Ero sivun ”Suomen kallioperä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
wikifying |
Turhia wikifiointeja poistettu, turha tehdä linkkejä kaiken maailman artikkeleihin, joita ei ole, ja joista ei välttämättä riitä tekstiä omaksi artikkelikseen |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
==Suomen kallioperän yleispiirteet== |
==Suomen kallioperän yleispiirteet== |
||
[[Tiedosto:Rock outcrop Berghamn Finland.JPG|thumb|[[Migmatiitti]]a [[Berghamn]]in saarella [[Turunmaan saaristo|Turunmaan saaristossa]]. Tämänkaltaiset kivet ovat hyvin yleisiä Etelä-Suomessa.]] |
[[Tiedosto:Rock outcrop Berghamn Finland.JPG|thumb|[[Migmatiitti]]a [[Berghamn]]in saarella [[Turunmaan saaristo|Turunmaan saaristossa]]. Tämänkaltaiset kivet ovat hyvin yleisiä Etelä-Suomessa.]] |
||
Suomen [[kallioperä]] on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut [[Arkeeinen_aioni|arkeeisen]]- ja [[Proterotsooinen_aioni|proterotsooisen eonin]] aikana. Arkeeista kallioperää tavataan Itä- ja Pohjois- Suomessa, kun taas Etelä- ja Keski-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisista kivilajeista.<ref name ="Suomen kallioperä, s.95" /> Sen lisäksi, että kallioperämme on hyvin vanhaa, se on myös hyvin paksua. Paksuimmillaan se on Keski-Suomessa, jossa kallioperä on jopa 65 kilometriä paksu.<ref>Lehtinen et al. 1998: 100.</ref> Yli puolet Suomen kallioperästä koostuu [[graniitti]]sista kivilajeista. Myös [[Migmatiitti|migmatiitteja]] esiintyy kallioperässämme melko paljon, mutta erilaiset emäksiset kivet, [[liuske]]et, [[Kvartsiitti|kvartsiitit]] ja [[Kalkkikivi|kalkkikivet]] ovat kallioperässämme harvinaisempia.<ref name ="Suomen kallioperä, s.98">Lehtinen et al. 1998: 98.</ref> Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä.<ref>Lehtinen et al. 1998: 347.</ref> |
[[Suomi|Suomen]] [[kallioperä]] on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut [[Arkeeinen_aioni|arkeeisen]]- ja [[Proterotsooinen_aioni|proterotsooisen eonin]] aikana. Arkeeista kallioperää tavataan Itä- ja Pohjois- Suomessa, kun taas Etelä- ja Keski-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisista kivilajeista.<ref name ="Suomen kallioperä, s.95" /> Sen lisäksi, että kallioperämme on hyvin vanhaa, se on myös hyvin paksua. Paksuimmillaan se on Keski-Suomessa, jossa kallioperä on jopa 65 kilometriä paksu.<ref>Lehtinen et al. 1998: 100.</ref> Yli puolet Suomen kallioperästä koostuu [[graniitti]]sista kivilajeista. Myös [[Migmatiitti|migmatiitteja]] esiintyy kallioperässämme melko paljon, mutta erilaiset emäksiset kivet, [[liuske]]et, [[Kvartsiitti|kvartsiitit]] ja [[Kalkkikivi|kalkkikivet]] ovat kallioperässämme harvinaisempia.<ref name ="Suomen kallioperä, s.98">Lehtinen et al. 1998: 98.</ref> Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä.<ref>Lehtinen et al. 1998: 347.</ref> |
||
==Suomen kallioperän kehitysvaiheet== |
==Suomen kallioperän kehitysvaiheet== |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
====Svekofenninen orogenia==== |
====Svekofenninen orogenia==== |
||
[[Tiedosto:Gneiss Berghamn Finland.JPG|thumb|Gneissiä [[Berghamn]]in saarella [[Turunmaan saaristo|Turunmaan saaristossa.]]Turunmaan saaristo kuuluu |
[[Tiedosto:Gneiss Berghamn Finland.JPG|thumb|Gneissiä [[Berghamn]]in saarella [[Turunmaan saaristo|Turunmaan saaristossa.]]Turunmaan saaristo kuuluu Uudenmaan liuskealueeseen.]] |
||
