Sodankäynti

Tiedosto:Stalingrad.jpg

Stalingradin taistelu

Carl von Clausewitzin määritelmän mukaan sodankäynti on kahden itsenäisen tahdon välistä organisoitua, vihamielistä vaikuttamista, jossa keskeinen ja perinteinen keino on fyysinen väkivalta. Sen tavoitteena on vastapuolen tai vastapuolien taivuttaminen omaan tahtoon. Sodankäynti ei ole itsenäinen ilmiö, vaan politiikan väline. Se on suurten etupyyteiden välinen konflikti, joka ratkaistaan verisesti, ja vain siinä suhteessa se eroaa muista konflikteista.

Sota on fyysinen ja konkreettinen tapahtuma, jossa sodankäynnin periaatteita ja taitoja sovelletaan käytäntöön. Perinteisesti sota nähdään kahden valtion välisenä aseellisena kamppailuna.

Sota ei ole pelkkää tappamista ja tuhoamista. Vastapuolen taivuttamisen omaan tahtoon voi tehdä monella tavalla: fyysisellä sodalla, diplomatialla, tiedolla, tahdolla, rahalla, taloudella, politiikalla, asetelmilla, psykologisilla tai tieto-operaatioilla, sekä edellisten erilaisilla yhdistelmillä.

Tässä läntinen käsitys, jota Clausewitz edustaa, ja itäinen käsitys, jota esimerkiksi Sun Tzu edustaa, sodasta eroavat selvästi toisistaan. Sun Tzun mukaan sodankäynnin huippu on vastustajan voittaminen ilman taistelua. Clausewitzille vastustajan asevoimien lyöminen, ratkaisutaistelu, on sodankäynnin toiminnallista ydintä.

Voi olla kyseenalaista, onko sodankäynti, jossa ei tapahdu kuolemista, sotaa. Tällaisesta vaikuttamista voidaan käyttää termiä vihamielinen vaikuttaminen. Se on nousemassa tärkeäksi kokonaisturvallisuuden käsitteeksi. Se sisältää muun muassa vihamieliset psykologiset operaatiot, kräkkereiden ja krasherien vihamieliset operaatiot tietoverkoissa sekä vihamielisen vaikuttamisen talouden, median ja tekniikan kautta.

Sodankäynnin määritelmän laajentaminen

Sodankäynti on valtion tai muiden organisoitujen ryhmien asevoimien käyttöä vastustajan tahtoa vastaan. Asevoimat on sodankäyntiin erikoistunut väline. Sodankäynnissä käytetään aseita tai välineitä, ja näistä yhä enemmän välineitä. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa sodankäynnin välineenä käytettiin neljää matkustajakonetta. Sodankäynnin tavoite on vastustajan tahtoon vaikuttaminen, eikä tappaminen ja tuhoaminen, jotka ovat vain sodankäynnin perinteisiä välineitä. Sodankäynnillä on aktiivinen vastustaja, joka on sen kohde.

Vaatimus organisoidusta toiminnasta tarkoittaa, että yksittäinen ihminen ei voi käydä sotaa, vaan tällöin kyse on rikoksesta. Jos hän koordinoi toimintaa toisen tai useamman ihmisen kanssa, kyse on sodasta. Esimerkkinä salaliitot, joita valtio pyrkii voimakkaasti kriminalisoimaan.

Laajin määritelmä on: toisistaan eroavien, mutta samankaltaisten kokonaisuuksien väkivaltainen kohtaaminen. Tietoyhteiskunnan aikakaudella väkivalta voi olla muutakin kuin fyysistä väkivaltaa.

Sodankäynnin suppeampia käsitteitä ovat moderni sodankäynti, joka syntyi vasta ruutiaseiden keksimisen yhteydessä, organisoitu väkivallan käyttö, joka on satojatuhansia vuosia vanha ilmiö, tietty lain määrittämä oikeudellinen tila, joka vaatii sotatilan julistuksen, ja sosiaalisten ryhmien välinen väkivalta.

