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1, Hodorkovskin tuomio, sivu 182
  9. ↑ Entinen Jukos-johtaja Hodorkovski ei pääse ehdonalaiseen 22.8.2008. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  10. ↑ Hodorkovskille harvinainen voitto oikeudessa 25.2.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  11. ↑ Russia and the rule of law: The Trial, round two 2.4.2009. The Economist. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Hodorkovski kiisti kaikki uudet syytteet 21.4.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  13. ↑ Medvedev kehottaa Hodorkovskia tunnustamaan rikoksensa 5.7.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  14. ↑ Määritä nimeke! (Hodorkovskin tukisivut: 2009 oikeudenkäynnin taustaa) khodorkovskycenter.com. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Suomen Kuvalehti 24/2009,12.6.2009, sivu 10
  16. ↑ Määritä nimeke! 13.7.2009. RIA Novosti. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Khodorkovsky-Lebedev defense appeal European court again (Hodorkovskin tukisivut) khodorkovskycenter.com. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b Kristina Rotkirch: Venäjän häpeällisin tapaus. Helsingin Sanomat, 2.12.2009, s. C2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mihail_Hodorkovski&oldid=8613634”