Arkeeisen ajan tapahtumien jälkeen Suomen kallioperän kehityksessä seurasi pitkä hiljainen jakso. Seuraavat kallioperämme merkittävimmät mullistukset tapahtuivat varhaisproterotsooisen maailmankauden aikana. Tuolloin, noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtui niin sanottu [[Svekofennidit|Svekofenninen orogenia]]<ref>Lehtinen et al. 1998: 99-100.</ref>, jossa muodostui suurin osa maamme etelä- ja keskiosien kivilajeista. |
Arkeeisen ajan tapahtumien jälkeen Suomen kallioperän kehityksessä seurasi pitkä hiljainen jakso. Seuraavat kallioperämme merkittävimmät mullistukset tapahtuivat varhaisproterotsooisen maailmankauden aikana. Tuolloin, noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtui niin sanottu [[Svekofennidit|Svekofenninen orogenia]]<ref>Lehtinen et al. 1998: 99-100.</ref>, jossa muodostui suurin osa maamme etelä- ja keskiosien kivilajeista. |
||
Svekofenniset kivilajit ovat alunperin olleet erilaisia [[Vulkaniitti|vulkaniitteja]] ja [[Sedimentti|sedimenttejä]]. Svekofennisessä orogeniassa nämä kivet joutuivat [[metamorfoosi (geologia)|metamorfoosin]] kohteeksi. Metamorfoosissa kivet muuttuivat erilaisiksi [[liuske]]iksi, [[Gneissi|gneisseiksi]] ja [[Migmatiitti|migmatiiteiksi]]. Niitä alueita, joilla tämäntyyppiset kivilajit ovat vallitsevia, kutsutaan [[Svekofenniset liuskealueet|Svekofennisiksi liuskealueiksi]],<ref>Lehtinen et al. 1998: 200.</ref> joista esimerkiksi |
Svekofenniset kivilajit ovat alunperin olleet erilaisia [[Vulkaniitti|vulkaniitteja]] ja [[Sedimentti|sedimenttejä]]. Svekofennisessä orogeniassa nämä kivet joutuivat [[metamorfoosi (geologia)|metamorfoosin]] kohteeksi. Metamorfoosissa kivet muuttuivat erilaisiksi [[liuske]]iksi, [[Gneissi|gneisseiksi]] ja [[Migmatiitti|migmatiiteiksi]]. Niitä alueita, joilla tämäntyyppiset kivilajit ovat vallitsevia, kutsutaan [[Svekofenniset liuskealueet|Svekofennisiksi liuskealueiksi]],<ref>Lehtinen et al. 1998: 200.</ref> joista esimerkiksi Tampereen liuskealue on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena jo 1800- luvun lopulta alkaen.<ref>Lehtinen et al. 1998: 209.</ref> |
||
Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia [[graniitti]]sia [[syväkivi]]ä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä [[Mafinen|mafisia]] syväkiviä, kuten [[gabro]]ja.<ref>Lehtinen et al. 1998: 230.</ref> |
Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia [[graniitti]]sia [[syväkivi]]ä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä [[Mafinen|mafisia]] syväkiviä, kuten [[gabro]]ja.<ref>Lehtinen et al. 1998: 230.</ref> |
||
Versio 28. maaliskuuta 2010 kello 10.57
Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpeä[1], joka puolestaan on osa laajempaa peruskallioaluetta, josta käytetään nimitystä Fennosarmantian kratoni.[2]
Suomen kallioperän yleispiirteet
Suomen kallioperä on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut arkeeisen- ja proterotsooisen eonin aikana. Arkeeista kallioperää tavataan Itä- ja Pohjois- Suomessa, kun taas Etelä- ja Keski-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisista kivilajeista.[1] Sen lisäksi, että kallioperämme on hyvin vanhaa, se on myös hyvin paksua. Paksuimmillaan se on Keski-Suomessa, jossa kallioperä on jopa 65 kilometriä paksu.[3] Yli puolet Suomen kallioperästä koostuu graniittisista kivilajeista. Myös migmatiitteja esiintyy kallioperässämme melko paljon, mutta erilaiset emäksiset kivet, liuskeet, kvartsiitit ja kalkkikivet ovat kallioperässämme harvinaisempia.[4] Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä.[5]
Suomen kallioperän kehitysvaiheet