Sodankäynnin peruskysymykset ja tulevaisuus

Sodankäynnin peruskysymykset ovat miksi, miten, kuka (eli ketkä), missä ja milloin:

1. Miksi soditaan, mihin sodilla pyritään, mikä on tavoite?
2. Millä välineillä, miten soditaan? Sodankäynnin doktriini, teknologia ja organisaatio.
3. Ketkä sotivat? Ketkä saavat sotia? Kenen sotiminen on laillista?
4. Missä sotiminen tapahtuu? Fyysisesti, virtuaalisesti? Maassa, ilmassa, kyberavaruudessa?
5. Milloin soditaan?

Näissä kysymyksissä tapahtuneet muutokset ovat oleellisia muutoksia sodankäynnissä. Tämän tarkastelun pohjana on sodankäynnin historian päävaiheet.

Miksi soditaan?

Sotahistorioitsija Martin van Creveld ja sotateoreetikko, eversti John Boyd näkevät sodan hyvin primitiivisenä tapahtumana, jossa vaistot, voittaminen, häviäminen ja eloonjääminen vallitsevat.

Sodankäynti politiikan jatkeena on länsimainen perussyy sodankäyntiin, toinen on edellä mainittuihin vaistoihin liittyvä. Globaalissa kapitalismissa sodankäynnin syytä edustaa sotateollinen kompleksi, rahan tekeminen. Sota on myös keino valita suurista organisaatioista parhaat. Tätä näkemystä esittävät muun muassa Sun Tzu, Carl Von Clausewitz ja John Boyd.

Globaali media vaikuttaa yhä enemmän siihen mistä tulee kriisi ja mihin kriiseihin puututaan. Sodan kestäessä globaalin median vaikutus kasvaa.

Miten soditaan?

Sotaa käydään kaikilla mahdollisilla ja käyttökelpoisilla välineillä. Aiemmin pääosin massalla, keskittyen joukkoihin ja tulivoimaan, nyt yhä enemmän täsmällä, keskittyen johtamiseen ja tietoon, joka on taloudellisempaa. Sodan keskittyminen matalan intensiteetin sotiin muuttaa sodankäynnin rakennetta oleellisesti. Sotilaiden ja siviilien sekottuminen ja suuri joukkojen hajautus tekevät monista perinteisen sodankäynnin aseista lähes arvottomia. Hajautus edellyttää joko erilaista taktiikkaa, esimerkiksi hajautettua sissisotaa, tai uudenlaista verkottavaa viestitekniikkaa, kuten USA:n verkostokeskeinen sodankäynti.

Nykyään soditaan edelleen kaikilla käyttökelpoisilla tavoilla. Pääkeino on yhä enemmän täsmä. Uusia keinoja ovat tieto (informaatiosodankäynti), elektroninen sodankäynti, verkot (verkostokeskeinen sodankäynti), psykologinen sodankäynti, media (CNN, TV, radio) sekä yhä merkittävämpänä Internet. Siinä yhdistyy tieto, verkot, psykologia, täsmä, sekä globaali että paikallinen.

Ketkä sotivat?

Martin van Creveld näkee armeijan, kansan ja valtion kolminaisuuden rikkoutuvan. Sotia käyvät siis muutkin kuin kansallisvaltioden armeijat. Informaatio informaatiosodankäynnissä ja verkot verkostokeskeisessä sodankäynnissä antavat tähän mahdollisuuksia, samoin media psykologisessa sodankäynnissä.

Aiemmin sotivat periaatteessa kolmikymmenvuotisen sodan päätyttyä vuodesta 1648 alkaen vain valtiot. Yleisemmin ennen saattoivat sotia kaikki, joilla oli tarvetta, resursseja ja joita ylempi taso ei rajoita. Esimerkkeinä verikosto, IRA, ETA, kirkko ennen vuotta 1648 ja Itä-Intian kauppaseura.

