Nikolai I

Nikolai I
[[Tiedosto:|250px|]]
Venäjän keisari
1825–1855
Edeltäjä	Aleksanteri I
Seuraaja	Aleksanteri II
Henkilötiedot
Syntynyt	6. heinäkuuta (uutta lukua) 1796 Tsarskoje Selo
Kuollut	2. maaliskuuta (uutta lukua) 1855 Pietari
Puoliso	Aleksandra Fjodorovna
Tiedot
Uskonto	ortodoksi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nikolai I (6. heinäkuuta 1796 Tsarskoje Selo – 2. maaliskuuta 1855 Pietari) oli Romanov-hallitsijasukuun kuulunut Venäjän keisari, Puolanmaan tsaari ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1825–1855. Hän nousi valtaistuimelle veljensä Aleksanteri I:n jälkeen.

Nikolai oli keisari Paavali I:n ja Maria Fjodorovnan (Sophia Dorothea von Württembergin) poika. Hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä, Aleksanteri Pavlovitš ja Konstantin Pavlovitš, jotka olivat ennen häntä kruununperimysjärjestyksessä. Veljet olivat häntä 19 ja 17 vuotta vanhempia. Vanhin veli Aleksanteri I nousi valtaistuimelle Paavali I:n surmanneen salaliiton jälkeen Nikolain ollessa viisivuotias.

Aleksanteri I ja Preussin Fredrik Vilhelm III ilmoittivat Nikolain ja Preussin prinsessa Charlotten kihlauksesta illallisilla Berliinissa 1815. Häät järjestettiin 13. heinäkuuta 1817. Tuleva keisarinna otti nimen Aleksandra Fjodorovna käännyttyään ortodoksiksi. Nikolain sanotaan rakastaneen vaimoaan, ja hän piti yllä läheisiä välejä sukulaisiinsa Preussissa.

Nikolailla ja Aleksandralla oli seitsemän aikuisikään varttunutta lasta: tuleva Aleksanteri II, suuriruhtinaat Konstantin, Nikolai ja Mihail sekä suuriruhtinattaret Maria ja Olga. Heistä Aleksandra kuoli 1844. Nikolailla oli myös ainakin kolme lasta avioliittonsa ulkopuolella.

Kun Aleksanteri I kuoli lapsettomana 1825, vuoden 1797 kruununperimysjärjestyksen mukaan Nikolain veli Konstantin olisi ollut laillinen perijä. Hän oli kieltäytynyt ottamasta kruunua naituaan aatelittoman puolalaisen naisen, joten Aleksanteri I oli antanut salaisen manifestin, jolla Nikolai määrättiin perilliseksi. Konstantin kuitenkin julistettiin keisariksi ja hänelle vannottiin uskollisuudenvala. Konstantin kieltäytyi edelleen ja kesti kaksi viikkoa ennen kuin hän sai hallituksen vakuutettua. Kun Nikolai julisti ottavansa kruunun, hän näytti vallankaappaajalta ja häntä vastaan puhkesi dekabristikapinana tunnettu upseerien kapina.

Nikolai ei ollut saanut keisarin kasvatusta ja hänen koulutuksensa oli lähinnä sotilaallinen. Hän ihaili armeijan järjestystä ja sotilaselämää. Itseään hän piti lähinnä valtakunnan komentajana. Itsevaltaista hallitusmuotoa hän piti parhaana ja itsestään selvänä asiana. Rajattoman valtansa hän käsitti niin, että hänen piti päättää kaikesta. Keisarin omasta kansliasta kasvoi suuri laitos, joka ohitti ministerit ja senaatin. Valtakuntaansa Nikolai I kiersi jatkuvasti erilaisilla tarkistusmatkoilla.

Dekabristikapinan vuoksi järjestettiin keisarin kanslian III osasto, salainen poliisi, jonka tehtävä oli paljastaa valtiota vastaan suunnatut salaliitot. Sen toimeenpanevana elimenä toimi santarmisto, jonka jäsenet olivat univormupukuisia salaisia poliiseja.

Nikolain hallintokauden merkittävin sisäpoliittinen saavutus oli Mikael Speranskin johtaman toisen osaston lakikodifikaatio. Edellinen lakikirja olikin jo vuodelta 1649.

Minkäänlaisia uudistuksia ei järjestetty, koska ne olisivat voineet järkyttää olemassa olevaa järjestystä. Maaorjuuteen, suurimpaan yhteiskunnalliseen ongelmaan ei uskallettu puuttua, vaikka se tiedostettiinkin. Paikallisia talonpoikaiskapinoita tapahtuikin koko Nikolain hallitusajan 20–30 vuodessa.

Suomessa Nikolai I muistetaan melko suopeana hallitsijana, konservatiivisuudestaan huolimatta; hän ei muun muassa kutsunut säätyvaltiopäiviä kokoon kertaakaan kautensa aikana, vaan hallitsi yksinomaan asetuksilla. Tähän oli tosin jo totuttu, koska edelliset valtiopäivät oli pidetty 1809. Hänen kaudellaan Suomi sai hiljalleen kasvaa ja kehittyä. Nikolai perusti Jyväskylän kaupungin vuonna 1837.

Puolan perustuslaillisen kuninkaan asemaansa Nikolai piti viheliäisenä. Puola oli ennen vuotta 1830 Venäjään kuuluva kuningaskunta (ns. Kongressi-Puola). Puolalaiset eivät koskaan hyväksyneet Wienin kongressin järjestelyä ja tavoittelivat entisen itsenäisen suurvalta-Puolan rajojen palauttamista. Puolalaisilla oli myös harhakuvitelmia, että länsivallat auttaisivat heitä Venäjää vastaan.

Euroopan vallankumousvuodet 1830 ja 1848 tuntuivat myös Venäjällä. Vuonna 1830 puolalaiset pyrkivät irrottautumaan Venäjästä ja rahvas liittyi kadettien kapinaan huonon sadon seurauksena nousseen oluen ja viinan hinnan vuoksi. Sotaväen päällikkö Varsovassa, suuriruhtinas Konstantin luovutti kaupungin kapinallisille ilman taistelua. Nikolai koki Venäjän kunniaa loukatun kapinallisten neuvotteluyrityksellä ja lähetti maahan joukkoja jotka kukistivat kapinan säälimättömästi.

Puola menetti parlamenttinsa ja sotaväkensä, sille kuitenkin jäi autonominen itsehallinto. Vuoden 1848 vallankumous uhkasi hajottaa Itävallan, kun unkarilaiset nousivat kapinaan. Nikolai lähetti armeijansa nuoren keisari Frans Joosef I:n avuksi ja murskasi unkarilaiset. Tätä ennen Venäjän joukot rauhoittivat Turkkia vastaan nousseet romanialaiset Moldoviassa ja Valakiassa.

Nikolai I kuoli maaliskuussa 1855 Krimin sodan ollessa vielä kesken.

Vuosina 1855–1917 Vaasan kaupungin virallinen nimi oli Nikolaistad (Nikolainkaupunki) edesmenneen Suomen suuriruhtinaan mukaan.

Edeltäjä: Aleksanteri I

Venäjän tsaari 1825-1855

Seuraaja: Aleksanteri II