Suomen kallioperä on suurimmaksi osaksi hyvin vanhaa, ja vain melko pieni osa siitä on 1800- miljoonaa vuotta nuorempaa.[1] Suomen kallioperän yleispiirteet ovat muodostuneet arkeeisena aikana 2800-2700 miljoonaa vuotta sitten ja proterotsooisena aikana 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten.[2]
Arkeeinen aika
Suomen vanhimmat kivet ovat 3100 miljoonan vuoden ikäisiä. Kuitenkin suurin osa arkeeisena aikana muodostuneista kivistä on 2800-2700 miljoonan vuoden ikäisiä. Tänä aikana muodostuivat Itä-Suomen ja Lapin arkeeiset alueet. Nämä alueet koostuvat pääasiassa erilaisista granitoideista ja ns. vihreäkivivyöhykkeistä.[4]
Proterotsooinen aika
Svekofenninen orogenia
Arkeeisen ajan tapahtumien jälkeen Suomen kallioperän kehityksessä seurasi pitkä hiljainen jakso. Seuraavat kallioperämme merkittävimmät mullistukset tapahtuivat varhaisproterotsooisen maailmankauden aikana. Tuolloin, noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtui niin sanottu Svekofenninen orogenia[6], jossa muodostui suurin osa maamme etelä- ja keskiosien kivilajeista.
Svekofenniset kivilajit ovat alunperin olleet erilaisia vulkaniitteja ja sedimenttejä. Svekofennisessä orogeniassa nämä kivet joutuivat metamorfoosin kohteeksi. Metamorfoosissa kivet muuttuivat erilaisiksi liuskeiksi, gneisseiksi ja migmatiiteiksi. Niitä alueita, joilla tämäntyyppiset kivilajit ovat vallitsevia, kutsutaan Svekofennisiksi liuskealueiksi,[7] joista esimerkiksi Tampereen liuskealue on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena jo 1800- luvun lopulta alkaen.[8]
Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia graniittisia syväkiviä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä mafisia syväkiviä, kuten gabroja.[9]
Nämä syväkivet jaetaan neljään luokkaan sen mukaan, mikä niiden syntyajankohta suhteessa Svekofennisen orogenian vaiheisiin. Nämä luokat ovat: syn-, myöhäis-, post- ja anorogeeninen. Synorogeeninen tarkoittaa sellaisia kiviä, jotka ovat muodostuneet orogenian voimakkaimman vaiheen aikana, myöhäisorogeeniset kivet taas ovat muodostuneet kun orogeniaan liittyvät laattaliikunnot olivat jo laantumassa. Postorogeeniset kivet muodostuivat tektonisen toiminnan jo laannuttua; anorogeeniset kivet ovat puolestaan sellaisia, että ne eivät liity ko. orogeeniseen tapahtumaan millään tavalla.[10]
Näistä graniittisista kivilajiyksiköistä huomionarvoisia ovat synorogeeninen Keski-Suomen granitoidikompleksi[11], myöhäisorogeeninen Turun-Sulkavan graniittivyöhyke[11] ja Svekofenniseen orogeniaan liittymätön mutta suurinpiirtein saman ikäinen Keski-Lapin graniittikompleksi[12].
Kun Svekofennisen orogenian tektoninen aktiivisuus oli jo laantunut, purkautui vaipasta ylös kuoreen ns. postorogeenisia graniitteja. Nämä graniitit esiintyvät pieninä, rengasmaisina tai juonimaisina intruusioina Ahvenanmaan saaristossa, Mikkelissä ja Ruokolahdella.
Lähteet
- Lehtinen, M., Nurmi, P., Rämö, T.: Suomen kallioperä. Jyväskylä: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.
Viitteet
- ↑ a b c Lehtinen et al. 1998: 95.
- ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 94.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 100.
- ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 98.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 347.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 99-100.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 200.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 209.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 230.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 235.
- ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 240.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 251.