Nyt sotivat edelleen kaikki, joilla on tarvetta, resursseja ja joita ylempi taso ei rajoita. Tiedon, verkkojen ja median tuleminen käyttökelpoiseksi laajentaa oleellisesti sotivien osapuolien määrää, joukkoa ja tyyppiä. Merkittävin ovat globaalit tietovaikuttajat, kuten globaali kansalaismielipide, globaali media, globaali valtio, globaali talous, globaalit organisaatiot ja globaali raha. Uusi ylempi taso (globaali) asettaa rajoitteita alemmille, kulttuurin tekniikalle ja tieteelle ja vielä enemmän valtioille. Sodankäynti on tiedon, verkkojen ja median avulla mahdollista hyvin pienille organisaatioille.

Missä soditaan?

Aiemmin sodittiin valtioiden välillä ja sisällä. Nyt valtioiden välisestä sodasta on tullut hankalaa, ydinasevaltojen ja myös teollistuneiden valtioiden välillä. Sota on liian tuhoisaa, jotta sillä saavutettaisiin jotakin. Myös avoin media vaikeuttaa sotimista, sen tekemistä sankarilliseksi, hyväksyttäväksi.

Yhä vähemmän soditaan valtioiden välillä ja yhä enemmän niiden sisällä. Ei fyysisellä tasolla, vaan psykologisella, tiedollisella ja kulttuurisella tasolla, myös virtuaalisesti tietoverkoissa.

Vuonna 1995 käynnissä olleesta 35 sodasta vain kolme oli valtioiden välisiä: Balkan, Kasmir ja Länsi-Sahara. Muut olivat sisäisiä kriisejä. Vuonna 2000 29 sodasta kaksi oli valtioiden välisiä: Intia-Pakistan ja Etiopia-Eritrea. Tyypillisin kriisi on siis nykyaikana valtion sisäinen kriisi, monikansallisen valtion pirstoutuminen osiin kansallisvaltioiksi tai muilla perusteilla, joita voivat olla uskonto, talous, tai etninen ryhmä. Tyypillisin kriisi on sisällissota, jossa ylivoimaisesti suurin osa uhreista on siviilejä.

Merkittävä sodankäynnin uusi alue ovat romahtaneet tai romahtamispisteessä olevat valtiot. Tähän luokkaan lasketaan yli puolet maailman valtioista. Niiden romahtamista pyritään jatkossa estämään ja niiden sisällä taistellaan terrorismia ja rikollisuutta vastaan, joiden pesäpaikkoja niistä tulee ilman ulkopuolista puuttumista.

Milloin soditaan?

Kauimpana historiassa oleva vastaus oli: aika harvoin ja sykleittäin. Sittemmin sodankäynnistä on tullut yhä yleisempää. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt. Vaikuttaminen on vaikuttamista tiedon avulla ja sitä tapahtuu koko ajan. Kun tämä vaikuttaminen on vihamielistä, se muuttuu sotaa vastaavaksi.

Koska sota, jossa kuollaan tai on mahdollisuus kuolla, on ihmisen kannalta omassa luokassaan, vihamieliselle tietovaikuttamiselle olisi luotava oma termi, esimerkiksi vihamielinen vaikuttaminen. Quincy Wrightin teorian mukaan kuolema, joka on oleellinen yksilölle vaistojensa vuoksi, ei ole oleellisessa osassa kuin alimmalla, yksilön tasolla. Muualla määräävät:

1. sosiologia esimerkiksi altruismin tai uhrautumisen, lähisukulaisen tai taistelutoverin hyväksi, muodossa
2. politiikka kuten sodankäynnin käytössä olevat valtioiden menetelmät: erikoistuneet voimavarat, puolustustahto, totaalinen sota ja uhrautuminen valtion hyväksi
3. kulttuuri ja tiede, eli sodankäynnin käytössä oleva kulttuurien tekniikka, joista seuraa kaukaa tappaminen tai uhrautuminen kulttuurin hyväksi
4. tieto, eli sodankäynnissä käytettävä globaali tieto, josta seuraa uhrautuminen globaalin tai ihmiskunnan hyväksi

Sodankäynnin ominaisuuksia

Sodankäynti on aktiivista toimintaa, jossa toimitaan vastustajaa vastaan. On hyvin erilaisia sodankäyntejä: rajoittamaton ydinsota, tavanomainen sodankäynti, maailmansota, hintasota, diplomaattinen sodankäynti, informaatiosodankäynti, verkostokeskeinen sodankäynti. Sodankäyntiin liittyy myös vihamielisyys, kamppailu, kilpailu kuten kilpavarustelu ja vastustaja.

Sodankäynti tai sota on ajallisesti pitkä, perinteisesti aseellinen konflikti. Sodankäynti on myös rajoitettua, siihen liittyy laillisen toimijan termi, valtio ja säännöt. Sodankäynti on myös etiikan unohtamista, jotta kunniakkaat tavoitteet suhteutuisivat kauhistuttaviin välineisiin. Uusi tekniikka vaikuttaa jopa sodankäynnin määritelmään, siis muokkaa sodankäyntiä.

Mielenkiintoinen on myös näkemys, että vain sota, eli tarpeeksi suuri uhka oikeuttaa toimia, joita tarvitaan muihin tavoitteisiin, esimerkiksi sisäiseen kontrolliin. Sodankäyntiä voidaan löytää myös muiden sosiaalisten eläinten käyttäytymisestä. Perinteiseen sodankäyntiin liitetään myös tuho, tunkeutuminen toisen alueelle ja kohteen sotilaallinen luonne. Myös talous on monessa mielessä sodankäynnissä mukana.

Jos sota määritellään organisoitujen ihmisryhmien väliseksi väkivallan käytöksi, sitä on ollut olemassa ainakin satojatuhansia vuosia. Jos sota määritellään valtioiden väliseksi väkivallan käytöksi, eli politiikaksi toisin keinoin, sitä on ollut olemassa 5000—6000 vuotta. Jos sota määritellään nykyaikaiseksi, siis tuliaseisiin ja tieteeseen liittyväksi väkivallan käytöksi, sitä on ollut olemassa noin 500 vuotta.

Sodankäynnin kokonaisuus voidaan jakaa sisäisesti useammalla tavalla tasoihin.

Tärkeitä sodankäynnin käsitteitä

Sodankäynnin ymmärtämisessä tärkeitä käsitteitä ovat:

• vastustaja on sodankäynnin tärkein käsite
• suhteellinen etu
• paradoksaalinen logiikka
• sodankäynnin perusfunktiot
• sodankäynnin ulottuvuudet
• nykyaikaisen sodankäynnin osalta vihamielinen vaikuttaminen, katso kokonaisturvallisuus

Sodankäynnin historia

Hastingsin taistelu

Sodankäynnin historia voidaan jakaa monella tavalla eri aikakausiin. Quincy Wrightin käyttämä jako perustuu tiedonvälityksen suuriin muutoksiin. Tämä jaottelu liittää sodankäynnin ihmisen organisaation merkittäviin muutoksiin ja on käytännössä sodankäynnin evolutionäärinen teoria.

Sota ennen kielen keksimistä oli esihistoriallista (animalistic), kielen keksimisen jälkeen muinaisaikaista (primitive), kirjoitustaidon jälkeen historiallista (historical) ja kirjapainotaidon jälkeen modernia (modern). Internet ja tietokonetekniikka ennakoi sodankäynnin viidettä vaihetta, postmodernia sodankäyntiä.

Wrightin teorian jokaisessa vaiheessa on aina tapahtunut seuraavaa:

• muutoksen on aiheuttanut tiedonkäsittelyn muutos (kielen syntyminen, kirjoitustaito, kirjapainotaito). Se taas on mahdollistanut muiden tekijöiden kanssa systeemin koon kasvun sekä erikoistumisen. Erikoistuminen taas on mahdollistanut tehokkuuden kasvun.
• sodankäynnin ja sen taustasysteemin koko on kasvanut (yksilö, heimo, valtio ja kulttuuri). Tämä on samalla merkinnyt olevien resurssien (maapallo) jakautumista yhä suuremmalle joukolle, siis kasvavaa taistelua resursseista (nyky-)ihmisen kesken, huomioiden että nykyihminen on levinnyt Afrikasta alun perin noin 10.000 hengen yhteisöstä maapallolle. Olemassaoloon on siis syntynyt uusia systeemitasoja ja niiden mukana uusia ilmiöitä. Vrt esim. luonnon uskonto, heimouskonto, valtion uskonto, kulttuurin uskonto, globaali uskonto.
• sodankäynnin vaikuttavuus on kasvanut (harvinainen vaikutus, satunnainen, yleinen ja kaikkea koskettava). Sodankäynnistä on tullut lopulta totaalinen.
• selityksen malli on laajentunut ja aihe muuttunut, mutta alemmat selitykset ovat pystyneet voimassa:
  • yksilö: vaistot (psykologia)
  • heimo tai klaani: sosiologia; ihmisten väliset suhteet pienessä organisaatiossa
  • valtio: valtioiden välinen järjestelmä; ihmisten väliset ja heimojen suhteet suuressa organisaatiossa. Clausewitz käsittelee vain tätä tasoa. ja
  • kulttuuri: tiede (teknologia); ihmisen, heimojen ja valtion väliset suhteet yhä suuremmassa organisaatiossa. Jokainen tason on siis synnyttänyt emergentisti omat selitykset, omat lait.
• erikoistumisen kasvaminen. Tämä liittyy sodankäynnin syntymiseen (erikoistunut sotilasluokka, tosin vasta kulttuurien viimeisimmissä vaiheissa), sodankäynnin koon kasvamiseen, mutta erityisesti sodankäynnin funktioiden (jalkaväki, ratsuväki jne) määrän kasvamiseen. Erikoistuminen on myös sodankäynnin kompleksisuuden kasvamista, joka taas on samalla sodankäynnin informaatiosisällön kasvamista.
• ihmisen kontaktien ja asumistiheyden kasvu. Kontaktit merkitsevät erilaisuuden kautta suoraan ristiriitoja, kahinoita ja sotia. Kontaktit voivat olla tiedollisia tai fyysisiä usealla eri tasolla (yksilöt, perheet, suvut, heimot, kulttuurit, tiede, uskonto, opetus, tavat, uskomukset jne.)

Edellä olevat ovat lähes täydellisessä sopusoinnussa elämän evoluution kehityksen, yhdeksän hyppäyksen kanssa, vaikkakin ne ovat tapahtuneet enimmäkseen kemian ja biologian alalla. Elämän evoluutiossa on tapahtunut yhdeksän hyppäystä ja jokaisessa niissä on tapahtunut kolme muutosta:

• systeemin koon kasvaminen
• erikoistumisen kasvaminen ja
• informaation käsittelyn muuttuminen.

Katso em. vaiheita tarkemmin:

• muinaisaikainen sodankäynti
• sodankäynti valtioiden aikana
• moderni sodankäynti
• postmoderni sodankäynti

Katso myös: Evoluution vaiheiden ominaisuuksia

Nykyaikainen käsitys sodankäynnistä

Sodankäynti on evolutionäärinen prosessi, se siis muuttuu. Tällöin sodankäynnin syvällisempi ymmärtäminen liittyy sodankäynnin mahdollisimman laajaan määrittelyyn. Eli sodankäynti on:

Vähintään kahden osapuolen välinen, vihamielinen, tavoitteellinen ja organisoitu vaikuttamisprosessi, jossa tavoitteena on vaikuttaa toisen (toisten) osapuolen tahtoon omien etujen mukaisesti ja vastustajan etujen vastaisesti ja vastustajan vastustaessa tätä vaikuttamista.

Lyhyesti: Sodankäynti on organisoitua, (tavoitteellista) vihamielistä vaikuttamista.

Vaikuttaminen on nähtävä vaikuttamisen valmisteluina, varsinaisena vaikuttamisena ja vaikuttamisen jälkitoimina, esim. oppimisena. Vaikuttamista on myös teholtaan ja vaikutuksiltaan hyvin monintasoista.

Tämän määritelmän mukaan suvun verikosto on sotaa, agressiivinen, epäreiluja vaikuttamisen keinoja käyttävä mainonta on sodankäyntiä, salaliitto on sotaa jne. Mutta myös vihamielinen, kohteen tahdon vastainen tunkeutuminen kohteen tietojärjestelmiin on vihamielisen vaikuttamisen valmisteluna sodankäyntiä, sen esiastetta. Sattumalta joutuminen kohteen tietojärjestelmiin ei ole em. määrittelyn mukaista sodankäyntiä, koska siitä puuttuu tavoite ja vihamielisyys.

Jos vaikuttamisen kohde ei vastusta vaikuttamista, kyse ei siis voisi olla "täydestä" sodankäynnistä, kaksisuuntaisesta aktiivisesta toiminnasta. Kyse on tällöin vihamielisestä vaikuttamisesta tai operaatiosta ilman vastustusta.

Informaatiosodankäynnin yksi tavoite on vaikuttaa vastustajaan niin, että se ei huomaa tuleensa vaikutetuksi. Tällöin siis on kyse vihamielisestä informaatiovaikuttamisesta tai informaatio-operaatioista.

Katso myös:

• sota
• Sodankäynnin tasot
• Luettelo sotateoreetikoista

Linkkejä:

• Maanpuolustuskorkeakoulun linkkisivusto

Lähteitä:

• "Network Centric Warfare", Department of Defense Report to Congress 27.7.2001 [1]
• Carl von Clausewitz: ”On war” Princeton University Press 1976
• Sun Tzu: ”Sodankäynnin taito” Love Kirjat, Helsinki 1982
• A. & H. Toffler: "War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993
• A. D. Campen & D. H. Dearth & R. T. Goodden (edo.): "Cyberwar; Security, Strategy, and Conflict in the Information Age" AFCEA International Press, USA 1996
• B. Glad: ”Psychological Dimensions of war” Sage Publications, California, 1990
• D. S. Albert & J. J. Garstka & F. P. Stein: ”Network Centric Warfare; Developing and Leveraging Information Superiority” CCPR 1999
• D. S. Alberts, J. J. Gartska, R. E. Hayes & D. A. Signori: "Understanding Information Warfare Age Warfare" CCRP Publication Series USA 2001
• E. A. Cohen & J. Gooch: "Military Misfortunes: The Anatomy of Failure in War" The Free Press New York 1990
• G. Blainey: ”The Causes of War” The Free Press 1973
• Grant T. Hammond: "The Mind of War: John Boyd and American Security" Smitsonia Institute Press Washington and London 2001
• J. Arquilla & D. Ronfield: ”Swarming & The Future of Conflict” RAND 2000
• J. Arquillla & D. Ronfeldt:”In Athena's Camp: Preparing for Conflict in the Information Age” RAND, USA 1997
• J. Keegan: "A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994
• J. Moffat: ”Complexity Theory and Network Centric Warfare” CCRP USA 2003
• John Arquilla & David Ronfeldt: "The Emergence of Noopolitik: Towards an American Information Strategy", Rand Monograph Report, Rand, Santa Monica, California, 1999
• John Arquilla & David Ronfield: "The Advent of Netwar" RAND 1996
• John Boyd: "Pattern of Conflict" 1986 [2]
• M. Howard:"The Forgotten Dimensions of Strategy" Foreign Affairs Summer 1979
• M. van Creveld: "Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991
• M. van Creveld: "The Transformation of War" The Free Press 1991
• Quincy Wright: "A Study of War" Chicago: University of Chicago Press 1942, 1965,1983
• R. Grabau: "Sechs Dimension des Krieges; Versuch einer analytischen Betrachtung" Osa I: Soldat und Technik 5/1986 s. 224 -249, Osa II 6/1986 s. 328 - 337 ja Osa III 7/1986 s. 392 - 398
• Samuel Huntington: ”The Clash of Civilizations and the Remaking of World Oder”